Kyllä, tunnistan peilikuvani yllämainitusta hyvin selvästi. Kannettavat musiikkisoittimet ovat ehkä kaikkein vaikein kohta. Reissussa tai läppärin ääressä ”ihan kiva” ei enää riitä, haluan oikeasti todella hyvän. Appleja on kaikilla eikä niiden äänenlaatukaan riitä highendistille sellaisenaan.
Ja kuka haluaa soittimensa perään ensin erillisen DA-muuntimen ja sitten sen perään erillisen kuulokevahvistimen? Niin, saahan ne toki niputettua yhteen oman maun mukaan joko kuminauhoilla, nippusiteillä tai ilmastointiteipillä.
Voisiko joku pakata nämä asiat yksiin ja samoihin kuoriin laatutietoiselle. Kaupan päälle massasta poikkeava lookki. Kiitos.
”Kolmen virhepainalluksen
jälkeen onkin sitten
oppinut koko käyttölogiikan.”
Tuulahdus 70-luvulta
Voisi. Sen nimi on Colorfly ja se erottuu massasta jokaisella kuviteltavissa olevalla tavalla. Ensinnäkin sen pinta on pähkinäpuuta ja messinkiä. Toiseksi sen massa yltää lukemiin, joita ei näissä piireissä enää punnita neuvolassa. Laite on sanalla sanoen kouriintuntuva.
Käyttöliittymä? Onhan siinä nippu nappuloita. Muutama nuoli musiikkivalikossa liikkumiseen ja iso peukalon alle istuva liukusäädin äänenvoimakkuuden säätöön. Tunne on volumessa laadukkaan mekaaninen, mitäpä muuta japanilaisen Alps:n pro-sarjan säätimeltä voi odottaakaan.
Valikko-ohjaimen tuntuma on selvästi muljumpi eikä ihan hintalapun tasoa. Toisaalta kolmen virhepainalluksen jälkeen onkin sitten oppinut perustoimintojen koko käyttölogiikan. Samaa ei voi sanoa monesta ”aidosti nykyaikaisesta” kapistuksesta.
Musiikin siirto soittimelle on helppoa. USB-piuha tietokoneen ja Colorfly:n välille, palikka näkyy yhtenä massamuistina eli sen kuin vetää haluamansa musiikit sinne. Ei eleganttia iLiittymää, mutta selkeä ja helppo ratkaisu kenelle hyvänsä vähänkin tietokonetta käyttäneelle.
Suorituskyky: riittävä
Ääni, se ääni. Aivan hunajaa. Testiluureina erittäin vaativat tonnin hintaiset Grado RS-1:t. Tämä soi jopa miellyttävämmin kuin Gradon oma RA-1-kuulokevahvistin eikä ole kuin runsaan satasen kalliimpi. Yhtä läpikuultavasti ja vaivattoman erottelevasti, mutta yhtä aikaa lämpimän täyteläisesti. Äänessä viehättää etenkin helppous. Musiikki vain soljuu ilman, että mikään hyppisi silmille – tai siis korville.
Pelkkä erinomainen äänenlaatu ei riitä, ellei sitä voi hyödyntää. 32 gigaa sisäistä muistia mahdollistaa lähes sadan häviöttömästi pakatun (FLAC-pakkaus) albumin mahtumisen. Soitin myös nielaisee MicroSDHC-kortin ja sillä voi tuplata muistikapasiteetin. Jos laitteen pointin – ehdotonta huippua olevan äänenlaadun – haluaa unohtaa, MP3-materiaalia saa mukaan hirveästi.
Lyhyessä testikäytössä en saanut akkua kulumaan sen vertaa, että varausta kuvaava palkki olisi hievahtanutkaan. Käytännön käyttöaika riippuu toki paljolti siitä, kuinka kovaa kuuntelee eli kuinka paljon kuulokevahvistin syö sähköä. Lataus hoituu USB-johdolla, jonka toinen pää voi olla kiinni tietokoneessa tai mukana seuraavassa laturissa.
Saksalainen varustelu
Jos Colorfly olisi kiinalainen, siinä olisi miljoona vipua ja nippeliä. Jos se olisi amerikkalainen, reunusta kiertäisivät jouluvalot. Jos se olisi suomalainen, väri olisi valkoinen. Mutta ei, Colorfly on saksalainen hengentuote, joka näkyy hyvässä ja pahassa. Pahassa lähinnä kirjoitusvirheitä tulvivassa käyttöohjeen englanninnoksessa. Hyvässä äärimmäisen tarkasti vain oleelliseen keskittymisessä.
Highendistin tarpeita varten on muutama äänenlaatuun vaikuttava säätö kuten digitaalifiltterin valinta. Lähempänä maata liikkuville on muutama eq-esiasetus, jotka nekin ovat miellyttävän hillittyjä. Ultramegabassboostia kaipaavien kannattaa tutkia niiden kiinansoittimien valikoimaa.
Minä en ole sitten teinivuosien jaksanut innostua kannettavista äänilähteistä. Jälkiviisaana on helppo huomata syy. Ei niiden kämäistä ääntä jaksa kuunnella, se alkaa rasittaa jo ensimmäisen biisin kohdalla. Colorfly on hyvä esimerkki siitä, että niin ei tarvitse olla. Laatu on sen jälkeen kiinni pelkästään kuulokevalinnasta.
Tälläinen on ihan pakko saada.
PS. Mitkä olisivat ne hyvät kuulokkeet? No ainakin Beyerdynamic ja Sennheiser olisivat saksalaisia, jos sillä on väliä. Ellei, maailma on auki – kunhan muistaa katsoa mallistojen yläpäitä.
Kommentointi suljettu.