Islannista pomppasi uusi hieno kokoonpano kuunteluun. AudioVideo sai kunnian olla ensimmäinen media, joka tätä valmiin kuuloista syväluotaavaa rockia soittavaa bändiä jututteli.
Ylilyönnit ja kaiken alleen peittävä mahdottomien tapahtumien kavalkadi vetivät maton alta. Jälkipolttoinen ärsytys toimi polttoaineena harmillisen negatiiviselle kritiikille.
Jos elegantti mustanpuhuva metallimusiikki ei maistu, niin nytkin saattaa puistattaa, sillä engelsmannit ovat keitelleet tällä kertaa pannullisen todella tummaa paahtoa.
Helloween on perustanut näemmä ompeluseuran, kun tilkkutäkkiä pukkaa. Voimametallin kummisetien uusin pitää ajoittaisesta epätasaisuudesta ja kierrätyksestä huolimatta yhtyeen genren ykköspaikalla.
Vehje-yhtyeen hupsuttelun ja räminärockin alta kumpuaa jokin syvempi ulottuvuus. Kuuntelukokemus on hämmentävä sekoitus naurua ja liikututusta. Uudella albumilla on mukana puhallinsoittimia ja syyskiertuettakin pukkaa.
Ikifanien bileet jatkuvat. Arkistojen kätköistä on löytynyt jälleen aiemmin julkaisematonta materiaalia. Ganestietopankki Esa Elgström kertoili Audiovideolle, mistä hän kaivaa kadonneita aarteita hienoille uusintajulkaisuille ja livealbumeille.
Koska Poulsen ei osaa päättää mitä tyylisuuntaa bändinsä haluaisi edustavan, niin tällä kertaa tarjolla on koko Volbeatkirjo. Monipuolinen albumi jytisee jälleen tummempana ja hevimpänä, radioystävällisiä kepeilyjä tietenkään unohtamatta.
Suomi ja metallimusiikki. Niinpä – tätähän riittää, mutta aina aika ajoin perusmassasta erottuu säkenöivämpää materiaalia. Yesterday Mass tarjoilee metallisesta pikarista hyvänmakuista ja sopivan viipyilevää laatutavaraa. Tästähän voisi vaikka humaltua.
Ghost liihottelee kritiikin ja kaiken maallisen yläpuolella. Letkeyttä, suoraviivaisuutta ja retroilua on aiempaa enemmän, mikä raikastaa ja keventää kuuntelukokemusta. Skeletá on loistava albumi!
huipuistaan. Kokonaisuuteen on panostettu valtavasti. Biisit ovat loistavia ja visuaalinen puolikin kurkottaa kohti tähtiä.
Enää ei voida puhua pienimuotoisesta ilmiöstä. Black Devils kera Kallion ja Louhivuoren on täräyttänyt ison vaihteen silmään. Uutta levyä pukkaa, keikoilla on kova meno ja kuulijakunnan ikäjakaumakin laajenee koko ajan. AudioVideo kysyi bändin pääjermulta JP Kakkolalta, että what´s going on?!
Onkin jo 10. Avantasia ”metalliooppera” tämä. Sammet taitaa monipuolisen ja tarttuvan musiikin tekemisen, mutta rohkean innovatiivisia ja tuoreen kuuloisia ratkaisuja on vähänlaisesti. Here Be Dragons on kuitenkin selkeä tasonnosto useampaan aiempaan albumiin verrattuna.
Wanha tuttu tarina on saanut vimmaisen uudelleen filmatisoinnin. Kurkkua kuristava tunne kestää koko elokuvan mitan ja koko kroppa oli melkoisessa krampissa kahden tunnin jännittämisen jälkeen. Ei tässä iässä enää leffassa kuuluisi näin paljoa pelätä…
Tolkin uusin albumi on jälleen hieno osoitus miehen tyylitajusta ja instrumenttinsa käsittelytaidoista. AudioVideo kysyi maestrolta itseltään kovalla kokoonpanolla kasatun albumin inspiraation lähteistä, suomalaisuuden syvimmästä olemuksesta ja tekoälystä.
Jousisoittimet on viritelty jättibändin taajuuksille studioalbumin muodossa melkein 30 vuotta debyyttijulkaisun jälkeen. Mukaan on tällä kertaa saatu äärimmäisen arvovaltaisia vieraita, jopa haudan takaa.
Tony Iommi koetti sinnitellä Tony Martinin kanssa musiikkimaailman myllerryksessä. Hankalaa oli, mutta monta ajattoman hyvää heavykappaletta tältäkin aikakaudelta löytyy. Eniten boksilta odotettiin aliarvostetun Forbiddenin uudelleen miksausta ja masterointia.
Suomen ”virallinen” Ganes-tribuuttibändi pistää isompaa vaihdetta silmään. Ile Kallio ja Janne Louhivuori elävöittävät BD:n soundia, saaden Get Readyn! rokkaamaan ja rollaamaan pakottamattoman autenttisesti. Audiovideo kysäisi bändin rumpalilta J-P Kakkolalta, joko Ruotsi kutsuu Black Devilsiä, niin kuin Hurriganesia aikoinaan.
Ainakin albumijulkaisujen valossa, Judas Priest on tällä hetkellä planeetan kovin heavy rock-yhtye. Suosittelen varauksettomasti ampautumaan metallilegendojen matkaan Halfordin ja kumppanien toimiessa henkioppaina. Tätä kuunnellessa sielukin hymyilee.
Lähes 20 vuotta kului aikaa edellisestä sooloalbumista. Useammista, osin matkan varrella haudatuista projekteista ja biisiaihioista on Maiden-legendan uutukainen kasailtu. Sisältäen sykähdyttäviä hetkiä, mutta myös suvantoja.
No nyt! Pitkään vaisuna ja väsyneenä häilyillyt melodisen punkin veteraani on tehnyt raikkaanoloisen, menneet kulta-ajat mieliin palauttavan konstailemattoman albumin. Ennustan Saviorsin löytyvän kriitikkokollegoiden ja fanienkin vuoden 2024 parhaiden julkaisujen listoilta.
Brucella on alkemistinen taito lisätä vuorokauteen tunteja. Nyt mies on nipistänyt aikaa pitkään odotetun uuden sooloalbuminsa parissa tohottamiseen. Ensimmäinen sinkku polskuttelee syvissä ja raskaissa vesissä.
Onneksi ihmisillä on vapaa tahto ja saamme muuttaa mieltämme aina kun siltä tuntuu, muuten jo kertaalleen eläkkeelle jättäytynyt, jo 80 vuoden rajapyykin ohittanut Hayao Miyazaki ei olisi tehnyt vielä yhtä Studio Ghibli -elokuvaa. Nyt perjantaina ilmestyvä Poika ja haikara on kaunis käsin piirretty animaatielokuva, joka ottaa kainaloonsa jokusen aiemmankin Studio Ghiblin tarinan ja punoo niiden teemoista ja Hayao Miyazakin omista kokemuksista omanlaisensa maiseman.
Suomeksi lauletun metallin tulevaisuus on turvattu. Jos Voutsan tekemiset jatkuvat nykyisen kaltaisina, ennustan, että vuoden parin sisällä kokoonpano nauttii kansallista suosiota. Uusi kappale Nyrkkisääntö pompauttaa homman seuraavalle levelille. AudioVideo kysäisi Mikko ”Voutsa” Voutilaiselta, missä mennään nyt, ja häämöttääkö lopullinen lentokorkeus pilvien yläpuolella.
Tällä kertaa sukellamme norjalaisiin vesiin Gjermund Larsen Trion uuden Tøyen Sessions -albumin säestämänä.