Kotiteatteri ei ole vain huone, johon tullaan vuokraelokuva kainalossa. Siellä vietetään aikaa kavereiden kanssa, rauhassa hälyisältä maailmalta ja perheen yhteisiä hetkiä. Tässä artikkelissa käydään läpi kaikki huoneen, akustoinnin ja laitteiston ratkaisut, joihin omassa teatterissani päädyin.
Muuttaessamme nelisen vuotta sitten nykyiseen asuntoomme, päätimme pyhittää yhden huoneen kotiteatteriksi. Silloin emme edes tajunneet, mihin kaikkeen huone toimii. Alkuperäinen ajatus oli vain katsoa leffoja niin, että niistä saisi enemmän irti kuin kerrostalokodissa on mahdollista. Kuten minulle aina käy, projekti lähti vähän lapasesta.
Huone kävi läpi muutoksia välissäkin, mutta viime keväänä päätin laittaa kaiken vielä kerran uusiksi. Tehdä kesken jääneet asiat loppuun ja toisaalta parantaa ongelmakohdat kuntoon. Työnimenä oli vaatimattomasti ”Finnkinon salit ovat tämän jälkeen hyviä kakkosia”.
Ihan alussa oli mielessä muutamakin lähtökohta. Yksi oli se, että huoneen tyyli olisi mahdollisimman pelkistetty. Olen harrastanut jo niin pitkään, että isot pinot vahvistimia ja kaiuttimia ympäriinsä kasattuna eivät enää jaksa viehättää. Oleellista on se toimivuus. Ja mitä paremmin toimii tila, josta ei mitään erikoista päällisinpuolin arvaisi, sen hauskempaa.
Katsele elokuvia, pelaa, kuuntele musiikkia ja istu iltaa kaverien kanssa – muun perheen häiriintymättä.
Toinen asia oli tilan monikäyttöisyys. Leffahuoneessa pitää voida tietysti katsoa elokuvia, mutta myös pelata, kuunnella musiikkia tai istua iltaa kaverien kanssa niin, että muu perhe ei siitä häiriinny – silloinkaan kun ovat nukkumassa. Olen elänyt paljon kerrostaloissa eli leffojen kanssa on aina pitänyt hissutella ja ilta-aikaan on aina pitänyt ajatella enemmän naapuria kuin itseään.. Halusin päästä tilanteeseen, jossa leffojen ääniraidoista voi nauttia siten kuin ne on alunperin tarkoitettukin.
Ammattilainen vai intternettiohjeet?
Uskon tietäväni akustiikasta oleellisesti keskivertoa enemmän, mutta alan ammattilaisen, Promethor Oy:n Kalle Lehtosen, kanssa toimiminen avasi silmiä huomattavasti. Kalle osasi nähdä tilan vahvuudet ja heikkoudet ja ehdottaa juuri tähän tilaan toimivia ratkaisuja, ja varoittaa toimimattomista. Minä sain valehtelematta kymmeniä ellen toistasataa ajatusta siitä, mihin aika ja rahat kannattaa laittaa.
Jos pointtina on yhtään isompi projekti kuin laittaa olohuoneeseen kaksi akustolevyä ja vähän kaiuttimia, suosittelenkin lämpimästi säästämään aikaa ja rahaa, ja hankkimaan ammattilaisen apua suunnitteluun. Mikään ei ärsytä niin paljon kuin tehty turha työ ja hukkaan tai ainakin väärään paikkaan menneet rahat.
Ihan aluksi kannattaa tietysti varastaa mahdollisimman paljon ideoita. Kaj Laaksonen on ystävällisesti tehnyt seulontatyön puolestamme puolesta eli voimme vain poimia parhaat ideat käyttöömme.
Pöljä, älä pihtaa akustoinnissa!
Vaihtoehtona on arvuutella intternetin miljoonasta ohjeesta, mitä noudattaisi ja mitä välttäisi. Perusteet ovat toki selvillä jokaisella keskustelupalstalla, mutta soveltamisen ja kokonaisuuden hahmottamisen kanssa on usein niin ja näin.
