Monitor Audio Bronze 7G 50, On-Wall ja 300 kaiuttimet testissä

Bronze-sarjan seitsemäs sukupolvi ei keksi pyörää uudelleen, mutta äänensävyä on hienosäädetty hienosti ja mallistoa selkeästi selkeytetty.

Brittivalmistaja Monitor Audio uusi edullisimman Bronze-mallistonsa juuri. Vaikka heillä Bronze onkin niitä hinnat alkaen -malleja, kyse ei todellakaan ole mistään rimpulakaiuttimista vaan laadukkaista hifiharrastajan malleista. Muutoksena edelliseen sukupolveen on hieman edellistä elegantimpi, mutta edelleen hyvin minimalistinen muotokieli. Mallisto on myös karsiutunut ja selkeytynyt. Äänipuolikin on muuttunut, mutta siitä vähän myöhemmin lisää tarkemmin analysoituna.

Nyt testissä ovat Bronze 300 -lattiakaiutin, Bronze 50 -jalustakaiutin ja sen kanssa samaan perusrakenteeseen pohjautuva seinälle asetettava Bronze On-Wall. Mallistoon kuuluvat myös Bronze Centre -keskikaiutin ja niin Bronze 50:n kuin 300:nkin päälle nappiin istuva Bronze AMS. Bronze AMS on keskialuetta ja korkeita taajuuksia katon kautta heijastava Dolby Atmos Enabled -kaiutin tilanteisiin, joissa kattoon ei voida sijoittaa kaiuttimia. Käyttämällä Bronze AMS:ää etukaiuttimien ja takasurroundien päällä, saadaan tehtyä vaikka 7.1.4-kanavainen ratkaisu ilman johtoja ja kaiuttimia katossa.

monitor audio bronze 7g — Monitor Audio Bronze On-Wall 7G (vasemmalla), Bronze 50 7G ja Bronze 300 7G (oikealla) ovat hyvin selkeästi samaa malliperhettä.

Terveitä ratkaisuja, epäoleellista eksotiikkaa vältellen

Bronze-mallisto on ulkoisesti siisti ja pelkistetty. Pähkinä-viimeistelyä ei onnistuttu saamaan esille, testin kaiuttimet olivat valkoisia ja mustia. Yleisolemus on hyvin asiallinen, mutta koreilematon. Sitä vaikeasti määriteltävää premiumia saa selkeämmin valmistajan kalliimmista mallisarjoista. Pienenä piristyksenä ulkoasussa on etulevyn reunassa kulkeva vaneria muistuttava kuviointi.

Kaiutinelementit on kiinnitetty pitkillä läpipulteilla kotelon takaa kuten valmistaja on toiminut pitkään. Tästä on etuina sekä näkyvien kiinnitysruuvien puuttuminen, etulevy on kauniin pelkistetty, että samalla kotelon jäykistys kun ruuvit toimivat automaattisesti tukina etu- ja takalevyn välillä.

Kaiutinelementit on kiinnitetty pitkillä läpipulteilla kotelon takaa kuten valmistaja on toiminut pitkään.

Valmistajan edullisempien kaiuttimien yksi tunnusmerkki on iät ja ajat ollut kullanhohtoinen diskanttikalotti (kalliimmissa malleissa on tyypillisesti nauhaelementti tai laskostettu nauha). C-CAM eli ceramic coated aluminium magnesium -kalotti on nimensä mukaisesti keraamisesti pinnoitettua metalliseosta. Tällä haetaan jäykkyyttä suhteessa massaan ja resonanssien vähäisyyttä. Diskantin kalotin sanotaan olevan ohuempi, kevyempi ja jäykempi kuin edellisessä sukupolvessa. Bronze 7G:ssä C-CAM-diskantti istuu loivan, halkaisijaltaan 10-senttisen muodoltaan uudistetun suuntaimen pohjalla. Suuntain vähentää kotelon reunaheijastuksia, diffraktioita, parantaa diskantin suuntakuvion sopimista bassokeskiäänisen suuntakuvioon ja myös vähentää säröä diskantin toimintakaistan matalimmilla taajuuksilla.

Myös bassokeskiäänisen kartio on C-CAM-materiaalia. Magneetti on iso ja puhekelan halkaisija on kasvanut edellisestä sukupolvesta, mikä parantaa tehonkestoa. Tasainen alumiinisävyinen kartio on piste i:n päällä kaiuttimien pelkistetyn minimalistisessa ulkoasussa. Rakenneratkaisut eivät kuitenkaan kerro oikeasti mitään siitä, miltä kaiutin kuulostaa. Ne vain mahdollistavat asioita. Äänensävy luodaan ja päätetään jakosuodinsuunnittelun kohdalla, suotimet ovat luonnollisesti nekin mietitty juuri näille kaiutinelementeille näissä koteloissa.

