Onneksi ihmisillä on vapaa tahto ja saamme muuttaa mieltämme aina kun siltä tuntuu, muuten jo kertaalleen eläkkeelle jättäytynyt, jo 80 vuoden rajapyykin ohittanut Hayao Miyazaki ei olisi tehnyt vielä yhtä Studio Ghibli -elokuvaa. Nyt perjantaina ilmestyvä Poika ja haikara on kaunis käsin piirretty animaatielokuva, joka ottaa kainaloonsa jokusen aiemmankin Studio Ghiblin tarinan ja punoo niiden teemoista ja Hayao Miyazakin omista kokemuksista omanlaisensa maiseman.
Suomeksi lauletun metallin tulevaisuus on turvattu. Jos Voutsan tekemiset jatkuvat nykyisen kaltaisina, ennustan, että vuoden parin sisällä kokoonpano nauttii kansallista suosiota. Uusi kappale Nyrkkisääntö pompauttaa homman seuraavalle levelille. AudioVideo kysäisi Mikko ”Voutsa” Voutilaiselta, missä mennään nyt, ja häämöttääkö lopullinen lentokorkeus pilvien yläpuolella.
Tällä kertaa sukellamme norjalaisiin vesiin Gjermund Larsen Trion uuden Tøyen Sessions -albumin säestämänä.
Tapaushan se on, kun wanhat metallijumalat (nuoremmilla soittajakavereilla tuettuina) julkaisevat uutta materiaalia. Ensi vuonna ilmestyvältä albumilta kuullaan ensimmäisenä lohkaisuna tuttuja maneereita sisältävä räiskyvä metallijyrä.
Touchdown on lähes 1980-luvun Accept-klassikoiden tasolle yltävä balladivapaa rymistely, johon extraboostia on tuonut vanhan Accept-soittajatoverin Peter Baltesin kokoonpanoon liittyminen. U.D.O.n ja Acceptin välinen kissanhännänveto, korona ja venäjän sota ovat nekin kiukkua musiikkiin kanavoineet.
Mission: Impossible -elokuvasarja on päässyt seitsemänteen osaansa – oikeammin seitsemännen elokuvan ensimmäiseen puoliskoon – ja tiedossa on lähes kolme tuntia toimintaa sekä ihan ite tehtyjä stuntteja Tom Cruisen johdolla. Leffasta tuli vähän mieleen myös Hobitti -elokuvasarja.
Indiana Jones palaa tänä kesänä valkokankaalle sekä elämänsä voimissa olevana nuorena seikkailijana että vanhana miehenä, joka imeytyy takaisin seikkailujen melskeeseen vielä yhden kerran. Odotin elokuvalta enemmän, mutta kyllä tässä kaikki kuitenkin ihan hyvin kohdillaan oli, ja Indy oli mukava nähdä vielä kerran vanhoihin ja uusiin ystäviin sekä vihamiehiin törmäilemässä. Tulipa seikkailua seuratessa hörähdeltyä ääneenkin parisen kertaa.
Tällä kertaa Tobias Forge on ”ghostannut” EP:llisen itselleen merkityksellisiä rock- ja pop-kappaleita. Mitäpä luulette, onko tarttuvia ja upeasti tuotettuja covereita tarjolla…
Romaniasta ei juurikaan ole (rokki)bändejä kansainväliseen tietoisuuteen noussut. AudioVideo jututti E-An-Na-yhtyeen laulajaa ja multi-instrumentalisti Andrei Olteania ja kysyi, voisiko asia korjaantua omaperäisellä yhdistelmällä kansanmusiikkia ja metallia.
Lähestulkoon kolme tuntia mäiskettä ja väkivaltaa putkeen sekä ei-ehkä-niin-syvällinen juoni. Saako semmoista mötikkää kannateltua edes pääosassa oleva Keanu Reeves? No siis, tässä taitaa olla monella tasolla kaunein näkemäni toimintaelokuva ikinä koskaan milloinkaan, toteaa rauhaa rakastava kukkaislapsi häkeltyneenä.
Paradise Lost-miehet Holmes ja Mackintosh sukeltavat sivuprojektillaan dark waven ja elektronisen musiikin syövereihin. Erittäin mielenkiintoisen kokonaisuuden ovat hevihirmujen kauhistukseksi aikaiseksi saaneet.
Ismo Alanko kumppaneineen on tuonut maailmaan levyn, joka heijastelee ihmiselon ja maailman touhujen ristiriitoja ja polveilevuutta. Mukana on niin sarkasmia kuin lempeää hämmästelyä, on rokkia, poppia sekä jylhää sinfoniatunnelmaa. Lopputulos on sujuvasti korviin pulppuileva teos, josta jää puhdas olo ja jonka ääressä tahtoo viettää usemmankin hetken.
