Ikifanien bileet jatkuvat. Arkistojen kätköistä on löytynyt jälleen aiemmin julkaisematonta materiaalia. Ganestietopankki Esa Elgström kertoili Audiovideolle, mistä hän kaivaa kadonneita aarteita hienoille uusintajulkaisuille ja livealbumeille.
Musiikkikenttä oli murroksessa 1970-luvun lopulla. Uusi aalto runnoi neo-rockabillyinvaasion avittamana ”vanhat” bändit (martti)syrjään. Heavy rockin armeijatkin olivat alkaneet latailemaan kanuunoitaan 1980-luvun kultakautta varten. Tilanne oli kuumottava myös Hurriganesin leirissä. Kun Albert Järvisen paluulevy, epätasainen Jailbird ei ollut tuonut juurikaan nostetta, ja osa musiikkilehdistäkin haukkui ja suorastaan boikotoi Remua ja ganesia, oli rima seuraavalle albumille asetettava todella korkealle. Meikit oor breikit! Tiukassa paikassa yhtye sai kuin saikin puristettua kasaan parhaan albuminsa sitten Roadrunnerin. Jengi tykkäsi ja arvostelutkin olivat kannustavia.
Musiikillisesti 10/80 oli onnistunut sekoitus kevyempää ja raskaampaa Ganesia. Se oli myös aikuismaisempi ja keskittyneempi aiempiin levyihin verrattuna. Tunnetuimpana kappaleena rullaa tietenkin Bourbon Street, joka on Gramexin tilastojen mukaan Ganesin soitetuin kappale radiossa. Sijoilla 2–5 löytyvät vanhemmat hitit I Will Stay, My Only One, Roadrunner ja Get On. Levyn jylhästi käyntiin täräyttävä instrumentaali Made in Sweden, railakas rockpala Let`s Go Rocking Tonight, samaa energiaa pursuava Red House, sekä levyn päättävä slovari Just for You ovat Bourbon Streetin ohella albumin parhaimmat kappaleet.
Juhlajulkaisun bonuksina kuullaan kattaus vaihtoehtoisia versioita ja harjoituksissa vedettyjä kappaleita. Sounditkin ovat näillä bonusbiiseillä selkeät ja tasapainoiset. Mitään tuhnuisia, sinne tänne heijaavia kellariäänityksiä ei olisi viitsinyt kuunnella, olkoonkin miten erikoista herkkua tahansa. Bonuskappaleiden helmi taitaa olla levytyssessioista ylimääräiseksi jäänyt ennen julkaisematon, kepeästi kruisaileva Who`s that Liar. Outoa, että näinkin menevä biisi makasi kymmeniä vuosia jossain kaapin nurkassa.
Made in Swedenistä kuullaan kaksikin eri versiota. Varsinkin toisessa versiossa Järvisen aina niin upea kitarointi on nostettu enemmän framille. Hieman albumiversiosta poikkeava Bye Bye Bye groovaa jopa paremmin kuin albumiversiolla. Viimeisinä bonusbiiseinä olevat livevedot taas tuovat hyvin esille sen aikaisen ganesin kepeämmän studiofiilistelyn ja raaemman lavameiningin eron. Hauskana anekdoottina mainittakoon vielä Let`s Go Rocking Tonightin alkuun jätetty päällikkö Aaltosen päsmäröinti.
Kiitos Esalle ja muille asianosaisille, että saimme kuultavaksi ”uutta” Hurriganesia neljänkymmenenviiden vuoden takaa!
Esa Elgströmin haastattelu:
Jari: Tervehdys! Ollaankin oltu aiemmin yhteyksissä Facebookin kautta. Vedät siellä varmasti Suomen vannoutuneimpien fanien ryhmää. Se on ytimekkäästi nimetty ”Hurriganes” ja sillä on 17 000 jäsentä. Lähdetään vaikka siitä liikkeelle. Milloin laitoit ryhmän pystyyn? Oletko yllättynyt kuinka henkeen, vereen ja liikutukseen asti jengi pysyy uskollisena ko. bändille?
Esa: Minä en ryhmää ole perustanut, vaan eräs ruotsalainen kaveri vuonna 2007. Hän sitten kysyi, haluanko tulla mukaan auttamaan moderoinnissa ja aika monta vuotta olen siellä ollut ylläpitäjänä. Ryhmässä on useampia ylläpitäjiä, joten ei se pelkästään minun varassa pyöri. Muutkin ylläpitäjät säännöllisesti tekevät ylläpidollisia töitä, jotta ryhmä pysyisi siistinä. Jälkimmäiseen vastaisin, että en enää ole yllättynyt. Asia tuli selväksi jo 90-luvulla erilaisilla keskustelupalstoilla.
Ganes-faniksi tultiin, kun oltiin 10-vuotiaita ja kuultiin radiosta Ganesia.
Jari: Katselin netistä vähän, mitä kaikkea olet Ganes-juttuja tehnyt. Aloita nyt aivan alusta. Miksi sinusta tuli Ganes-fani ja myöhemmin sitten ”totaalitietäjä” yhtyeeseen liittyvissä asioissa?