Mitä järeämmän laitteiston aiot huoneeseesi tuoda, sitä enemmän saat hyötyä myös viimeisen päälle mietitystä akustoinnista. Tai toisinpäin, sitä enemmän laitteistosi suorituskyvystä jää hyllylle käyttämättömänä huonon huoneen akustisten puutteiden takia. Minä olen nähnyt monen kymmenen tuhannen laitteistoja tiloissa, jotka ovat kylppäriä pahempia kaikukammioita. Ihan kuin ostaisi uuden Ferrarin ja ajelisi sillä sitten vain nastarenkaat alla mökin hiekkatietä. Pöljä, älä pihtaa akustoinnissa! Älä suunnittelussa äläkä toteuttamisessa.
Puristinen lähtökohta on hankala
Monikanavaiselle studion rakentamiselle on ihan oma standardinsa, ITU-standardi määrittelee oikeat suunnat kuuntelupaikalta katsottuna kaikille kaiuttimille, mutta suosituksen täydellinen toteuttaminen kotioloissa on usein mahdotonta tai ainakin hyvin vaikeaa. Yksi osa standardia on nimittäin se, että kaikki viisi tai seitsemän kaiutinta ovat identtisiä ja kaikki vieläpä akustisesti identtisissä ympäristöissä. Kotiteatterissa etukaiuttimet ja surroundit harvoin ovat keskenään täysin samanlaisesti sijoitettu, jokainen yhtä kaukana lähimmistä seinistä ja nurkista.
Standardi myös olettaa kaikkien kaiuttimien olevan samalla korkeudella, kutakuinkin kuuntelijan korvan korkeudella. Tämä toimii hyvin studiossa, jossa lähtökohtana on mahdollisimman hyvä äänenlaatu yhteen pisteeseen. Kotiteatterissa vietetty aika vain usein on sosiaalista elämää, joko perheen tai ystävien kanssa. Silloin täytyy ottaa huomioon se, että äänenlaadun pitää olla mahdollisimman hyvä kaikilla istumapaikoilla.
Kolmas ongelma saattaa tulla kuvan kanssa, ainakin keskikaiutin on juuri siinä, mikä olisi järkevin paikka kuvalle. Käytännössä ainoa tapa yhdistää mahdollisimman laadukas äänentoisto ja oikealla paikalla oleva kuva onkin akustisesti läpinäkyvä valkokangas. Se on kyllä muutenkin toimivin ratkaisu videotykilliseen kotiteatteriin. Television kanssa keskikaiuttimen sijoittelu muuttuu aina kompromissiksi, joko ruutu on väärällä korkeudella tai sitten kaiutin.
Toisaalta kun kotiteatteriin oikeasti panostaa niin televisio ei yleensä ole muutenkaan vaihtoehto, ellei katseluetäisyys ole vain pari metriä, jolloin isoimmat televisiot riittävät juuri ja juuri. Se todellinen immersio, katsottavaan materiaaliin uppoaminen, vaatii oikeasti ison ja hyvän kuvan, samoin kuin ison ja hyvän äänen.
Työlista:
- Sähköt
- Äänieristys
- Ilmanvaihto
- Valaistus ja sisustus
- Akustointi
- Kuva ja ääni
Äänieristä ensin!
Kerrostaloissa paljon eläneenä olen aina kärsinyt äänenvoimakkuussyndroomaa. Katsottaessa illalla elokuvaa joutuu äänenvoimakkuuden säätämään niin alas efektien takia, ettei dialogista enää saa selvää. Se sai nyt loppua. Hyvin yksinkertaisilla ja edullisilla ratkaisuilla huoneesta tehtiin tila, josta ei kuulu ääntä ulos eikä ulkomaailman melu häiritse sisälläolijaa. Jälkimmäisen merkityksen ymmärsin vasta paljon rakentamisen jälkeen.
Äänieristetty tila sekä eristää sinun meluamisesi että muun maailman sinua häiritsemästä.
