Pitkän linjan harrastajille Thorens TD-150, TD-160 ja TD-320 tuovat pelkkinä niminä haaveellisen ilmeen kasvoille. Jos menet mainitsemaan vielä TD-124:n niin joudut kuivaamaan kuolaa lattialta. Vaan ei Mercedeskään enää tee W123:a. Nykyajan vaatimukset ovat erilaisia kuin vuoden 1976 ja nykyajan vaatimuksiin on vastattava vaikka se ei klassikkojen harrastajasta kauniilta tunnukaan. Eikä edes reilulta.
Yksi iso vaatimus on tullut alati halpenevasta tekniikasta. Hyvää äänenlaatua saa todella halvalla ja kuluttajat ovat tottuneet siihen. Se vitosen MP3-soitin ei tietenkään ole viimeinen sana laadusta kiinnostuneelle, mutta hyvin kohtuullisella summalla voi saada erittäin hienosti soivan stereolaitteiston. Tämä johtuu siitä, että monta kallista osaa ja työstövaihetta on voitu ohittaa. Hitaasti tehtävä ja paljon materiaaleja vaativa mekaniikka ei enää ole määräävä tekijä hifilaitteessa.
Paitsi levysoittimissa, ne kun ovat mekaanisia, sähköisiä ja akustisia kokonaisuuksia. Ja siksi hyvää sellaista ei voi tehdä ihan halvalla.
Automaatilla vai käsikepillä?
Thorensilta tuli testiin kaksi mallia. Kohtuuhintainen, 550 euroa maksava, TD 190-2 on täysautomaattinen levysoitin. Verrattuna halvempaan 170-malliin 190:ssä on raskaampi levylautanen ja runko, mutta ennen kaikkea parempi TP19-äänivarsi.
TD 190-2:n äänirasia on Ortofon OM10, jonka äänenlaatua on hyvin helppoa parantaa vaihtamalla siihen suoraan sopiva OM20:n tai OM30:n neula. Mutta nehän maksavat ihan hirveästi! Eikö kannattaisi vaihtaa koko äänirasia? Toki koko rasian voi vaihtaa ja sillä voi vaihtaa äänirasian luonteen kokonaan toisenlaiseksi, mutta neula on kuitenkin hirvittävän oleellinen osa ja äänenlaadullinen parannus OM20- tai OM30-neulalla on selvä.
Toinen testiin tullut Thorens, TD 203, poikkeaa koko muusta testijoukosta hyvin erilaisen äänivartensa kohdalla. TP82-äänivarsi on ns. unipivot-tyyppiä eli perinteiset laakerit on korvattu yhdellä karbidineulalla, jonka varassa koko varsi kelluu. Tai killuu, jotenkuten, kuten ihan ensikoskemalla tuntui. Tyypillisemmät laakeroidut äänivarret tuntuvat käsikopelolla tukevammilta, mutta hyvin TP82 käytössä toimi – silloin kun sitä eivät tutisuta huterasormisen harrastajan sormet.
No mutta miksi sitten sellainen unipivotti? Siksi, että kun normaalissa gimbal-tyyppisessä äänivarressa voi olla neljäkin laakeria, unipivot-varressa laakeripisteitä on vain yksi. Tulos on vähemmän kitkaa, vähemmän mahdollisuuksia epätäydellisille toleransseille. Sivuoireena vain sitten se käsituntuman huteruus.
Muuten TD 203 -soittimessa ei ole mitään radikaalin erikoista. Runko on tavanomainen levy, jossa levylaakeri, moottori ja äänivarsi ovat kiinni. Runkolevy on vähän tyypillistä kapeampi, tasan 40-senttinen ja siten ehkä tipan helpommin sovitettavissa ahtaisiin paikkoihin.