Esa: Ganes-faniksi tultiin, kun oltiin 10-vuotiaita ja kuultiin radiosta Ganesia. Tietämys lisääntyy olemalla utelias ja ottamalla oikeasti asioista selvää. Liian moni nykyään kertoo kuulleensa jotain serkun saunakaverin isältä ja levittää sitten sitä ”totuutena” vaikka asiassa ei ole mitään perää. Niitä saa sitten jatkuvasti ampua alas, ettei ne jäisi elämään ”totuutena”.
Jari: Missä kaikissa julkaisuissa olet ollut mukana asiantuntijaroolissa?
Esa: Ei millään jaksa luetella kaikkia. Levypuolella kymmenisen vuotta sitten alkoi Svartin julkaisemien Love Recordsin jälkeisten Ganes-levyjen uusintapainokset. Suunnilleen sieltä asti melkein kaikissa sen jälkeen julkaistuissa levyissä on oltu jotain säätämässä. Isommat liveboxit on alusta asti ollut mun projekteja, eli olen ne ”keksinyt” ja esitellyt ideat levy-yhtiöille ja siitä sitten suunnitellut alusta loppuun. Se on ollut erittäin mielenkiintoista puuhaa.
Nyt tulee paha! Montako erilaista Hurriganesiin liittyvää juttua omistat, ja mihin ne kaikki mahtuu?
Jari: Nyt tulee paha! Montako erilaista Hurriganesiin liittyvää juttua omistat, ja mihin ne kaikki mahtuu?
Esa: En tiedä…satoja. Levyt ovat hyllyssä, julisteita seinillä, ja loput arkistoituna.
Jari: Mikä olisi rahallisesti arvokkain, entä mikä eniten tunnearvoa sisältävä esine/asia?
Esa: Lähes mahdoton vastata rahaan liittyvissä asioissa, kun osa tavaroista on täysin uniikkeja. Ei niille kukaan voi määritellä hintaa. Paljonko on rahallinen arvo Albert Järvisen Cisse Häkkiselle tekemästä hapsunahkatakista? Timanttilevystä?
Jari: Nuo uusiojulkaisut taitavat mennä kuin kuumille kiville. Keski-ikäiset fanit haluavat fyysisen levyn. Tiedätkö, onko näiden julkaisujen myötä myös nuorempi sukupolvi löytänyt bändiä? Onko esim. FB-sivuilla näkynyt nuorempaa jengiä?
Esa: Kyllä selvästi myös nuoremmat ovat löytäneet bändin ja ostavat näitä julkaisuja. Mutta totta kai se on selvää, että suurin osa nykynuorista kuuntelee ihan muuta.
Jari: Mistä muuten kaivat noita kadonneeksikin luultuja kipaleita? Mistä nämä 10/80 extrat löytyivät? Onko ollut iso työ retusoida niitä, vai ovatko suht valmiiksi aikoinaan tehty?
Esa: Ensin pitää ansaita luottamus bändin lähipiirin kanssa. Sen jälkeen vuosien ja vuosien kuluttua voi tulla puhelinsoitto; ”löysin tällaisen kasetin, mikähän tämäkin on? Tuutko katsomaan?” Siellä sitten voi olla näitä kadonneita herkkuja. Samoin pitää kysellä kaikkea mahdollista ja siten saada selville, että jossakin voisi olla jotakin, ja sitten jatkaa kyselyjä vinkkien perusteella. Mutta kaiken A ja O on se luottamus näissä asioissa, se että toimitaan oikein ja kunnioitetaan esim. tekijänoikeudellisia asioita.
Jari: Hienoa, kun teet tuota arvokasta duunia! Jos sinä et tekisi, niin tuskin kukaan muukaan. Täältäpäin kotoisin oleva keikkamoguli Kontiainen on ansiokkaasti tehnyt Ganesaiheisia kirjoja. Oletko hänen kanssaan tehnyt yhteistyötä?
Tärkeänä kriteerinä on julkaisujen laatu; paskaa ei julkaista!
Esa: Konden kanssa on tehty vaikka mitä yhdessä. Lähinnä hänen kirjaprojekteissa olen ollut aktiivisesti mukana jeesaamassa.
Jari: Mitä seuraavaksi. Onko tulossa vielä arkistojen syövereistä jotain herkkuja?
Esa: Aika näyttää. Mahdollisista tulevista julkaisuista tiedottaa aina ensin julkaisija eli levy-yhtiö. Pitää olla joku järkevä syy, jos jotain uutta vielä julkaistaisiin. Ei ole mitään järkeä julkaista esim. vuodelta 1977 kolmea lähes identtistä keikkaa. Mulla on ollut vuosia suunnitelma, että saataisiin ulos keikkamatskua kaikkien eri kokoonpanojen ajalta ja se alkaa olla nyt valmiina. Tärkeänä kriteerinä on julkaisujen laatu; paskaa ei julkaista! Tämä koskee äänenlaatua ja soiton laatua.
Kommentointi suljettu.