Oma leffahuoneemme on siitä helppo, että sen kaksi seinää ovat rivitalon päätyasunnon ulkoseiniä ja kolmas kantava betoniseinä. Siis umpibetoniseinä eikä moderni hötöharkkomalli, kiitos rakennuksen puolen vuosisadan iän. Samasta syystä sen ainoa kevytrakenteisen seinän ovi on raskas umpipuuovi eikä melamiinilla kuorrutettu aaltopahvilevy. Toisaalta seinä oven ympärillä on sitten aivan olematon.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että vain yhden seinän parantamisella tilan äänieristys saatiin hyvään kuntoon. Olohuoneen puolelta tuo kevytrakenteinen väliseinä oli siisti ja valmis joten siihen ei haluttu koskea, tekemistä riittäisi varmasti pelkän leffahuoneen puolella runsaasti.
Projekti alkoihin purkamalla väliseinän levytys leffahuoneen puolelta. Tämän jälkeen kulutin noin kottikärryllisen akryylimassaa kaikkien saumojen tiivistämiseen. Yksikin ilmavuoto nimittäin pilaa koko äänieristyksen täysin. Ja kyllä, käyttäkää hieman joustavaksi jäävää akryylimassaa älkääkä silikonia, jonka pinta kerää likaa, mutta johon ei pinnoite tartu. Terveisin kokemuksen syvä rintaääni.
Yksikin ilmavuoto pilaa koko äänieristyksen täysin.
Tässä yhteydessä sähkömies veti leffahuoneeseen oman kaapelin neljälle uudelle pistorasialle. Huoneen alkuperäiset sähköt jäivät valaistuksen käyttöön. Näin ei tarvitse miettiä, miten 1960-luvun johdotukset riittävät ja kestävät, jos (lue: ”kun”) haluan kokeilla jotain hullua elektroniikkaa.
Tuplasti paremmaksi
Tiivistyksen jälkeen laitoin koolausten väliin parilla ruuvilla ja muutamalla liimaraidalla olohuoneen puolisen levytyksen taustoihin kipsilevypalat kiinni. Näin sain lisättyä sen seinän massaa eli vähennettyä äänen läpäisevyyttä.
Äänierityksen oleelliset:
- Muista ilmatiiviys.
- Vältä mekaanisesti johtuvaa ääntä kaikissa kohdissa.
- Tehokas äänenvaimennus ilmanvaihdossa.
- Vain kaksinkertaisilla ovilla saat oikeasti hyvän erityksen.
Kaikkein oleellisin kohta, ehkä tiivistyksen lisäksi, oli kuitenkin uuden koolauksen rakentaminen. Leffahuoneen puoleisen seinän runko pysytytettiin sentin päähän alkuperäisestä koolauksesta. Näin levytykset ovat kiinni rungoissa, jotka eivät ole mekaanisesti kiinni toisissaan eli eivät johda äänivärähtelyjä toisiinsa. Koolaukset täytettiin peruslaatuisella lämpöeristysvillalla ja leffahuoneen puolelle tehtiin tuplapaksuinen kipsilevyseinä, joka tiivistettiin huolellisesti.
Kaksi toisistaan irti olevaa koolausta ja kummassakin tuplapaksuinen kipsilevyseinä tuottaa noin 50 desibelin äänierityksen. Suhteellisuudentajustasi riippuen se voi kuulostaa paljolta tai vähältä. Käytännössä se on erittäin suuri apu ja toisaalta maksimi, jota voidaan saada aikaiseksi ilman hyvin järeitä toimenpiteitä. Ja aina pitää muistaa, että äänieritys on juuri niin hyvä kuin heikoin lenkki on.
Se alkuperäinen ovi, vaikka paljon moderia pahvimallia parempi onkin, oli seuraava vuotokohta. Uuteen seinärunkoon asennettiin äänieritysovi, jonka ilmaäänen eristysluku on 38dB. Se yhdessä lisätiivisteillä terästetyn alkuperäisoven kanssa tuottaa tuloksen, joka ei ulospäin poikkea asunnon muusta tyylistä, mutta pitää tuoreimman Bondin tehosteet tehokkaasti huoneen sisäpuolella eli pärjää äänieritykseltään tehdylle seinärakenteelle. Äänieritysoven hankinnassa ei kannata säästää, ilmaäänen eristysluvun on syytä olla ainakin 35 desibeliä.
