Nyt tuli kyllä epäiltyä jo omaa todellisuudentajuaan ja pohdittua josko sitä onkin saanut jonkinmoisen aivoverenkiertoepisodin, sen verran erikoinen kokemus tämä Danielien (Kwan & Scheinert) maailmaan tuoma Everything Everywhere All at Once oli. Pidinkö siitä? Vihasinko sitä? Menikö jo asteikon yli?
Daniel Kwanin ja Daniel Scheinertin edellinen elokuva, Swiss Army Man, kuulostaa niin ällöttävältä (piereskelevä ruumis toisena pääosanesittäjänä) että piti pohtia moneen kertaan tämän uuden katsomaan lähtemistä, mutta Michelle Yeohin mukanaolo houkutti riittävän paljon suunnatakseni teatteriin. Lisäksi hän kertoi Rolling Stone -lehden haastattelussa ettei tajunnut aluksi ollenkaan monia elokuvan aspekteja, mutta lopulta (katsottuaan Swiss Army Manin) hän ymmärsi miesten tarkoituksen ja lisäksi vaikuttui heidän nälästään ja innostaan.
Absurdiuden ja ällötyksen ihmemaassa
Otin teatterissa mukavan asennon ja koitin katsoa elokuvan mahdollisimman avoimin mielin. Hetki hetkeltä upposin syvemmälle jonnekin unikuvien, suljetun osaston ja rinnakkaistodellisuuksien kaaokseen ja voimakkain tunteeni taisi olla hämmennys, ällötyksen ja inhon nostaessa välillä vahvasti päätään. Pitkälti yli elokuvan puolivälin toivoin olevani jossain muualla ja haaveilin kesken pois lähtemisestä.
Sitten tapahtui ihme. Ei sitä muuksikaan voi sanoa. Elokuvan loppuosan aikana, olisikohan kyseessä ollut viimeinen 1/3, rupesivatkin asiat tuntumaan järkeviltä, huomasin kiintyneeni hahmoihin ja odottavani juonenkäänteiden kehitystä ja lopputulemaa. Kaiken alta nousikin esiin jotain lämmintä, inhimillistä ja samaistuttavaa. Hämmästyksekseni lähdin teatterista pois puhdistuneena ja ehkäpä jopa tyytyväisenä, en ärsyyntyneenä. Kotimatkalla katselin miten monenlaisia ihmisiä täällä kulkeekaan ja miten kaikki tuntuvat kävelevän ihan omalla tyylillään, kuljin ohi huhtikuisen, joulutonttukoristeisen ikkunan ja pidin siitä että olin taas takaisin tässä todellisuudessa.
Mitä tapahtui teatterissa, jää teatteriin
Mitä siinä elokuvassa sitten tapahtui? En kerro. Tämä kannattaa kokea mahdollisimman vähin pohjatiedoin. Kaiken lisäksi elokuvassa tapahtuu niin paljon ja se käy läpi ison määrän eri genrejä että olisi vähän hankala edes tiivistää sitä miksikään. Michelle Yeoh, Jamie Lee Curtis, Stephanie Hsu ja Ke Huy Quan näyttelevät hienosti ja saavat hahmonsa elämään – vieläpä hyvin monenlaisissa eri rooleissa. Elokuva myös näytti ja kuulosti hyvältä ja onnistui pitämään huomion itsessään silloinkin kun vielä halusin lähteä kesken pois, se rullasi siis hyvin eteenpäin.
En aio ikinä koskaan milloinkaan katsoa tuota uudestaan, mutta olen tyytyväinen että katsoin sen. Se oli inhottava, ällöttävä, mauton ja järjetön – sekä yllättäen antoikin jotain.
Levittäjän tarjoamat suomenkieliset tiedot:
”Daniel Kwanin ja Daniel Scheinertin, yhteisnimellä Daniels, ohjaama hauska ja törkeän sydämellinen scifi-toimintaseikkailu naisesta (Michelle Yeoh), joka ei kykene hoitamaan verojaan. Nainen päätyy hullunkuriseen seikkailuun, jossa hän, ja ainoastaan hän, kykenee pelastamaan maailman tutkimalla elämäänsä liittyviä multiversumeja”
Letterboxdin Top 250 -listauksessa kärkisijalle yltänyt mielikuvituksellinen, liikuttava, yleisöt ja kriitikot ympäri maailman hurmannut Everything Everywhere All at Once on kevään ehdoton elokuvatapaus.
”Mukaansatempaava ja hulvaton elokuva haastaa The Matrixin uraauurtavan aseman” – POLYGON
”Kaikkien aikojen paras multiversumi-elokuva” – DEN OF GEEK
”Loistava” – SLASHFILM
”Ilahduttava ja täynnä hervottomia toimintakohtauksia” – IGN
”Sydämellinen ja hauska” – THE DAILY BEAST
Ensi-ilta: 29.04.2022
Ikäraja: 16
Pituus: 139 min.
Ohjaus: Dan Kwan, Daniel Scheinert
Käsikirjoitus: Dan Kwan, Daniel Scheinert
Näyttelijät: Michelle Yeoh, Stephanie Hsu, Ke Huy Quan, Jenny Slate, Harry Shum Jr., James Hong, Jamie Lee Curtis
Genret: Komedia, Seikkailu, Toiminta
Kommentointi suljettu.