Noin puoli vuosisataa sitten audiomaailmassa alkoivat puhaltaa uudet tuulet. Tuulen nimi oli transistori. Transistori mahdollisti paljon putkilaitteita pienempien ja kevyempien vahvistimien tuottamisen. Putket kun vaativat painavat päätemuuntajat ja paljon tilaa kotelossa kuumenemisensa takia, transitorivahvistimessa kumpaakaan näistä vaatimuksista ei ollut.
”Yhteensä 60 ampeerin
edestä sulaketta.”
PS Audio BHK Signature 250 Amplifier ei ole ilmeisesti missään vaiheessa kuullut tälläisestä kehityksestä. Kone on fyysisesti vielä suurempi kuin nimensä on pitkä. On se normaalilaitteen levyinen ja syvyinen, mutta massaa on nelisenkymmentä kiloa ja korkeutta niin paljon, että se ei mahdu mihinkään laitetelineeseen. Minulla oli kaksi vaihtoehtoa sijoitukseen. Lattialle, johon kaapelit ylettivät huonosti tai laitetelineen päälle. Koko testin ajan pelkäsin, että BHK rusauttaa koko lelulaatikon päreiksi ja painelee monen kevyempirakenteisen laitteen läpi kohti lattiaa.
Siitä transistoreihin siirtymisestä vielä. Vaikka minkäänasteinen ekoajattelu sähkönkulutuksen suhteen ei ollut nostanut päätään kun putkista siirryttiin transistoreihin, olivat transitorivahvistimien pienempi sähkönkulutus ja myös välitön käyttövalmius ilman putkien lämpiämistä selviä etuja. Nämäkin ovat asioita, jotka ovat BHK:lta menneet ohi korvien. Laitteen takana on neljä kymmenen ampeerin sulaketta. Ja pari viisiampeerista vielä lisäksi. Siis yhteensä 60 ampeerin edestä sulaketta. No edes se välitön käyttövalmius? Ei. BHK:lta menee noin minuutti siihen, että se on kytkee kaiutinlinjan releet päälle eli musiikki alkaa kuulua.
Miksi se on hidas ja iso?
Myönnän. PS Audio BHK Signature 250 Amplifier -päätevahvistimessa on putkia. Itse pääteaste on tehty MOSFET-transistoreilla, mutta tuloaste on toteutettu putkilla. Nuo putket eivät hurjia lämpiä, mutta vaikuttavat toki siihen, että BHK ei ole salamana toimintavalmis. Putkilla kun menee aina hetki lämpiämiseen, vasta sen jälkeen ne toimivat tarkoitetulla tavalla.
Mutta miksi NELJÄ isoa sulaketta? No ehkä se liittyy jotenkin siihen, että BHK tuuppaa neljänneskilowatin per kanava kahdeksaan ohmiin ja puoli kilowattia neljään ohmiin. Kahden ohmin kuormakaan ei kuulemma ole mikään ongelma eli BHK:n voi olettaa ajavan ihan mitä vain järjellistä kaiutinta oikein sujuvasti.
Sinun vain pitää pystyä järjestämään sille paikka, jossa mitään helposti rikkoontuvaa ei jää BHK:n alapuolelle. Käytetyistä ratakiskoista hitsattu teline voisi olla turvallinen ratkaisu. Ja kaveri nostelemaan toiselta reunalta vahvistinta, jottei niille selkänikamille käy mitään ylimääräisiä pullahteluja.
Ulkoasultaan BHK Signature 250 Amplifier on hyvin pelkistetty. Valtava musta etulevy, joka jatkuu valtavina mustina jäähdytysripoina kylkiin. Pieni nimiteksti ja yläkulmassa kevyesti hohtava sininen standby-painike. Hyvin tyylikkäästi BHK mustanpuhuvana järkäleenä kyllä istuu pienemmän, mutta yhtä pelkistetyn PerfectWave DirecStream DAC:n (luulen, että valmistaja pitää pitkistä tuotenimistä) seuraan.
Ei tippaakaan hidas, päinvastoin
Käytin kuunteluissa normaalia järjestelyä eli päälaitteisto on MM-Audio MiniPre-etuvahvistin ja MaxiMono-monopäätevahvistimet. Päätevahvistimet ovat käytännössä Hypex UcD700HG -vahvistimet valmistajan omalla toroidipohjaisella virtalähteellä. Ohjelmalähteenä toimivat sekä Logitech Transporter että mainittu PS Audio DirectStream DAC -DA-muunnin. Olen kuullut joitain vahvistimia, jotka ovat tarkempia soinniltaan kuin MaxiMonot, mutta en yhtään, joka olisi ollut tarkempi ja oleellisesti parempi musiikillisessa mielessä. Toisaalta monen kymmenen tuhannen hintaisia kapineita minulla ei ole käynyt.
PS Audio BHK Signature 250 Amplifier eroaa soundiltaan hieman Hypexistä. Ensinnäkin se on täyteläisempi, mehevämpi. Menevyyteen asia ei vaikuta tippaakaan, BHK kulkee vähintään yhtä hyvin kuin Hypexit. Ja nimenomaan jarruttelemattomuus on yksi ison Hypexin parhaita valtteja. Silti BHK on vähintään rinnalla ellei rytmiä jopa tarkemmin ja innostavammin toistava.
Toinen oleellinen ero on puhtaus ja kuulaus. Hypex UcD700HG on oikein tarkasti kuunneltuna hiuksenhienosti mattapintainen. Mieluummin tietysti se kuin tippaakaan kovasävyisyyttä. BHK on Hypexiä kuulaampi, mutta ei penniäkään kovasävyinen tai kipakka.
