Miltä kuulostaisi kohtuuhinnalla itse tehtävä valkokangas oikein hyvällä kuvanlaadulla ja olemattoman pienellä vaikutuksella kankaan takana oleviin kaiuttimiin. Kelpaisiko? Minulle kelpaa.
Kun haluat tehdä viimeisen päälle hyvän kotiteatterin, siihen kuuluu videoprojektori, akustisesti läpinäkyvä valkokangas ja laadukas äänentoisto. Piste. Telkkari on helppo, myönnän. Nykyiset isot telkkarit eivät enää ole kamalan pieniä, vain aika pieniä, mutta näytäpä minulle se televisio, jonka kanssa saan keskikaiuttimen optimaaliselle paikalle – keskelle kuvaa.
Juuri tuosta syystä videotykki ja akustisesti läpinäkyvä valkokangas ovat edelleen se paras ratkaisu kun äänenlaatu halutaan pitää tiptop-tasolla ja kuva isona. Ei telkkarin aika isona vaan valkokankaan oikein isona. Hei, telkkarien kuvakokoa mitataan edelleen tuumina, valkokankaiden meterinä! Oleellinen lisähyöty tulee siitä, että akustisesti läpinäkyvän valkokankaan taakse ei saa vain kaiuttimia vaan myös ison pinta-alan akustointimateriaalia.
Miten määrittelen oikean kuvakoon?
Sopivaa kuvakokoa voi hahmottaa projisoimalla kuvaa suoraan vaalealle seinälle tai vaikka valkoiselle parisängyn lakanalle. Siten löydät kuvakoon, joka on makean iso, mutta ei vielä hankalan iso. Minulle minimi katseluetäisyys on 1,2 x kuvan leveys (200 cm leveällä kuvalla siis 200 x 1,2 = 240 cm) ja sekin on jo todella lähellä. Ennemmin käyttäisin omaan kankaaseeni kerrointa 1,25 tai 1,3, ei sitten tule vauhdikkaammissakaan kohtauksissa katsojille huono olo. Ja tietysti kuva voi olla pienempi tai suurempi, mitä edellämainittu yksinkertaistettu kaava kertoo, jos niin haluat tai käytännön seikat estävät kuvakoon kasvattamisen.
Jos tiedät haluamasi kuvan leveyden, on korkeus helppoa laskea. Normaalissa 16:9-muotoisessa kuvassa korkeus on leveys jaettuna kuudellatoista ja kerrottuna yhdeksällä. Esimerkiksi 200 cm leveän kuvan korkeus on 200 / 16 x 9 = 112,5 cm. Seuraavat kokoluokat olisivat 220 x 124 cm, 240 x 135 cm, 260 x 146 cm ja vaikka 300 x 169 cm.
Vastaavasti leffahenkisemmän 2.40:1-kuvasuhteen kanssa laskutoimitus on vielä helpompaa. Jaa leveys tuolla 2.4:llä ja saat korkeuden. Esimerkiksi 300 cm leveän 2.40:1-kuvan korkeus on 300 / 2.4 = 125 cm.
Yksinkertainen kehikko
Kehikon voi tehdä monella eri tavalla. Oleellista on, että se ei vetele itseään kieroon huonekosteuden muuttuessa keskitalven kuivasta juhannusvesisateen märkään. Toinen huomioitava asia on se, että rungon on kestettävä pingotetun kankaan veto eli mistään sormen paksuisesta rimasta sitä ei kannata askarrella.
Jos kuvakoko on esimerkiksi 300 x 125 cm, on syytä muistaa, että tarvittavat palat EIVÄT ole kuitenkaan 300 cm pitkät ylä- ja alapalat sekä 125 cm pitkät pystytolpat. Jos vaakapalat ovat täysimittaiset, ovat pystyt tietysti vaakapalojen leveyden verran lyhyemmät eli esimerkin tapauksessa tarvittaisiin 100mm leveää MDF-soiroa 2 kpl 300 cm ja 4kpl 105 cm pitkät pätkät.
Kaksi pystytukea yhden sijaan tietysti siksi, että keskikaiuttimelle on edelleen optimaalinen paikka ihan kuvan keskellä.
Minä tein omien valkokankaideni rungot, molemmat, 19-millisestä MDF-levystä, jota ostin puutavaraliikkeestä valmiiksi 100 mm leveiksi leikattuina soiroina. Pelkän reunoilla kulkevan kehikon sijaan tein rungon, jossa on kaksi pystytukea lisukkeina – eivätpähän pitkät ylä- ja alapuu sitten notkahda ajan myötä. Kaksi pystytukea yhden sijaan tietysti siksi, että keskikaiuttimelle on edelleen optimaalinen paikka ihan kuvan keskellä.
Keksien, puutappien, Dominoiden tai kilometriruuvien käyttäminen pysty- ja vaakapalikoiden saumoissa on ihan sinusta kiinni. Koska omaani laitoin rungon takapuolelle 6,5-millisestä koivuvanerista tukilaput, olisin ihan hyvin voinut jättää keksit poiskin. Joka tapauksessa kaikki saumat tehdään liimaamalla ja kehikkoa ei liikutella ennen kuin liima on kunnolla kuivunut. Tee kehikko yhtenä päivänä ja aloita kankaan pingotus vasta seuraavana kun liimasaumat ovat saaneet kuivua huoneenlämmössä yön yli.