Ovenkarmit eivät tietenkään saa ottaa toisiinsa kiinni kun kerran kahden seinän koolauksetkaan eivät ole mekaanisesti kiinni toisissaan. Karmien väli täytettiin sillä mainitulla silikonimassalla, joka kerää pintaansa sontaa, jota ei kuitenkaan voi pinnoittaa ja joka on toivottoman vaikeaa poistaa.
Muista hengittää!
Tiivistyksen, kaksinkertaisen seinärakenteen ja tuplaovien jälkeen oli vielä yksi oleellinen kohta huomioitavana. Nyt huone oli tiivis kuin pullo, ja hengittää kuitenkin pitäisi – sekä päästää kaikki elektroniikan tuottama lämpö ulos. Tarvitaan siis ilmanvaihto.
Tuloilma otetaan olohuoneen puolelta eli sen ainoan kevytrakenteisen seinä kautta ja poisto on kiviseinän läpi vaatekomeroon, jonka katossa on hormi katolle. Pelkkä reikä pilaisi äänieristyksen joten sekä tulo- että poistoilmapuolella on suurin mahdollinen äänenvaimennin, jota käytetylle 125-milliselle kanavakoolle saa.
Ilmanvaihdon putket on kiinnitetty seinärakenteisiin joustavasti akryylisaumoilla, jotteivat ne johtaisi ääntä sisään tai ulos. Lisäksi vaatekomerossa, jonne poistoilma johdetaan, on katossa kanavapuhallin tehostamassa ilman poistumista ulos. Vaikka haaveilin, että painovoimainen ilmanvaihto lattianrajassa olevalla tuloilmalla ja katon tuntumassa olevalla poistolla riittäisi, niin ei käynyt. Ilman puhallinta huoneen ilmanlaatu käy äkkiä huonoksi.
Viileät valot, neutraalit seinät
Muistatteko aikaa kun halogeenispotit olivat ratkaisu kaikkiin valaistustilanteisiin? 20-, 35- ja 50-wattisia polttimoita kylvettiin katot täyteen, sähkömittari pyöri villisti ja muuta lämmitystä ei juuri tarvittu talvipakkasillakaan.
Minua ei kiinnosta tukea ylenmääräisesti sähkölaitosta eikä tehdä leffahuoneesta saunaa joten joku mahdollisimman vähän sähköä kuluttava ja energiatehokas ratkaisu oli selvästi ainoa mielekäs tie.
Neljä vuotta sitten LED-valaistus oli vielä hyvin alussa ja valikoimaa oli vähän. Silti, Philips Ledino -valaisimet, jotka silloin asensin olisivat tänäänkin se järkevin vaihtoehto. Ne ovat värintoistoltaan edelleen parhaita LED-valaisimia, jota on tarjolla. Tämä oli kriittinen kohta koska meillä niin ukko kuin akkakin on hyvin ronkeleita valon laadulle. Peruslaatuisen energiansäästölampun sairaanvihertävää valoa ei tähän taloon tule. Seitsemällä 2,5-wattisella taipuisavartisella spotilla saadaan koko huoneen yleisvalaistus riittäväksi huolimatta siitä, että kaikki pinnat ovat tummanharmaita tai mustia.
Josta päästäänkin siihen oleelliseen toiseen kohtaan. Kun valkokankaalle projisoidaan valoa, se valo heijastuu kankaalta ympäristöön – etenkin lähellä oleviin kattoon ja sivuseiniin. Mitä vaaleammat ympäröivät pinnat ovat, sitä enemmän niiltä myös heijastuu valoa takaisin valkokankaalle. Kankaalle heijastuva valo vähentää taas kuvan kontrastia (lähellekään valmistajien mainostamia lukemia päästään vain täysin mustissa laatikoissa) ja lisäksi elokuvan mukana valoisana sykkivä huone vie huomion itse asiasta eli elokuvasta.