Biisi biisiltä kohti nirvanaa
George Bensonin alternate take aiheesta Somewhere in the East kulkee äärettömällä keveydellä ja läpikuultavuudella. Billie Holidayn I’m a Fool to Want you avaa esitystilan niin kauniisti kuin vain voi ja Billie itse on puhtaana, aitona ja isona kaiuttimien välissä. Artikulaatio on loistava vaikka mitään ei alleviivata. Katie Meluan sivaltavan ässäpitoisella Shy Boy -kappaleella ässät ovat juuri niin pinnassa kuin vain voivat, mutta eivät nappaa tippaakaan korviin – kuulostavat itse asiassa vain oikein maukkaan läheisiltä.
Maahantuoja itse kommentoi, että tiukempaakin bassokontrollia joistain vahvistimista on kuultu. Kokeillaan siis, millä tasolla liikutaan. Ken Ishiin Melting Pot sykkimään ja no, ehkä absoluuttisella asteikolla, puoli tippaa enemmänkin nopeutta ja ryhtiä siellä voisi olla, mutta vaihtamalla kaiuttimiksi jotain riittävän järeää (15-tuumainen tai pari per purnukka) sitä vaivattomuutta, nopeutta ja ryhtiä saadaan joka tapauksessa kauhakaupalla. Minä en vaihtaisi BHK:n kaikkia hyveitä siihen, että bassopään isku paranisi hiuskarvan verran. Melting Pot joka tapauksessa yllyttää antamaan hanaa niin, että kuuntelutuoli natisee liitoksissaan vaikka on hyvin tukevaa vanhaa Billnäsiä.
Putkivahvistimet ovat usein selvästi pehmoisia bassotoistoltaan. Mistään sellaisesta ei BHK:n kanssa ole kyse. Bassopääkin on tiukka, kontrolloitu, ulottuva ja tarkka, mutta aivan aavistuksen miellyttävään kallellaan. Ellei tämä iskun määrä riitä, yksi hyvä vaihtoehto on kaivinkoneeseen kiinnitettävä kivipora.
Kaiuttimet muuten ovat joskus tulevaisuudessa esiteltävät tarkat, epäherkät ja kuormaltaan hankalat, jotka toistavat infraäänille saakka. Rytminen syke ja Ishiin luoma hektinen vauhti pitävät jalat liikkeessä, silmät likomärkinä ja suupielet niskan seutuvilla lepattavina. Eli jos sujuu – hetki, kuivaan näkemykseni niin on helpompi kirjoittaa – herkistely niin sujuu kyllä vauhtikin.
PS Audio -parivaljakon luoma äänimaailma on niin addiktoiva, että sen kanssa hukkaa ajantajun täysin. Pari biisiä vielä, noita haluan kokeilla, sitten vielä näitä muutamaa kappaletta ja yhtäkkiä tunteja elämästäni on ”hävinnyt” täysin huomaamattani. Vaan onko se haitallista, jos koko tuon ajan on hymyillyt typertyneen autuaasti vaikkei ole tehnyt mitään laitonta. Yhdessä DirectStream-muunnin ja BHK-päätevahvistin vievät niin syvälle äänitteeseen ja yhtä aikaa niin hyvin musiikin ytimeen, että vastaavaa ei ole koskaan tullut vastaan.
Kaikki pipariksi
Minä pidän stealth-ratkaisuista, sleepereistä. Niistä laitteista, joista ulkopuolinen ei arvaa, että ne soivat jumalaisen kauniisti. PS Audio BHK Signature 250 Amplifier on jotakuinkin niin kaukana sleeperistä kuin vain voi olla. Tai no, ei sen valtavasta mustasta järkälemäisestä olemuksesta arvaa, että se soi niin kauniisti. Olettaa vain, että voimaa on v-tusti. On sitä voimaakin – sekä omaan että parin naapurin tarpeeseen, mutta vielä enemmän on hienovaraisuutta, kykyä toistaa aitoja sävyjä ja pitää kuuntelutapahtuma miellyttävänä, nautinnollisena.
Kyllä, se DirectStream DAC maksaa kuusi tonnia ja tämä BHK-päätevahvistin yhdeksän tuhatta euroa lisää. Se on yhteensä oikein käypäisen auton hinta. PS Audion parivaljakko vain kuulostaa niin mielettömän kauniilta, että 15 000 euroa halvemman auton hankkiminen tuntuu erittäin järkevältä teolta. BHK sellaisenaankin on kauneimman kuuloinen vahvistin, mitä on tullut vastaan. Sitten kun se yhdistetään valmistajan omaan DSD-etupäähän niin tulos on sellainen, että sitä todennäköisesti kuolee nälkään omassa kuuntelutuolissaan autuas hymy huulilla.
Minulla oli aivan muita suunnitelmia kotini hifilaitteiston suhteen. Tälläisten laitteiden antaminen testiin pitäisi olla kielletty sakon uhalla. Ison sakon. Tuossahan tuo DirectStream DAC olisi. Mikä sille parempi seuralainen kuin saman sarjan vahvistin, mutta mistä siihen rahat. En tiedä yhtään, mitä teen. Paitsi kuivaan taas silmäni ja koitan vääntää pärstäni takaisin jotakuinkin peruslukemille.
Lyhyesti: Valtavasti voimaa ja vielä paljon sitä enemmän kauneutta, hienovaraisuutta ja herkkyyttä.
Hinta: 8 999 euroa
Maahantuoja: Mareksound
PS Audio -kauppiaasi:
Kommentointi suljettu.