Valmistaja lupaa soittimen käyttöönoton sujuvan noin viidessä minuutissa, mutta sitä en voinut varmistaa. Maahantuoja kun koki, että etenkin tuo Unipivot-äänivarsi ansaitsisi jotain parempaa kuin vakion Thorens TAS 257 -äänirasian. Joten TD 203 tuli maahantuojalta Shelter 201 -äänirasian kanssa valmiiksi asennettuna. Paketin hinta Shelterillä on 999 euroa eli se istui hyvin alunperin ajattelemaani tonnin hintarajaan. Ja kun pitihän raja jotenkin saada rikottua niin levylautaselle oli isketty muutaman kympin hintainen paksu korkkimatto.
Automatiikalla alkuun – Thorens TD 190-2
TD 190-2 on juttusarjan toinen automaattisoitin. Muovivipua tökkäämällä soitin eleettömästi nostaa äänivarren ylös, siirtää aloituskohtaan ja laskee levylle. Yllätys on suuri sillä soundi ei ole ollenkaan pöllömpi.
Basso potkii mukavasti, ei nyt millään karatekan jäntevyydellä, mutta niin, että fiilis välittyy ja silloin kun joku potkaisee bassorumpua, se potkaisee myös minua. Diskantti on kirkas, mutta ei ylenpalttisesti. Sitä parasta kimmellystä ja puhtautta ei tarjota, mutta otamme hintaluokan huomioon emmekä ahdistu aiheesta.
Diskantin puhtautta arvostaville Ortofon OM10-äänirasian terästys OM20- tai OM30-neulalla on ehdottoman suositeltava lisäpanostus.
TD 190-2 ei ole vain automatiikkansa ansiosta helppo käyttää vaan myös hyvin helppo kuunneltava. Luonne on soljuva, musiikki kulkee mukavaa vauhtia. Sykettäkin on, Chisun Minä ja mun pää tykyttää yllättävänkin hyvää vauhtia. Musiikki kulkee vaivattomasti. Ei se potki tanssilattialle, mutta ei myöskään saa hakeutumaan kuuntelutuolista pois. Se on läsnä, siihen voi paneutua, mutta sellaiseen ei pakoteta.
Suurista äänimassoista TD 190-2 ei selviä aivan sujuvasti vaan menee tukkoon. Mutta niinpä vaikuttavat tekevän muutkin soittimet ellei rahaa lado tiskiin selvästi enemmän. Vanha ZZ Top rullaa eteenpäin niin, että vain partaa pitää välillä pyyhkäistä. Heidän, joilla sellainen on.
Tarkkuutta ja tasapainoa – Thorens TD 203
Ette välttämättä osaa arvata, miten väsyneeksi voi tulla ihan vain siitä, että käy läpi kymmenen levysoitinta ristiin rastiin muutaman hyvin pitkän työpäivän aikana. Korvat ovat lopussa ja niiden väli ihan yhtä paljon. Vaatii aika paljon, että joku jaksaa sykähdyttää.
Vaan TD 203 teki juuri sen. Yhtäkkiä stereokuva naksahti selkeänä jotakuinkin kaiuttimien välin levyiseksi eikä enää seilannut pitkin sivuseiniä, levylle taltioidut tilalliset efektit erottuvat tämän testirupeaman aikana ensimmäistä kertaa selkeinä. Diskantin säksätyskin muuttui instrumentiksi, kastanjetiksi.
Bassopää ei ylety mitenkään hurjan alas, mutta on kiinteästi napsahtava. Enemmän potkua, vähemmän kourivaa murinaa. Kiinteä on muutenkin hyvä sana kuvaamaan kokonaisuutta. TD 203:n soundi on hallittu ja selkeä ilman mitään selkeää ärsyttävää piirrettä.
Tässä kohtaa tietysti mietityttää, miten se ihan vakio TD 203 olisi toiminut. Tässä testiin tulleessa kun tosiaan oli maahantuojan asentamana se Shelter 201 -äänirasia ja lisäksi äänivarren säädöt oli tehty niin, että oli huomioitu tuo levylautasella lepäävä paksu korkkimatto.