Vahva punainen ja sininen ovat perinteisiä leffasalin värejä, mutta eivät optimaalisia. Katossa ja sivuseinissä ne nimittäin heijastavat väriään takaisin kankaalle ja tuottavat isojakin värivirheitä.
Minulla on helppoa kun olen sisustusmaultani hyvin mustavalkoinen ihminen. Olikin selvää, että leffahuoneemme pinnat ovat mustia ja tummanharmaita. Tummat pinnat maksimoivat kontrastin ja neutraalin sävyisiltä pinnoilta se pieni heijastus ei aiheuta valkokankaalle värivirheitä.
Aloita akustointi bassopäästä
Mikä hyvänsä kovapintainen tila on bassoiltaan karmea. Jälkikaiunta-aika on tolkuttoman pitkä ja huoneresonanssit pilaavat bassovasteen. Subwoofer, jonka vaste menee suorana 20 hertsiin ulkomittauksissa, menee +/- 20 desibelin vuoristorataa sinne 20 hertsiin huoneessa.
Raskaallakin akustoinnilla huoneen basso-ominaisuudet jäävät aina kauas täydellisestä joten ehdottomasti paras ratkaisu on yhdistää mahdollisimman tehokas akustoimalla tehty bassovaimennus hyvään huonekorjaukseen.
Paras ratkaisu on yhdistää akustoimalla tehty bassovaimennus hyvään huonekorjaukseen.
Yleensä sanotaan, että bassovaimennusta ei tilaan voi laittaa liikaa. Minä onnistuin kyllä huoneen ensimmäisessä versiossa siinä. Koko takaseinän kokoinen levyresonaattori viritettynä yhdelle taajuudelle tuotti tuloksen, jossa 50 hertsin kohta hävisi kuin mustaan aukkoon, mutta sitä matalammat ja korkeammat taajuudet jäivät soimaan. Mittaustuloksia katsellessani mietin, miksi tein vain yhden resonaattorin enkä useaa hieman eri taajuuksille viritettyjä kuten Kalle Lehtonen ehdotti.
Laajakaista on ehdoton
Kaikkein oleellisinta onkin pyrkiä saamaan vaimennusta bassoille riittävän laajakaistaisesti. Vaihtoehtoja bassovaimentimiksi on monenlaisia. Riittävän isot ns. bassoansat huoneen kaikkiin kulmiin auttavat yläbassoilla ja alakeskialueella hyvin. Bassovaimentimia on sekä kaupallisia että itsetehtyjä. Jälkimmäiseen vinkiksi Real Traps -firman perustajan Ethan Winerin mittaukset eri tiheyksisistä villalevyistä bassoansoissa.
Lisävinkiksi se, että Owens-Corning 705 FRK:ta eli tiheää alumiinipaperipinnoitteista villalevyä vastaavat täkäläisillä markkinoilla Isover REK ja Paroc Fireslab. Fireslab on mielekkäämpi näistä kahdesta koska sitä saa valmiiksi 10cm paksuna, tiheää REK-levyä ei saa kuin 25-millisenä eli niitä pitää pinota useampi päällekäin.
Toinen vaihtoehto laajakaistaiseen bassovaimennukseen on reikäresonaattori. Aiheesta yhtään kiinnostuneiden kannattaa ehdottomasti hankkia Master Handbook Of Acoustics, jossa on erinomaiset laskukaavat ja esimerkit reikäresonattorien tekemiselle. Lisäksi on Denis Siposen diplomityö TKK:lla vuodelta 2005, jossa käsitellään laajakaistaista reikäresonaattoria. Kiinnostuneet voivat kirjoittaa hakukoneeseen ”siponen mst pdf”.
Keski- ja varsinkin alabasso, käytännössä subwooferin toiminta-alue, on vaikeampi pala. Sinnekin voi pureutua levy- ja reikäresonaattoreilla, mutta jottei resonaattorin toiminta-alueesta tulisi liian kapeaa, pitää rakenteista tehdä paksuja. Resonaattorin keskitaajuuden laskukaava on yksinkertainen, muttei kerro sitä, että mitä litteämmäksi resonaattorin tekee, sitä kapeampi sen toiminta-alue on. Suoraan sanottuna huomattavasti helpommalla pääsee kun käyttää huonekorjausta ja kahta tai neljää subwooferia toistamassa samaa signaalia parilla alimmalla oktaavilla.
