Kuuntelin AKG K601-kuulokkeita kaverillani ja pidin soundista hyvin paljon. Niin paljon, että ajattelin tehdä luureista artikkelin. Selvisi, että kotimainen maahantuoja on vaihtunut tanskalaiseen jakelijaan ja K601:tä ei enää tehdä. Tilalle tarjottiin täysin toisenlaista K550-mallia, joka tavallaan on K601:n tilalle tuleva, vaikkei missään suhteessa sitä muistutakaan. Loistava alku.
K601 oli avoin, uusi K550 on suljettu. K601:ssä oli erinomaiseksi osoittautunut automaattisesti säätyvä panta, K550:ssä on perinteinen suuremmaksi ja pienemmäksi loksahteleva pantarakenne. K601:n tyynyt olivat hiostamatonta pehmeää samettia, K550:ssä tyynyt ovat nahkaa. Ei, eiväthän nämä ole yhtään sitä, mitä olen AKG:n luureilta tottunut odottamaan.
Kun valmistajan mallistossa on ollut ties kuinka pitkään tietynlaisia kapineita niin niihin tottuu. Sitä hakee ”samanlaista uutta” ja valmistajan uusi linjaus voi tuntua aivan väärältä ajatukselta. Ainakin minusta tuntui, soundikin oli selvästi erilainen kuin 601:ssä. Hetken ihmettelyn jälkeen aloin olla paremmin sinut uuden K550-luuriparin kanssa ja vielä vähän pidemmän ajan päästä aloin ymmärtää niitä aika hyvin.
”Mekaanisesti kuulokkeet
ovatkin hyvin hyvin
vakuuttavat.”
Omistamisen iloa
Tyylikkääseen mustaan laatikkoon tyylikkäästi pakatut tyylikkäät kuulokkeet saavat aikaikaan, no, aika tyylikkään vaikutelman. K550:ssä käytetyt materiaalit saavat aikaan kumman tarpeen pitää niitä kädessään, pyöritellä, tunnustella.
Harjattu metalli ja nahkapehmusteet herättävät ylpeyttä siitä, että on hankkinut jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Jotain, joka ei tunnu yhtään halvalta, mutta ei kuitenkaan tarpeettoman massiiviseltakaan.
Tunteessa on jotain samaa kuin hyvän työkalun omistamisessa ja käyttämisessä, ja sellaiseksihan nämä on paljolti tarkoitettukin. Uusia teknisiä ratkaisuja on, pointti ei ole ollut kaiken mahdollisen karsiminen, vaan toimivuuden ja kestävyyden maksimointi. Mekaanisesti kuulokkeet ovatkin hyvin hyvin vakuuttavat, niin sopivasti toisitaan poikkeavien eri osien pintakäsittelyjen suhteen kuin niveliä käsissä käänneltäessäkin.
Kuten sanottua, sitä Kx01-sarjasta tuttua hirveän mukavaa automaattipantaa ei ole. Toisaalta, harvaa kuuloketta tulee käyttäneeksi kamalan moni eri ihminen. Eli kerran säädetty on kohdalleen säädetty. Ellei oma puupää supistu kuivalla pakkassäällä erityisen paljoa.
Isot R- ja L-kirjaimet kuulokkeiden sisällä ovat hauska detalji. Ensin etsin kuumeisesti jotain kärpäsenkakan kokoista merkkiä siitä, miten päin luureja kuuluisi pitää. Sitten löysinkin tekstin selkeästi isoilla päästäisen kokoisilla kirjaimilla.
Viimeisenä, mutta ei varmasti vähäisimpänä osana on hyvä liitin. Tukeva metallinen plugi, jossa adapteripala on luonteva ja tyylikäs osa itse liitintä. Kun pikkuplugi on aina tarjolla, nämä voi kytkeä muuhunkin kuin highend-kuulokevahvistimeen.
Pehmeästi päätä myöten
Kun pannan säätää kohdalleen, istuvuus on tosi hyvä. K550 on todella mukava, puristamaton ja kevyt, muttei rimpulan oloinen. Ja vaikka piuhan toinen pää lojuu edelleen pöydällä, suljetun rakenteen tuoma pieni eristys muusta maailmasta rauhoittaa. Kaupungin taustaäänet häipyvät pois, jäljelle jää vain kuumeisesti kuulokkeista kirjoittavan naputus näppiksellä ja omien aivojen taustakohina.