monitor audio bronze 50 7g — Monitor Audio Bronze 50 7G

Bronze 50, lämpimän uskottava kompaktikaiutin

Kuuntelun aluksi sijoitan Bronze 50:t noin 30 cm päähän etuseinästä ja asetan ne melko reippaaseen ohisuuntaukseen eli kaiuttimia on käännetty seinien suuntaisesta vain vähän kohti kuuntelupaikkaa. Tämä toimii valmistajan kaiuttimilla tyypillisesti hyvin ja osoittautuu olevan hyvä ratkaisu nytkin. Vahvistimena toimi Roksan Attessa Streaming Amp. Katie Meluan Shy Boy alleviivaa hentoisesti s-äänteitä, aivan kuten äänitteelle on taltioitukin, mutta ei yhtään yliampuvasti. Näin osuvaa tasapainoa olen kuullut lähinnä kalibroiduissa studiokaiuttimissa. Basson yleistaso ei ole tippaakaan kuiva, enemmänkin kevyesti tuhti. Uskottavuutta on runsain mitoin niin Rammsteinilla kuin konemusiikillakin, mutta alakerta ei kuitenkaan möyryä liikaa peittämään keskialueen artikulaatiota tai yläpään hienoisia nyansseja.

Toki basson voimakkuus riippuu aina sekä huoneesta että kaiuttimien sijoituksesta, kevyempää sointia saa siirtämällä kuuntelupaikkaa ja kaiuttimia kauemmas seinistä ja lisää bassoa saa vastaavasti paikkojen muutoksella lähemmäs seiniä. Silti, bassojen luonne on Bronze 50:llä kyllä enemmän täyteläinen kuin kuiva, lihaksen päällä on vähän ekstrapehmikettä.

Vaikka Bronze 50 on helposti kuunneltava kaiutin, munaton se ei ole.

Vaikka Bronze 50 on helposti kuunneltava kaiutin, munaton se ei ole. Tarvittaessa löytyy särmää ja atakkia, mutta ei niin räikesti, että kuunteluväsymys iskisi. ZZ Topin klassinen La Grange yhtä lailla kuin tuore Billy Gibbons And The BFG’s eivät sievistele vaan pumppaavat hyvällä ryskeellä energiaa hiostavaan toimistotorstaihin. Ja Black Hawk Down -soundtrackin piinaavan painostava aloitusraita Hunger piirtää hienosti elokuvan tiiviin tunnelman ilman kuvaakin. Kun bassojysähdykset alkavat, käännänkin vain lisää volumea, eivätkä Bronze 50:t näytä siitä ärsyyntyvän vaan puskevat kokoisekseen ja hintaisekseen kiitettävän bassomaton täyttämään kuunteluhuoneen. Toki laadukas subwoofer toisi vavahduspuolelle oleellisesti lisää, mutta voin hyvin kuvitella, että moni selviää tälläkin bassotoiston määrällä ja ulottuvuudella ongelmitta. Valmistaja sanoo basson ylettyvän huoneessa 40 hertsiin, mikä tuntuu Hunger-raidan perusteella vähintäänkin täyttyvän.

Tarkoituksella vielä Billie Holidayn satoja kertoja testiäänitteenä käytetty I’m A Fool to Want You soimaan. Ei riipiviyyttä tai kireyttä, vain alleviivatun helppoa kuunneltavuutta. Stereokuva piirtyy hillittynä vähän kaiutinlinjan taakse. Kaiuttimet häviävät äänikuvasta käytännössä täysin ja stereokuva on hallittuna kaiuttimien välisellä alueella. Kuuntelutilassa katto on kokonaan vaimennettu akustiikkalevyillä, minkä takia ylhäältä ei tule mitään heijastuksia. Olohuonemaisemmassa akustiikassa stereokuva saisi varmasti parikin pykälää lisää ilmavuutta.

monitor audio onwall 7g — Monitor Audio On-Wall 7G

Bronze On-Wall ei tuo juuri mitään muutosta

Vaihto Billien Lady In Satin -albumin soidessa lennosta On-Wall -malleihin muuttaa äänensävyä todella vähän. Sama efekti kuin kuunnellessani Monitor Audio Gold 50 ja Gold On-Wall -malleja. Melkein alkaa epäilyttää, että vaihdoinko kaiuttimia ollenkaan. Bassotoisto Bronze 50:llä oli aivan aavistuksen On-Wall-mallia tuhdimpi, mutta toisaalta nostin Bronze On-Wallit samoille jalustoille, jolla 50:t olivat. Siirtämällä On-Wall sinne ihan seinää vasten se saa juurikin tuon aavistuksen verran lisälämpöä ja sekin minimaalisen pieni ero häviää. Ainoa jotenkin säännömukaisesti kuuluva ero on On-Wall-mallin hieman vahvempi läsnäolon tunne stereokuvassa, solisti on hitusen lähempänä kuin Bronze 50:llä.

