Olen pelannut Far Cry ja Far Cry 2 -pelit läpi useaan kertaan. Myös sen kakkosen ainakin kahdesti vai jopa kolmesti vaikka juoni olikin äärimmäisen hatara. Tässä vaiheessa kaikki tietävät jo muiden arvostelujen perusteella, että kolmonen on sairaan iso hitti.
”Viidakko kietoo pelaajan
sisäänsä tiukasti niin
äänimaisemalla kuin
ulkonäölläänkin.”
Itse asiassa Far Cry 3 on vaikka läppärin ruudulta pelattuna sen verran koukuttava, että minä en suosittele sen hankkimista kenellekään, jolla on jo elämä. Perhe, lapset, työt saati harrastukset voivat jäädä niin nuoremmalla kuin vanhemmallakin heikolle hoidolle kun pitää äkkiä hoitaa vielä yksi FC3:n tehtävä. Sinkulle on ihan sama, miten joka ikisen tipan vapaa-aikaansa viettää.
Mutta miten Far Cry 3 istuu kotiteatteriin? Kun kuva on iso ja soundimaailma hyvillä leffasoundtrackeilla lähiteatteria parempi niin saako Far Cry 3 lisäpotkua isosta audiovisuaalisesta elämyksestä?
Sain pelistä pressikappaleen PC:lle, mutta enpäs saanutkaan MacBook Pro:n HDMI-annosta kunnon monikanavaääniä ulos. Mars siis pelikauppaan ja omilla rahoilla PS3-versio kainaloon. 70 euron hintalappu sattui aika paljon. Onko tälläinen summa rahaa mitenkään puolustettavissa yhdelle pelille…
Pikselitason tirkistely
Asennuksen jälkeen jo heti alkudemon kohdalla oli selvää, että soundipuoli on leffahuoneessa aivan eri maailmaa kuin kuulokkeilla tai edes oikeasti hyvällä pelikaiutinjärjestelmällä.
Bassopää jykevöityy sen verran, että alkupätkän ahdistava tunnelma alkaa todella painaa päälle. Lisäksi surroundkanavia hyödynnetään mainiosti ja maailma todella ympäröi pelaajan, vaikka näkymä onkin vain yhteen suuntaan. Itse asiassa hyvin tehdyllä äänimaisemalla tuntuu, että kuva valkokankaalla jääkin turhan pieneksi. Pelaajan ympäröivä puolikaari olisi paljon sopivampi täyttämään visuaalinen puoli ympäröivän äänen veroisesti. Luulen vain, että se tuottaisi melkoisen hermoheikkoja pelaajia.
Far Cry 3 pyörii Playstation 3:ssa 1280×720 pikselin nimellisellä resoluutiolla, mutta vanhan konsolin rauta ei jaksa pyörittää miljoonaa yksityiskohtaa aivan puhtaasti. Kun katselmus hoituu keskikokoisen television ruudulta niin ongelmaa ei ole olemassa, detaljien laatu ei näy katselupaikalle.
Sen sijaan kun katsoo 2,5 metrin päästä 1,5m kuvaa niin detaljitason asiat erottuvat varsin selkeinä. Kauempana olevat hahmot muuttuvat pikselöidyiksi, mutta toisaalta, sen huomaa vain silloin kun pelissä ei ole täysi vauhti päällä. Eli käytännössä ei koskaan. Ongelmaa ei tietysti ole olemassakaan heillä, jotka käyttävät todella järeää PC-rautaa pelin pyörittämiseen.
Kauempana olevia hahmoja lukuunottamatta maisema on ihan riittävän uskottava ja erittäin hienosti tehty valaistusefektejä myöten. Tunnelmaa luovat puiden läpi siivilöityvä valo, varjot, vaihtelevat vuorokaudenajat ja säätilat. Sade muuten kuulostaa todella aidolta ja soundi muuttuu tietysti sen mukaan, että istuuko autossa vai seisooko ihan pihalla.
Toisin sanoen visuaalinen laatu vähintään riittävän hyvä upottaakseen pelaajan pelin juoneen ja tunnelmaan. Viidakko kietoo pelaajan sisäänsä tiukasti niin äänimaisemalla kuin ulkonäölläänkin.
Quentin Tarantino vs. Far Cry 3
Far Cry 3 on K18-luokiteltu ihan aiheesta. Pelissä on hyvin paljon graafista väkivaltaa. Alussa tietyt asiat tuntuvat tarpeettomankin räikeiltä, mutta tämä on tietysti vain pikselimössöä – ei aitoa elämää. Sadut ja tarinat ovat kautta aikojen olleet täynnä raakuuksia. Ja karrikoituun väkivaltaan turtuu. Kun väkivallan määrä ammutaan yli niin se menettää merkityksensä, näin turvallisesti kotisohvalta katsottuna.
