Yarland M84 putkivahvistin testissä

Yarland M84 on puristinen peli. Siinä on vain kaikkein oleellisin, mutta se hinta huomioiden erittäin hyvälaatuisena. Kaksi sisääntuloa, äänenvoimakkuussäädin ja kytkin, jolla voi valita negatiivisen takaisinkytkennän päälle tai pois. Näissä kaikissa tuntuma on sitä luokkaa, että voisi melkein kuvitella käyttävänsä vanhaa laboratoriolaitetta. Täsmällistä, jämäkkää ja sujuvaa.

Pehmeälinjaisesti kaartuvaan pähkinäpuiseen etulevyyn on yhdistetty kiiltävän mustaksi maalattu runko ja muuntajien kopat. Paksu alumiinilevy, jonka läpi pienikokoiset putket nousevat esille, on juuri sopiva kontrasti.

M84:llä on hurjasti massaa, todella hurjasti kun huomioi vain parikymmentä senttiä kanttiinsa olevan pohja-alan. Pohjassa on korkeat kumijalat, jotka sekä pitävät laitteen jämäkästi aloillaan että tarjoavat riittävästi jäähdytysilmaa alaosan tuuletusaukoille.

”Putkivahvistimen kanssa lopullinen
äänensävy on aina kaiuttimen ja
vahvistimen yhteispelin tulos.”

Kiinalaisvalmistaja on ehtinyt parantaa vahvistinta useampaan kertaan matkan varrella. Tämä on Model M84 – IV eli jo neljäs painos. Ellei IV -merkintä kerro kehityksestä riittävän selkeästi, on länsimaista käyttäjää varten laitettu vielä erillisteksti ”Upgraded version”. Ulkoisesti ja käpälätuntumalla M84 – IV:ssä ei olekaan mitään, mitä osaisin toivoa tehdyn paremmin. Paitsi…

Jälkeenpäin putkien suojaksi suunniteltu häkki istuu tyyliin kuin banaani pipoon, mutta koskas ne tarvikeliikkeen pölykapselitkaan olisivat kauniilta ja autoon sopivilta näyttäneet. Vaan jos kuumien putkien lähelle pääsee uteliaita neniä tai sormia, on suojan käyttö vähintäänkin suositeltavaa.

Ei teknisiä monimutkaisuuksia

M84 käyttää nimensä mukaisesti EL84-pääteputkia, mutta käyttäjän elämä on tehty helpoksi sillä niiden BIAS-jännitteen säätö hoituu automaattisesti. Ellet edes tiennyt tälläisen säädön tarpeellisuudesta, ei sinun tarvitse siitä nytkään huolehtia. Ei, vaikka haluaisit vaihtaa pääteputket johonkin toisenmerkkisiin äänensävyä hienosäätääksesi tai vain uusia pääteputket sitten joskus vuosien ahkeran soittamisen jälkeen. EL84-putki on myös hyvin halpa, eri putkimerkkien soundieron kokeilu ei käy lompakon päälle.

Putkien vierelle on merkitty tunnus V1, V2 jne. ja erikseen pakatuissa putkissa on pienet vastaavat tarrat eli aloittelijakin saa kaikki oikeille paikoilleen

Joskus suurten merkkien kallissa laitteissa törmää aivan rimpulaliittimiin. No, Yarland kääntää asian juuri toisinpäin ja takalevystä voi ottaa mallia kuka hyvänsä. RCA-tuloliitännät ovat erittäin tukevat ja hyvin kiinni paksussa metallisessa takalevyssä. Sama tilanne on kaiutinterminaalien kanssa, niissä vielä sisällä olevien kullattujen osien ja akryylipinnan yhteishohto tuo hyvin arvokkaan vaikutelman, jos toki pohjoismaiseen minimalismiin verrattuna myös hieman pröystäilevän.