Joka tapauksessa tällä paketilla mennään. Chisun Minä ja mun pää sai kyllä kiipeämään kuuntelutuolista ylös ja ruuvaamaan soundia kovemmalle. Jep, nyt minä senkin sitten paljastin. Missä ihmeen vahvistimessa ei ole kaukosäätöä…? No Luxman L-58A:ssa, sillä hyvä-äänisellä klassikolla minä tein koko testin. Sen hyvää RIAA:ta käyttäen vaikka pari kertaa varmistelinkin asioita ulkoisilla.
Soundi ei kaadu pahasti suuremmankaan äänimassan edessä. Tykittävämpääkin bassoa on tarjoiltu, elävämpää menoa, mutta tämä TD-203-paketti soi kyllä koko testijoukosta hifeimmin. Soinniltaan pisteliäs ja musiikiltaan loistelias Goldfinger-Bondin soundtrack soi nyt oikein kuunneltavana. Piinaavaa odotusta, hidasta jännityksen luomista, actionia. Vaikka TD-203 onkin soinniltaan hifistynyt, se ei jätä välittämättä musiikin tunnelmaa. Kun näen mielessäni Aston Martin DB5:n kurvaavan kaunista maisemaa niin vartalo ottaa vauhtia ja hyökkää menoon mukaan.
Aikuinen soitin – Thorens TD 203
Kohtuuhintainen automaattisoitin TD 190-2 on automaattipeliksi oikein mukava. Soundi on kunnossa ja käyttö äärimmäisen helppoa. Sekin tuo hyvää mieltä, että runko on edes vähän tukevampaa lastulevyä eikä muovia. Silti, näistä kahdesta TD 203 on se, jota kannattaa ehdottomasti miettiä, jos vain lompakko niin pitkälle aukeaa ja uskaltaa käyttää vipua, joka laskee äänivarren lautaselle.
Thorens TD-203 ei vaahtoa eikä intoile enempää kuin kuuluu. Se on aikuinen soitin, sanan hyvässä merkityksessä. Jos asenteesi on keskisormi pystyssä ja mahdollisesti vielä sieraimessa niin saatat kaivata räyhäkkäämpää sointia, mutta on tässä vakaudessa puolensa. Iloiselle hepulille on oma aikansa, sen jälkeen on hyvä rauhoittua ja keskittyä siihen, mitä on tekemässä.
Thorens TD-203 korkkimattonsa ja Shelter 201 -äänirasiansa kanssa on sen verran hallittu kokonaisuus, että ehkä sille olisi ollut sopivampi joku hillitympi arvosana kuin ”Sairaan siisti”, mutta AudioVideo.fi:llä ei sellaisia vain ole tarjolla.
Lyhyesti: TD 190-2 on helposti käytettävä ja helposti kuunneltava levysoitin. TD 203 + Shelter 201 -paketti taas vie tasapainoisen, vakaan ja hyvän äänen äärelle.
Hinnat
Thorens TD 190-2: 549e
Thorens TD 203 vakioäänirasialla: 799e
Thorens TD 203 + Shelter 201 -äänirasia: 999 euroa
Korkkimatto: 35e
Thorens levyklamppi: 170e
Maahantuoja: Nippon Hifi
Katso linkistä Thorens-jälleenmyyjäsi:
Sarjan muut artikkelit:
Levysoitinsarja osa 1 – Levysoitin, mikä levysoitin?
Levysoitinsarja osa 2 – Levysoittimen perustekniikka ja säädöt
Levysoitinsarja osa 3 – Audio-Technica AT-LP120-USBHC
Levysoitinsarja osa 4 – Denon DP-300F
Levysoitinsarja osa 5 – Dual CS 505-3/4
Levysoitinsarja osa 6 – Pro-Ject Debut Carbon DC Esprit, RPM 3 Carbon ja 2-Xperience SB DC
Levysoitinsarja osa 7 – Rega RP1 ja RP3
Levysoitinsarja osa 9 – Mitä minä opin levysoittimista
Levysoitinsarja bonusosa 10 – Digitaalilapsi vinyyliä kyntämässä
Kommentointi suljettu.