Blind Guardian ja Iced Earth -tirehtöörien pitkään odotettu kolmas albumi on kunnianhimoinen järkäle. Hyvästä yrityksestä huolimatta se jää pörisemään tyhjäkäynnille.
Iced Earth kitaristi Joe Schaffer ja Blind Guardian laulaja Hansi Kursch huomasivat aikoinaan tulevansa hyvin juttuun ja yhteinen heavyprojekti alkoi saman tien hahmottua, saaden nimen Demons & Wizards. Vuonna 2000 ilmestynyt debyytti oli loistava albumi, jota tulee vieläkin säännöllisesti kuunneltua. Levyn parhaimmistoon kuuluva Path of Glory toimikoon siltä esimerkkinä. Toinen levy, 2005 ilmestynyt Touched by the Crimson King, jäi valitettavasti debyytin varjoon.
Omien bändien kiireet ovat jarruttaneet D&W-materiaalin työstämistä, mutta vuodesta toiseen uutta materiaalia faneille lupailtiin. Vuosia ehti hurahtamaan 14, ennen kuin III saatiin julkaisukuntoon. Pääpirut ainakin ovat ylpeitä tuotoksestaan ja ennen levyn julkaisua intoutuivat hehkuttamaan kolmosta klassikkolevyksi. Ei tullut klassikkolevyä, vaan tuli nippu struktuuriltaan hajanaisia ja ylipitkiä kappaleita, joissa pintasilauksilla on yritetty peittää ideoiden puutetta. Surkea juttu, sillä intoa ja taitoa kaveruksilla on vaikka muille jakaa.
Hansi Kursch on maailmanluokan heavykiekuja, mutta nyt ei ole miehelle keksitty tarpeeksi hyviä laulumelodioita luikautettavaksi, kertosäkeistä puhumattakaan. Kun kitarariffitkin ovat suurimmaksi osaksi tasapaksua nitkuttamista, ei edellytyksiä erinomaiseen heavylevyyn ole. Edes AC/DC kunnianosoituksena jytisevä Midas Disease ei ota tarpeeksi kierroksia. Musiikkivideoissakin, Wolves in Winter mukaan lukien, luisutaan tahattoman huumorin puolelle, Hansin ja Joen seikkaillessa fantasiamaailmoissaan.
III on niitä levyjä, jotka hautautuvat ja unohtuvat levyhyllyyn helposti. Taidan antaa sille vanhojen aikojen vuoksi kuitenkin muutaman mahdollisuuden, ennen pois heittämistä. Toivottavasti seuraava, vuonna 2034 julkaistava albumi yltää ykköslevyn tasolle.
Kommentointi suljettu.