Toisaalta pelissä on hyvin paljon juonta, joka kulkee eteenpäin juuri haluamaasi tahtia. Sivuretkiä kun voi tehdä todella paljon. Juoni ei tunnu väkisin väännetyltä ja tarpeettomasti kerta toisensa jälkeen jatketulta kuten alkuperäisessä Far Cryssä vaan se on oikeasti koko ajan mielessä pyörivä ja selkeä eteenpäin vievä voima. Päinvastoin kuin Far Cry 2:ssa, joka oli lähinnä päätöntä ajelua ympäriinsä ja ammuskelua siinä ohessa.
Kolmosessa ammuskelu on tottakai isossa osassa, onhan kyseessä FPS, first person shooter eli ensimmäisen persoonan ammuskelupeli. Se on silti kaukana ”pelasta maailma, tapa kaikki” -henkisestä älypelistä. Pelin etenemisestä voi tehdä pitkälti sellaisen kuin itse haluaa. Joissain tilanteissa vastapuolelle tarjoilty lyijykuuro on jotakuinkin ainoa tapa edetä, mutta ei ollenkaan aina.
Hahmoja, joiden kanssa ollaan tekemisissä, on useampia. Jokaisella on sopivan leffahenkinen hieman karrikoitu luonne. Ei yliampuva ollakseen epäuskottava, mutta ei varmasti yhtään platku. Pelin edetessä myös pelaajan omia arvoja, ajatuksia ja valintoja kyseenalaistetaan.
Tietokoneen ruudulla siirtyminen paikasta toiseen autolla voi tuntua tarpeettomalta actionin hidastelulta, mutta kun tie näyttää valkokankaalla oikean tien levyiseltä niin tunnelma muuttuu aivan toiseksi. Puskien huitoessa jeepin kylkiä tulee vaistomaisesti nojattua väljälle puolelle. Vuoristotiet saavat sujuvasti adrenaliinin virtaamaan ilman mitään muuta toimintaa.
Hämärän tullen tunnelma tiivistyy yhä entisestään. Osa sitä on kankeasti tattiohjaimella selviävän pelaajan hankaluutta, mutta suuri osa ihan pelkästään sitä, että pimenevä viidakko ympärillä ei ole kovinkaan lohdullinen ympäristö viettää aikaansa. Jos on pelannut paljon pienillä peukaloilla muljauteltavilla sienillä, pärjää varmasti hyvin. Minulla oli kova ikävä PC-maailman hiiren ja näppiksen yhdistelmää, jota olen parikymmentä vuotta käyttänyt.
Ongelma on siis puhtaasti pelaajassa. Kun en saanut PC-pelin äänipuolta pelaamaan HDMI:n kautta niin en päässyt käyttämään tutun ohjauksen ja kotiteatterin yhdistelmää.
Ei vielä elokuvatasolla
Kaksikanavaiset äänet PC:ltä eivät olleet kovinkaan uskottavat. Ne riittävät kuulokkeille tai tietokonekaiuttimille, mutta eivät juuri pidemmälle. PS3:n Dolby Digital -ääniraita on huomattavasti uskottavampi. Se ympäröi ja bassopäässäkin alkaa olla hieman ryhtiä.
Far Cry 3:n tehosteet eivät kuitenkaan vielä ole leffatasoa. Äänen ympäröivyys on hyvä, mutta kyllä haulikko saisi tuntua vähän rintalastassa eikä vain poksahtaa. Sama kranaattien kanssa. Äänisuunnittelua ei selvästikään ole tehty oikean kotiteatterin äänentoistoa silmälläpitäen vaan televisioita ja tietokonekaiuttimia varten. Toivottavasti jossain vaiheessa pelien äänimaisema alkaa muuttua sellaiseksi, että se tukee myös audiovisuaalista elämystä isossa ympäristössä.
Nyt Far Cry ansaitsee pelinä jotakuinkin täyden kympin arvosanan, mutta kotiteatterissa kuvan- ja äänenlaadullisesti se on enemmänkin jossain tyydyttävän ja hyvän välimaastossa. Kasimiinus, sanoisi peruskoulun opettaja. Kuvanlaadulle ei nykykonsolien raudalla ole juuri mitään tehtävissä, mutta äänipuoli on puhtaasti valintakysymys: tehdäänkö valjua tv-kaiuttimille vai tehdäänkö uskottavaa oikeille kaiuttimille.
Valituksestani huolimatta Far Cry 3 ansaitsee paikkansa kotiteatterissakin. Ne pikselitason virheet unohtuvat kuitenkin käytännössä samantien kun action alkaa. Ja kyllä, verrattuna minkä hyvänsä elokuvan ostamiseen tai leffateatterissa käymiseen, hintalappu on täysin oikeutettu.
Traileri on K18-luokiteltu.
Kommentointi suljettu.