The Eternal Idol, Headless Cross ja Tyr. Sanooko mitään? Jos, niin siirry seuraavaan kappaleeseen, jos ei, jatka lukemista. Tony Martinin aikainen Black Sabbath on harmittavasti jäänyt Ozzy:n ja Dio:n aikakausien varjoon. Nuo mainitut albumit kannattaa ottaa kuunteluun, sillä ne ovat heavy rockia puhtaimmillaan ja Tony Martinin laulu toimii maagisen hyvin niillä.
Stargazeryn laulaja Jari Tiuran lauluäänessä on paljon samoja sävyjä Martinin kanssa. Tiura on Suomen raskaan rockin kentällä hieman tuntemattomaksi jäänyt suuruus, vaikka mies on laulanut mm. legendaarisessa Michael Schenker Groupissa. Kun soundimaailma ja kappaleetkin muistuttavat Martinin aikaista Sabbathia, niin hyvältähän se kuulostaa heavy rock Stargazeryn esittämänä.
Kuten olen aiemminkin rustaillut, raskas rock on melkoista taiteilua uskottavuuden ja naurettavuuden rajamailla. Varsinkin sanoitusten kanssa saa olla tarkkana, ettei homma humpsahda spedeilyksi. Vaikka Stargazeryn sanoituksissa on perinteisen heavy rockin tematiikkaa koko rahalla, niin onneksi homma ei karkaa nolon puolelle. Aloituskappaleen Voodoo-jutut eivät välttämättä kestä tarkempaa analyysia, mutta perinnetietoista heavysanastoahan sekin on. Jos olisin joka kerta juonut oluen, kun vuosikymmenten aikana kuulemissani heavykipaleissa on mainittu ”night”, ”voodoo”, ”warrior” ”sword” jne. olisin aikaa sitten ollut nostelemassa maljoja valhallassa.
Jostain syystä levy ampaisee toden teolla vauhtiin puolen välin kieppeillä. Ei alkupään kappaleissakaan erityisesti vikaa ole, mutta biisit 7-13 ovat kaikki heavya parhaimmillaan. Hienoa on myös se, että ne ovat erilaisia toisiinsa nähden. Bluesahtavammasta Hidingista Suomi-iskelmään mennään. Erityisesti pitää mainita hurmehenkinen Warrior’s Inn ja Cherin 1970-luvun bravuuri Dark Lady, joka muuttuu Stargazeryn räimimänä vastustamattomaksi ralliksi. Vielä mahtavampi on bonusbiisinä sama kappale suomeksi kiskaistuna! Se tuo hymyn huulille joka kerta ja alkaa tanssituttamaan ihan tosissaan. Suomeksihan siitä sai aikanaan megahitin, käännösiskelmän kulta-aikana Lea Laven. Enpä olisi uskonut, että joku päivä noiden kahden naisen nimet perinteisen heavyn arvosteluun naputan!
Jari Tiuran majesteettinen ääni (Sori vaan Jarkko Aholat ja muut, Tiura on Suomen ykkönen perinteisen heavyn tulkitsijana), tuhti annos kunnon heavya ja hauskat cover-biisit, siinäpä syitä hommata Stargazeryn Stars Aligned.
Kommentointi suljettu.