Kriittinen kangasmateriaali
Valkokankaan runko on yhtään puutöitä tehneelle yksinkertainen ja helppo projekti. Vaikeampi pala on se, mistä löytää todella hyvin akustisesti läpinäkyvään valkokankaaseen sopivaa projisointimateriaalia. Nappikangas on puhtaan valkoinen, mattapintainen ja vaikuttaa kaiuttimien eteen asennettuna ääneen minimaalisen vähän.
Ideaali Tecin Martti Liikala löysi maailmalta juuri tarkoitukseen sopivaa kangasmateriaalia ja osti Suomeen sen kilometrimäärän (ei sitä oikeasti tarvinnut joutua ostamaan kuin kai puoli kilometriä), jonka verran materiaalia oli tehtaalta pakko vähintään hankkia. Kankaan punos on hyvin hienosyistä, se ei näy 4K-tykkienkään kuvissa struktuurina edes pienellä parimetrisellä kuvakoolla. Kangas on myös ohutta, jolloin mustan taustakankaan eteen asennettuna se ei pehmennä kuvaa. Paksussa ja hötössä kankaassa valo heijastelisi kangasmateriaalin sisällä ja projektorista teräväreunaisena ammuttava pikseli muuttuisi kankaalla laajalla alueella näkyväksi pehmeäreunaiseksi läikäksi.
Musta taustakangas on oleellinen osa hyvää valkokangasta. Se maksimoi kuvan kontrastin imemällä kaiken kankaan läpi pääsevän valon ja tietysti minimoi valkokankaan takaa tulevat valoheijastukset. Ihan kuten itse valkokangasmateriaalinkin, myös taustakankaan on oltava äänen suhteen maksimaalisen läpäisevä.
Käytettävä valkokangasmateriaali on akustisesti erinomaista. Se toimii ongelmitta riippumatta siitä, onko kaiutin ihan valkokankaassa kiinni vai kymmenen sentin päässä ja myös riippumatta siitä, onko kaiutin asetettu kohtisuoraan kangasta vasten vai kulmaan.
Koska kangasrulla on 250 cm leveä, siitä saa sujuvasti 240 cm leveän eli lävistäjältään 108-tuumaisen valkokankaan (viitisen senttiä kangasta per reuna tarvitaan asennuksessa kiristysvaraksi) ja kangasmateriaalia voi hankkia vain korkeussuunnassa tarvittavan pätkän. Mikäli kaipaa isompaa ruutua, kangas vain käännetään toisin päin ja silloin 240 cm on kuvan maksimikorkeus.
Ensimmäiseen kehikkooni laitoin mustan kankaan ja valkokankaan kiinni niittaamalla. Oli muuten ruma asennus ja jos tekee mokan, korjaaminen on vaikeaa.
Ruma asennus tai hieno asennus
Ensimmäiseen kehikkooni laitoin mustan kankaan ja valkokankaan kiinni niittaamalla. Oli muuten ruma asennus ja jos tekee mokan, korjaaminen on vaikeaa.
Vaihtoehto on käyttää pingotuslistoja, joiden uraan kangas painetaan taikinakaapimen näköisellä työkalulla. Niillä pingotus on helppoa ja kylmä hiki otsalla huomattavasti vähäisempää koska kankaan voi vetää listasta ulos ja kiristää uudelleen paikoilleen, jos johonkin kohtaan jäi poimu tai vekki. Kiinni niitatussa kankaassa on jo reiät niitin kohdalla eli sillä tekniikalla on oltava varma, että osaa tehdä pingotuksen ensimmäisellä kerralla täydellisesti.
Ihan nappi hintalaatusuhde
Olen katsellut kuvaa tältä valkokankaalta noin vuoden enkä ole huomannut mitään ongelmia. Ohuen valkokankaan ja mustan taustakankaan yhteistulos on aavistuksen harmaa projisiopinta, joka auttaa kontrastin kanssa kun katselutila ei ole mustalla verhoiltu. Ei tämä itse tehty kangas toki vedä vertoja Screen Excellencen 4K-kankaille, mutta jos haluaisin parantaa kuvanlaatua oleellisesti, en välttämättä vaihtaisi valkokangasta (paitsi ehkä suurempaan) vaan vanhan JVC:n D-ILA-tykkini uudempaan. Sitäpaitsi, itse tehdystä tulee aina hyvä mieli.
Koska oma kankaani on tosiaan ollut käytössä vasta runsaan vuoden, en ole ehtinyt laittaa sen reunalistoja paikoilleen, mutta ihan lähivuosina… Listathan voivat olla valoa tehokkaimmin imevät mustalla sametilla päällystetyt tai sitten vaikka jalopuiset, jos tyyliseikat ovat kriittiset.
Lyhyesti: Oikein hyvä akustisesti läpinäkyvä valkokangas pilkkahinnalla ja itse rakentamisen ilolla.
Valkokangaspaketin hinta: 350 euroa (sisältää 250 x 150 cm palan valkokangasta ja 4 kpl 200 cm pingotuslistoja, materiaali riittää 240 x 135 cm 16:9-valkokankaaseen)
Lisätarvike: 250 cm mustaa akustisesti läpinäkyvää taustakangasta 70 euroa
Tarkemmat ohjeet ja asennuskuvat ovat myyjän sivuilla:
Kommentointi suljettu.