Suomalainen jazz osoitti taas ylivoimaisen laatunsa, kun Hämeenlinnan Suisto Klubilla päästiin kuuntelemaan basisti Antti Lötjösen kvintettiä uuden levyn julkistamiskeikalla. Jälkikäteen oli myös mahdollista kotona kuunnella konsertin kappaleita niin LP- kuin CD-versiona.
Pikavauhtia kulttimaineeseen nousseen Vehje-orkesterin ”mahottoman” kova debyyttialbumi ilmestyy Ihmiskunnalle 2.12. kuluvaa vuotta. Audiovideo fanittaa ja kyselee päävehkeilijä Niko Taskiselta, onko kahvihammasta kolotellut viime aikoina.
Edguysta tuttu Tobias Sammet on pyörittänyt metallioopperakonseptiaan jo parikymmentä vuotta. Albumien taso on polkenut viime vuodet paikallaan, mutta tyylikkään visuaalisen ilmeen ja kovan luokan vierailijoiden turvin kansainvälinen kiinnostus on säilynyt. Uusi levy on vanhaa tuttua, mutta tasonnostoa on havaittavissa.
Kolmikolla Kilmister, Taylor, Clarke saatiin hengästyttävän ja sangen vähäunisen ajanjakson loppumetreillä vielä yksi kiukkuinen albumi aikaiseksi. Juhlajulkaisuun on uudelleen masteroinnin lisäksi kaivettu fanien iloksi mielenkiintoista moottöripää-materiaalia. Alkuperäiseltä albumilta löytyy yksi täydellinen rock/heavybiisi.
Mad Max: Fury Road -ohjaajan George Millerin uusi elokuva on yhtä fantasiamainen ja värikäs kuin tuo aavikkodystopiaräjähdys, mutta sijaitsee toisessa ääripäässä tunnelmien ja maailmankuvan suhteen. Tilda Swinton ja Idris Elba sukeltavat tässä syvälle aikuisten satuun ja tarinankerronnan syövereihin. Katsoja voi mielessään istahtaa pimeydessä tulikärpäsen tavoin hehkuvan lampun alle nojatuoliin ja antaa itsensä tulla temmatuksi mukaan mielikuvituksellisiin maailmoihin.
Tuomiopäivä lähestyy ja David-setä on vielä kuusikymppisenäkin hyvin, hyvin vihainen. Viimeaikaiset harmitkin on saatu kanavoitua uuteen Megadeth-albumiin, joka kiilaa yllättäen yhtyeen klassikkoalbumien vanaveteen.
”No painu jo perkeleen pastori hiiteen, lähetkö heti vae laskenko viiteen? Näinköhän tappaisit riemujen tuojan, Ihan kuin kolkkaisit elämän luojan. Lue se kirja ja pura se risti, elämän suolaa on bluesi ja twisti Ja haetarirock!” -Juice Leskinen-.
Päivi Hirvosen uusi soololevy on haukkamainen ja normeja rikkova syöksy läpi väkevien tunteiden ja laajojen elokuvamaisemien. Se liitää kirkkaan voimakkaana syksyisellä taivaalla ja yllyttää mukaansa.
Virvatulen lailla loimuava The Return of the Shadow on onnistunut paluu yli 20 vuotta Tolkienin kirjasaagoista kehystarinansa ammentaneelta fantasiametallibändiltämme.
Tulin monen muun kanssa Vehje-uskoon yhtyeen viimevuotisen debyyttijulkaisun myötä. Yhtye jatkaa hämmentävää punkkihäröilyään kolmen biisin sinkulla. Syksyllä pukkaa uutta levyäkin!
Ensimmäisestä Jurassic Park -elokuvasta on aikaa jo reippaasti, lähes 30 vuotta, ja tällä viikolla ilmestyi kakkostrilogian kolmas elokuva, jota mainostettiin koko systeemin huipentavana ja sille uusia tasoja antavana elokuvana. No, kyllä se vähän nauratti ja viihdytti, mutta ei ole ensimmäistä osaa voittanutta.
kirjoitettavaa, mutta Top Gun: Maverick osoittautui mahdollisesti koko vuoden viihdyttävimpien leffojen joukkoon kuuluvaksi. Mukaansatempaavana, adrenaliinitäytteisenä ja nostalgiahömpsyjä tarjoavana toimintaleffana tämä on lähellä täydellisyyttä. Tässä on jotain raikasta, rohkaisevaa ja liikuttavaa.