Jos olet etsimässä kotiisi siististi viimeisteltyä ja konstailematonta, mutta hyvin soivaa kaiutinta tämä voi olla juuri oikea vastaus. Tai siis saa näitä toki käyttää työpaikallakin.
Mies suomalaisten Seiren-kaiuttimien takana, Ville Riikonen, on omalta musiikkimaultaan raskaaseen metalliin kallellaan. Hän sanoo suoraan, että hyvän kaiuttimen pitää soida tarvittaessa lujaakin, mutta niin, ettei soundi ala rasittaa korvia. Bassopäässä pitää myös olla iskua ja kunnolla murahdusta.
No, näissä asioissa onkin onnistuttu mainiosti. Suunnittelijan opiskeluaika TKK:n akustiikan laboratoriossa ei siis ole mennyt hukkaan. Lisäksi muutaman vuoden kokemus ja, Ville myöntää auliisti, ulkopuolisten kommentit ovat hioneet kaiuttimen nykyversion melkoiseen iskuun.
”Äänenlaatukommentit voi
tiivistää hyvin lyhyeen:
hintaluokkansa kärkipäätä.”
Tukevaa tekoa
Pianomusta pinta on tiptop-tasoa. Se on niin hyvä, etteivät minun valokuvaustaitoni anna sille ollenkaan kuuluvaa kunniaa. Ellei aina tyylikäs pelkistetty musta innosta, lisähintaan ovat tarjolla myös eebenpuinen, kirsikkainen ja mahonkinen viilupinta.
Kaiuttimella on massaa niin, että kanniskellessa tulee hiki. Yhdessä kaiuttimen pohjassa olevan alustalevyn kanssa se tarkoittaa normaaliolosuhteissa, ettei kohtalaisen kapealinjainen pilari kaadu ihan ensimmäisenä vaikka siihen törmäisi kotieläin tai kaljapäissään kyläilemään toikkaroiva naapuri.
Kotelo on myös sen verran tukevaa tekoa, että rystystestillä saa vain rystysensä kipeiksi.
Helposti hienosäädettävät
Valmistaja toimittaa kaiuttimen mukana vaahtokumiset tulpat refleksiputkiin. Isossakin tilassa ja kaiuttimet selvästi irti seinistä tasapainoisin sointi saadaan putket tulpattuna. Jos tilanne tai oma maku kaipaavat hieman lisäjytinää bassoille niin se onnistuu tulpat poistamalla.
Koska testiä tehdessäni paikalla oli myös Yarland M84 -putkivahvistin, piti sitä tietysti myös kokeilla. M84 toi Minotaur-parin sointiin hieman lisää sekä ilmavuutta että läpikuultavuutta, mutta kuitenkin yhtäaikaa täyteläisyyttä. Bassopään napakan mehevä luonne ei yllättäen kärsinyt yhtään.
No, vahvistimen vaihto ei ole kaikkien ajatus helposta soinnin hienosäädöstä. Minotaurin diskanttipään sävy säätyy myös kääntämällä kaiuttimien suuntausta kuuntelupaikan suhteen. Suorasuuntaus on tietysti kirkassointisin ja lievä ohiosoitus tekee yläpäästä hieman rauhallisemman. Säätö on siis helppoa tehdä oman maun ja tilan akustiikan mukaan kaiuttimia hieman pyörittelemällä. Stereokuva piirtyy tarkimpana kun ohisuuntauksen tekee niinpäin, että kaiuttimien kuvitellut äänikeilat risteävät kuuntelupaikan edessä eivätkä takana.
Kärkipään soundi
Äänenlaatukommentit voi tiivistää hyvin lyhyeen: hintaluokkansa kärkipäätä.
Minotaur Floor:n kylkibasso potkaisee napakan sävykkäästi, mutta mehevästi. Ulottuvuuttakin on poikkeuksellisen hyvin, etenkin refleksiputki tukittuna (kyllä, juuri niin päin). Tuntuu toimivan varsin mukavasti niin Metallicalla, Mussorgskylla kuin Motownillakin.
Stereokuva on selkeä ja samalla ilmavan avara, sopivalla sijoittelulla saa lähes koko huoneen etuseinän täyttymään musiikilla.
Suunnittelijan yksi vaatimushan oli se, että tarvittaessa puhdasta ääntä saadaan riittävästi. Nämä oikeasti kestävät varsin hyvin hanaa. Potku pysyy kurinalaisena (hymy vain leviää volumen kasvamisen mukana) eikä sointi muutu yhtään riipiväksi. Erinomainen valinta siis myös leffasetin pääkaiuttimeksi. Subbarikaan ei ole välttämätön heti alkuun, jos kuuntelutila on pienehkö.
Soinnissa on jotain perustervettä, luonnollista. Siihen eivät paljon kalliimmatkaan kilpailjat aina yllä.
Seiren Minotaur Floor -kaiutinparilta jää ehkä se aivan viimeinen huippukaiuttimien tarjoama äänitteen läpivalaisu saavuttamatta, mutta vastapuolena on sitten niiden ei-ultra-audiofiili-äänitteiden soiminen hyvin kauniisti. Pieni kohteliaisuus on usein paljon mukavampaa kuin totuuden tarkka sylkäiseminen päin naamaa.
Edit: Pieni lisäys, tämä kaiutinpari ei koskaan palannut testistä vaan jäikin käyttööni.
Kommentointi suljettu.