Tämä tarkoittaa sitä, että Bronze On-Wall on yhtä hyvä valinta musiikinkuuntelijalle ja kotiteatteriin etukaiuttimiksi kuin Bronze 50. Kotiteatterissa kolmikko On-Walleja häviäisi helposti akustisesti läpinäkyvän valkokankaan taakse ja loput kankaan taustasta voisi peittää akustointimateriaalilla (ellei sitten halua hyödyntää tilaa myös litteille subwoofereille). Jos lattiatila on kortilla tai ei vain haluta juoksentelevien lasten, appiukkojen tai lemmikkien tielle jalustalta putoavia kaiuttimia, On-Wall tarjoaa yhtä hyvää äänenlaatua kuin Bronze 50. Luonnollisesti On-Wall on nappiratkaisu Bronze 7G -teatterin surroundkanaviin.

monitor audio bronze 300 7g — Monitor Audio Bronze 300 7G

Bronze 300, yllättävätkö parannukset?

Bronze 300 eroaa pienemmistä malleista tavalla, jota ei esitteen numeroista voi arvata. Keskialueen läpikuultavuus ja puhtaus ovat sillä nimittäin astetta parempia kuin Bronze 50 ja Bronze On-Wall -kaiuttimilla. Yhdeksi syyksi voi veikata kahden bassokeskiäänisen rakenne, mikä kasvattavaa pystysuuntaista suuntaavuutta ja sen ansiosta sekä lattia- että kattoheijastukset ovat miedompia ja vähemmän suoraa ääntä sotkevia kuin pienemmillä malleilla. Soundi on pykälää puhtaampi, hienostuneempi, arvokkaampi, läpikuultavampi.

Vaihtamalla Billie Holidaystä Billy Gibbonsiin löytyy lisää eroa, Bronze 300 liikuttaa bassoilla ilmaa aivan eri tavalla kuin yhden bassoelementin mallit. Bassoiskussa on rintalastassa tuntuvaa voimaa, johon pikkumallit eivät kykene. Hertseinä kaikkien kolmen kaiutinmallin alarajataajuudet ovat lähellä toisiaan ja onkin vaikea sanoa kuuntelun perustella yhden mallin toistavan selvästi alemmas kuin toisen. Kun asian tietää, voi väittää kuulevansa Bronze 300:n toistavan pienempiä kaiuttimia alemmas, mutta sokkokuuntelussa voisi moni mennä vipuun. Sen sijaan basson yleinen luonne on lattiakaiuttimessa aivan erilainen: kontrollia, nopealiikkeisyyttä ja rintalastasta tiukasti kiinni ottavaa voimaa on oleellisesti paremmin.

tuplaantuneen bassokeskiäänisten pinta-alan edut ovat selvät

Bronze 300:n perusäänensävy on kyllä hyvin samanlainen kuin Bronze 50:n ja Bronze On-Wallin, mutta tuplaantuneen bassokeskiäänisten pinta-alan edut ovat selvät. Jos ajattelee, että Bronze 50 tarvitsee alleen jalustan eikä voi kellua ilmassa, Bronze 300 ei myöskään vie tippaakaan sitä enempää tilaa.

Musiikille, elokuville, peleille, tv-sarjoille…

Seitsemännen sukupolven Bronze-sarja vaikuttaa kaikin puolin onnistuneelta, mikä onnistuminen määritellään miellyttävällä kuunneltavuudella, sopivalla innostavuudella, hymyilyttävästi jysähtävällä bassotoistolla ja hieman luonnollisuudesta elämää suuremmaksi venytetyllä tunnelmalla. Käytetyillä sijoituspaikoilla basso ei tosiaan jäänyt vaisuksi, enemmänkin puolsi alleviivaavaan. Uskon kevyen musiikin kuuntelijoiden olevan tästä pelkästään onnellisia. Ainakin minä olin, testikappaleesta toiseen.

Kun mallistossa ei ole enää kahta eri bassoelementtien kokoluokkaa, on diskantin suuntain ja yleinen suunnittelu voitu optimoida käytettävälle 6-tuumaiselle bassokeskiäänielementille. Kaikkien mallien äänensävy pysyy varsin samanlaisena kun liikutaan parhaalta keskipaikalta reunemmas. Tämä tarkoittaa hyvien kuuntelupaikkojen laajaa aluetta ja myös sitä, että huoneen pinnoista tulevat heijastukset ovat äänensävyllisesti samankaltaisia kuin suora ääni, mikä on aina hyvä asia. Vanhoja malleja ei tietenkään ollut käsillä suoraa vertailua varten, mutta vahva mutu on, että 7G on etenkin diskantin osalta edeltäjäänsä puhtaampi ja miellyttävämpi.

Seitsemännen sukupolven Bronze-mallisto on hintaisekseen erinomainen elokuville, tv-sarjoille, peliäänentoistoon ja juuri kevyelle musiikille. Puristinen akustisen musiikin kuuntelija joutuu sitten ottaa kaiuttimia kauemmas etuseinästä tai tasoittamaan kuuntelutilan tuomaa lisälämpöä hyvällä huonekorjauksella. Muuten uskon kamarimusiikkiharrastajankin ihastuvan Bronze 7G:n hintalaatusuhteeseen.