Putkivahvistimelle tyypilliseen tapaan antoliitännät ovat erikseen kahdeksan ja neljäohmisille kaiuttimille. Ainakin noin nimellisesti. Käytännössä valinta kannattaa tehdä kuuntelun perusteella.

Valinnan vapaus soundin luonteessa

Putkivahvistimen kanssa pitää aina muistaa, että lopullinen äänensävy on kaiuttimen ja vahvistimen yhteispelin tulos. Suurin syy tähän on se, että putkivahvistimen oma antoimpedanssi kaiutinliitännöissä on suuri ja siksi taajuusvaste reagoi kaiuttimen impedanssiin. Yarland M84 toimi Seiren Minotaur Floor -kaiuttimien kanssa selvästi paremmin yksiin kuin Aurelia Graphican, vaikkei jälkimmäinenkään yhdistelmä ollut hullumpi – hullusta hintaerosta huolimatta. Minotaurin ja M84:n yhdistelmän ääreltä oli suoraan sanottuna jo poikkeuksellisen vaikea nousta pois.

Lisäksi M84 antaa käyttäjälle neljä eri soundivaihtoehtoa. Kahdeksan ja neljän ohmin annot kuulostavat nimittäin kummatkin hieman toisistaan poikkeavilta. Kasiohminen on lempeämpi, ilmavampi ja helpompi siinä, missä neliohminen tuo aavistuksen lisäruutia bassoille, mutta syö vähintään sen edestä iloa muilta alueilta.

Toinen soundiin asia on vahvistimen negatiiviseen takaisinkytkentään vaikuttava etulevyn Feedback-kytkin. ON-asennon vaikutus on hieman samankaltainen kuin neliohmisen annon ja OFF tuo samaa iloa kuin kasiohmisen annon käyttö kaiuttimille.

Käytännössä kuuntelinkin vahvistinta selvästi mieluiten kaiuttimet kytkettynä kahdeksan ohmin antoon ja Feedback-kytkin OFF-asennossa. Nämä vaihtoehdot toki asioita, jotka jokaisen pitää käydä itse läpi. Makuasioista kun ei voi kuin kiistellä.

Lämpöä ja ilmaa

Vertailuvahvistimeen, Lyngdorf TDAI2200:n verrattuna Yarland M84 soi hieman lämpimämmin ja ylemmiltä osiltaan ilmavammin. Tarkkuus ei ole vertailukoneen luokkaa, mutta hyvin miellyttävä ja helppo yleisluonne tekee kuuntelusta helppoa. Rytmin kulku rauhoittuu TDAI:n hyvin vapaasta rullaavuudesta hieman tahmeammaksi, mutta ei niin, että ilman suoraa vertailua osaisi asiasta murehtia.

Bassopääkin, putkikoneiden tyypillinen kompastuskivi, potkaisee mehevästi ja aivan riittävän nopeasti. Pieni lisälämpö haittaa äärimmäisen harvoin, vain tuhtisointisimmat äänitteet saavat turhaa paksuutta bassopääähänsä.

Putkivahvistinta kokeilematon saattaa arastella vain noin kymmenen watin teholukemaa, sen verran parista EL84:sta per kanava saa push-pull-rakenteena irti. Ei niillä diskoa järjestetä, mutta sopivan kaiutinparin kanssa ei normaalikuuntelija osaa enempää kaivatakaan. Oleellisempaa on muistaa, että putkivahvistimen ja kaiuttimen yhteispeli on aina se, joka määrää lopullisen äänellisen luonteen.

Yarland M84:n rajoitteet ovat liitäntöjen vähyys, kaukosäätimen puute ja se kymmenkunta wattia tehoa. Vaan monelle musiikinystävälle nämä eivät ole rajoituksia ollenkaan ja silloin M84 on erittäin varteenotettava vaihtoehto. Halvasta hinnastaan huolimatta vahvistin ansaitsee oikeasti seurakseen hyvälaatuisen ohjelmalähteen ja oikeasti hyvät kaiuttimet.