Yhdistä akustoinnissa vaimennus ja diffuusio
Kun bassoaluella on riittävästi vaimennusta, on hyvä siirtyä akustoinnissa eteenpäin ja muuhunkin kuin vaimennukseen.
Akustisesti liian vaimea tila ei toimi hyvin. Se kuulostaa musiikilla äärimmäisen kuivalta, normaali stereoäänite kun on suunniteltu saamaan lisää avaruutta ja ilmavuutta sointiinsa huoneheijastuksista. Monikanavaäänitteessä, jokaisessa elokuvan ääniraidassa esimerkiksi, on tilaääntä jo itsessään mukana. Laaja ja tasaisesti kuuntelijaa ympäröivä äänikenttä saadaan silti monikanvaisellakin materiaalilla vain kun etukanavien signaalista tulee jonkin verran diffuuseja heijastuksia huoneen pinnoista ja surroundkanavien signaalista huomattavasti enemmän.
Kuinka paljon vaimennusta, kuinka paljon diffuusiota? Tämä on ikuisuuskysymys ja vastaus riippuu sekä vastaajan mausta että mahdollisesti edustamista tuotemerkeistä.
Omassa leffahuoneessani päädyin visuaalisesti yksinkertaiseen ratkaisuun, Ecophon Wall Panel – levyyn ja Ecophon Extra Bass -levyillä Wall Panelin takana tehostamassa vaimennusta alakeskialueella ja yläbassoilla. Sivuseinillä rakenteen paksuus on 16 senttiä. Näkyvä etuseinä on 52 senttiä betoniseinästä koska elektroniikka ja kaiuttimet haluttiin piilottaa seinärakenteeseen. Samalla etukulmista saatiin tehokkaat ja näkymättömät bassoansat.
Huoneen takaseinällä on säilytystilaa ja kaapinovet ovat samaa Wall Panelia kevyissä lastulevyrungoissa. Lähes kaikki pinnat, koko katto ja suurin osa seinistä peitettynä vaimennuslevyllä saadaan tulokseksi tietysti liiankin vaimea akustiikka. Jatko-ohjelma olikin selvä: diffuusion lisääminen ja säädettävä vaimennuksen vähennys.
Miksi alunperin sitten kylvää joka paikka täyteen vaimennusmateriaalia? Siksi, että näin sain bassoille ja alakeskialueelle maksimivaimennuksen. Diffuusorit toimivat vain kun kuuntelijasta on niihin etäisyys, joka on suhteessa aallonpituuteen. Toisin sanoen kuuloalueen alarajalle asti ylettyvä diffuusio on kyllä mahdollista, mutta vain jos kotiteatterisi on Messukeskuksen kokoluokkaa. Pienessä huoneessa vaimennus on ainoa ratkaisu bassoalueella ja vielä jonkin matkaa sen yläpuolellakin.
Säädettävyys auttaa
Kalle Lehtoselta tuli mainio idea vaimennuksen säätämiseen. Molemmista päistä yhdellä ruuvilla kiinnitetty levy tai lauta, jota voi kääntää – ikään kuin iso sälekaihdin. Suurin osa katosta peittyykin kehikolla, jossa ovat sekä surroundkaiuttimet että viitisen neliömetriä läpäisevyydeltään säädettävää pintaa. Kuuntelukokeiden perusteella voin nyt tehdä katosta enemmän tai vähemmän heijastavan keskialueella ja korkeilla taajuuksilla. Laudat kantilleen ja ääni hulahtaa ylös vaimennusmateriaaliin, lappeelleen ja pinnasta tulee heijastava. Ja tietysti mitä vain tältä väliltä. Aika näyttää, mikä tuntuu sopivalta ja kuinka paljon lautojen suuntaus vaikuttaa.
