Meshuggah – The Violent Sleep of Reason – Nuclear Blast

Aivot, tuo vekkuli päänsisäinen tietokoneemme toimii sähkökemiallisesti, reagoiden automaattisesti, eri taajuuksilla tuotettuihin värähtelyihin. Jonkinlainen sisäänrakennettu primitiivinen rytmi sieltä myös löytyy. Harvakseltaan levyttävä Meshuggah on vääntänyt aivojen selkeää rytmiikkaa äärimetallisin keinoin umpisolmuun jo kohta 30 vuoden ajan. Aiemmat albumit ovat tuntuneet ylittämättömiltä koukeroisuudessaan, mutta nyt sekasortoillaan jossain järjen tuolla puolen. Videobiisi Nostrum ei ole edes levyn pahimmasta päästä.

Muusikoiden täytyy olla matemaattisia neroja, jotta kappaleet saadaan ”kulkemaan” ja hengittämään. Esimerkiksi Ivory Tower:in kuuntelu meinaa loppua viimeistään 3:30 kohdasta alkavaan soolo-osuuteen. Sen kuunteleminen tekee kipeää. Levyn uskomattomuutta lisää sekin, että osa kappaleista on äänitetty studiossa livenä ja osin jopa ilman ”klikkiä”, kuten edellä mainittu Ivory Tower. Tarkkakorvaisimmat kuulevat klikin käyttämättömyyden bändin mukaan biisin nopeutumisena loppua kohden. Onneksi levyltä löytyy myös eteerisempiä suvantoja, kuten Stifled:in outro, jonka äänikollaasi antaa hetken armahduksen täystuhoisen kakofonian keskellä.

Meshuggahin tahdissa jalka ei naputtele rytmiä, eikä oikein muutkaan ruumiinosat siihen näkyvästi reagoi. Ei jumalauta pysty. Bändin musiikin kuvailu asiasta tietämättömällekin on, kuin yrittäisi selittää, miltä vaaleansininen tuoksuu tai valo maistuu. Erittäin rouheaa, orgaanista ja äärirankkaa se ainakin on. Kovanahkaisimmallekin tekee vaikeuksia asettua musiikilliselle naulamatolle, saati nauttia aivoja rikkovasta kouristelusta. Usko meinasi olla koetuksella itselläkin, vaikka 36 vuoden eksessiivinen metalliharrastus pohjina onkin. Minä inhoan tätä levyä, se on ärsyttävä ja tekee hulluksi. AAARRGGHH! Mahtavaa!