Pehmeät nahkatyynyt ympäröivät korvan ja yhdessä suljetun rakenteen kanssa tosiaan eristävät musiikkia ja omaa rauhaa kaipaavan pahasta maailmasta. Nykyiset toimistojen suunnittelijat saisivat budjetoida tälläiset joka avokonttorin jokaiselle työntekijälle. Pieni yleishälinän vaimennus käyttäjille ja samoin oma musiikki pysyy poissa muiden korvista.
Onko se nahka sitten paras materiaali? Jonkun mielestä se on mukavin, toisen mielestä pidettäessä luureja päässä tunteja nahka hiostaa enemmän kuin hyvät samettityynyt. Makuasia eli molemmat ovat tavallaan oikeassa.
Mukavan epäromanttiset
Kuulokkeiden äänenlaatuun vaikuttaa kaksi asiaa. Kuuntelijan kuulemaelimet ja käytetty äänilähde. Ensinmainittuun on vaikea vaikuttaa, mutta jälkimmäiseen paremmin. Nyt tarjolla olivat kannettavien ehdotonta eliittiä edustava Colorfly Pocket HiFi C4 Pro ja hieman normaalimpana Samsung Galaxy S -matkapuhelin. Molemmista soitettiin samoja tuttuja kappaleita FLAC-muodossa eli häviöttömästi pakattuina.
Ensihuomio on, että AKG K550 ei kaunistele äänitteitä. Hyvät kuulostavat oikeasti hyviltä, mutta jo keskiverrot saavat kyllä selkeästi sapiskaa. Stereokuvaan sijoitetut asiat ja kikkailut analysoituvat selkeinä ja helposti hahmotettavina, olivat ne sitten keinotekoisia tai aitoja.
Bassopää ei ole varsinaisesti kevyt tai varsinkaan ponneton, mutta tippaakaan ylimääräistä sieltä ei löydy. Käytettävä kuulokevahvistin vaikuttaa tähän huomattavasti ja joku pehmeämpisointinen olisi todennäköisesti suuren yleisön mieleen enemmän kuin tämä ultratarkka ja -neutraali, mutta täysin pehmoilematon.
”Pehmeäsointinen
oheislaitteisto on
todennäköisesti suuren
yleisön mieleen.”
Näiden kanssa joku Colorfly-soitinta lämminsävyisempi voisi olla poikaa monen makuun. Nyt soundi on hyvin tarkka, jopa kuivakan selkeä ja kaunistelematon. Romantiikkaa K550:n soundissa on yhtä paljon kuin Intelin tuoreimmassa prosessorissa.
Matkaluurit?
Nuorisohan kulkee ties mitä suurta ja näyttävää päässään, mutta entäs jos reissun tekisikin K550:t päässään? Ne ovat kookkaat, selvästi täysikokoiset. Verrattuna siihen alussa mainittuun K601:n niissä on yksi iso etu puolellaan, herkkyyttä on rutkasti enemmän kuin vanhemmassa veljessä ja siksi ne voi kytkeä vaikka suoraan matkapuhelimeen tai tavanomaisempaan kannettavaan soittimeen.
Samsung Galaxy S -puhelimeen kytkettynä sitä lämpöä on juuri sen verran lisää, että yleinen äänensävy on hieman miellyttävään kallellaan. Samoin ylädiskanttia on vähän enemmän, eli soundi on jonkin verran ilmavampi ja hengittävämpi. Yleisluonne pysyy, mutta äärianalyyttisestä siirryttiin askel yleispätevämpään eli kuunneltavien äänitteiden kirjo laajenee. Äänitteen tekninen laatu ei enää puske niin paljon pintaan ja heikomminkin tehtyjä kuuntelee mielikseen.
Galaxy S:n kanssa äänenpaineresurssit jäävät siihen rajalle, että olisiko välillä kaivannut vähän lisää varaa. No, pysyypähän kuulo kunnossa kun ei tuuttaa sitä riekaleiksi. Ja kun kuulokkeet suljetun rakenteensa ansiosta eristävät kevyesti ulkomaailmasta niin se tarkoittaa suoraan, että kuunteluvoimakkuus voi olla pienempi kun musiikilla ei tarvitse peittää taustamelua.
Erottelukyky on varsin hyvä hiljaakin kuunneltaessa ja pienetkin äänitteeseen miksatut detaljit kuuluvat selkeinä. Ehkä nämä oikeastaan opettavatkin hiljentämään kuunteluvoimakkuutta siitä turhan kovasta, johon nykyinen hektinen hälinä meitä ajaa. En usko, että slow-liikkeen kannattajista saa näille suurinta käyttäjäkuntaa, mutta hyvä tietää, että heillekin on jotain juuri sopivaa.
Kommentointi suljettu.