Etelä-Savon industrialmetallin airuiden paluulevy on ärhäkkää ja sielut mustaavaa vyörytystä, joka tuntuu hampaiden juurissa saakka.
Jälleen kerran on todettava, että kylläpä vuodet vierivät. Edellisestä Ruoska-albumistakin on jo melkein 18 vuotta. Siinä ajassa yhtyeessäkin on tapahtunut muutoksia melkoisesti. Laulaja Patrik Mennander on tätä nykyä Ruoskan ainoa alkuperäisjäsen. Vaikka ukot ovat ympärillä vaihtuneet, ei musiikillisesti suuria muutoksia ole tehty.
Alkupään albumeihin verrattuna sovitukset ovat kuitenkin monipuolistuneet ja meno on jopa raaistunut. Noistakin syistä yhtyeen musiikkia on aiempaa hankalampi laittaa yhteen karsinaan. Pohjavire on edelleen industrialmetallissa, mutta seassa on rokimpaa ja ”taiteellisempaa” materiaalia. Varhaisemmasta tuotannosta tuttua kansanlaulumaista luonnonkansamyyttiäkään ei ole unohdettu.
Sovituksiin on kiinnitetty muutenkin aiempaa enemmän huomiota ja kappaleissa tapahtuu paljon. Erilaiset ohjelmoidut jutut, orkestraatiot sekä tempovaihdokset pitävät mielenkiintoa yllä. Levyn äänimaailmakin kirskuu ja korskuu veemäisen rujona ja synkassa musiikin kanssa. Inverse Recordsin Jaakko Tarvainen osuvasti asian tiivistikin: ”tämä on varsin tanakka levy soundillisesti ja ilmaisullisesti”. Albumin väkevimmästä runtelusta vastaa brutaali Ohjenuora. Mennander on ladannut sille julmetun annoksen vihaa ja uskottavuutta. Enpä ole suomalaista voimasanaakaan kuullut noin väkevästi lausutun! Kauaksi Ohjenuorasta eivät jää industrialmetallin avantgardistisiin alkuhämäriin kurottava Rampa ja Sokea, teknometallisena tamppaava Silti Syntinen, eikä albumin energinen nimibiisi Kade. Loput vuosien aikana kasatusta materiaalista on tasavahvaa julistusta, mutta parin biisin kanssa sinuiksi ei meinaa päästä. Finntroll-yhtyeen mieleen tuova Piruja kuulostaa hassulta ”peikkopolskalta”, samoin maltillisempi Ihtiriekko jää albumin parhaimpien biisien varjoon.
Kaiken kaikkiaan onnistunut ja monipuolinen paluulevy Kade julkaistaan 27.2.2026.
Kommentointi suljettu.