Toinen osuus on kokeilla RPG BAD -paneelin tyylistä reikälevyä sivuseinillä. Oikeaa BAD-paneelia ei ollut artikkelia kirjoitettaessa käsillä (ja niiden ostaminen vain kokeilua varten olisi varsin kallista), mutta akustolevyn päälle laitettu sinnepäin tehty versio reijitetystä pintalevystä lupaa erittäin hyvää.
Aloitin kokeilemalla reikälevyjä akustolevyjen päällä ensin kaiuttimien päädyssä ja sitten pitkin sivuseiniä. Lopputulos on se, että ainakin ensimmäisen noin viiden neliömetrin muutoksella RPG BAD -tyyppinen pinta tuo pelkästään lisää avoimuutta ja elävyyttä soundiin.
RPG BAD on todennäköisesti ainoa akustointilevy, joka tarjoaa oikeasti edes jotenkin toimivaa diffuusiota silloinkin kun diffuusorin etäisyys kuuntelijasta jää jopa puoleen metriin. Jos tämä olisi ollut selvillä projektin alussa olisin saattanut käyttää BAD-paneelia käytännössä kaikkiin pintoihin.
Varo näitä -lista:
- Pelkillä ohuilla ja kevyillä materiaaleilla tehty vaimennus saa keskialueen ja korkeat taajuudet kuulostamaan tumpuilta, mutta jättää basso-ongelma korostuneina esille.
- Mieti tasapaino vaimennuksen ja diffuusoinnin välimaastossa. Tasaisia heijastavia pintoja ei kaivata, mutta pelkkä vaimennus voi tuottaa liian kuivasoundisen tilan.
- Pyri mahdollisimman laajakaistaiseen bassovaimennukseen. Yhdelle kapealle taajuuskaistalle viritetty resonaattori voi pahimmillaan olla lisäongelma eikä edellisen ratkaisija.
- Kirkasväriset seinät ja katto heijastavat sävyään valkokankaalle ja tekevät värivirheitä kuvaan, vaaleat pinnat heikentävät kontrastia.
Oikea kuvasuhde
Olette ehkä joskus käyneet elokuvissa ja huomanneet, että siellä oleva valkokangas on huomattavan leveä suhteessa korkeuteen. Kutsutaan sitä sitten Cinemascope-kuvaksi tai joksikin muuksi, 2.35:1, 2.39:1 tai 2.40:1 -kuvasuhteen elokuvaformaatti on se oikea elokuvaformaatti. Alkuperäistä Cinemascopea ei siis leffateattereissa ole käytetty enää vuosikymmeniin, mutta terminologiasta viis. Jos aikoo kilpailla kaupungin leffateatterien kanssa, on oikeasti leveä ja matala valkokangas yksi oleellinen osa kovan luokan kotiteatteria. Ja vaikkei aikoisikaan, 2.40:1-kuva on todella makean näköinen. Sen rinnalla 16:9-kuvasuhde näyttää halvalta ja vanhanaikaiselta.
Niin leffoissa kuin kotonakin 2.40:1-kuvasuhde hoituu parhaiten projektorin eteen asennettavalla anamorfisella linssillä. Prismasonicin HD-6000 on linssitekniikalla tehty optiikka, joka leventää lävitseen menevän kuvan 1.35-kertaiseksi ilman laadun heikkenemistä. Juuri oikean verran muokatakseen 16:9 eli 1.78:1-kuvasuhteen 2.40:1-kuvasuhteeksi.
2.40:1-kuva on todella makean näköinen
HD-6000-linssistä on kiinteä, manuaalinen ja moottoroitu malli. Kiinteä toimii yhtä hyvin kuin liikuteltavatkin, mutta helposti projektorin eteen tai pois siitä liikkuva linssi antaa vapauden valita projektori mahdollisimman vapaasti eli on turvallisempi valinta tulevaisuutta ajatellen.
Äänetön, neutraali ja puhdas
Kun kotiteatteritila on äänieristetty ja akustoitu, se on todella hiljainen verrattuna normiolohuoneeseen. Tämä vaatii myös paljon projektorilta, jonka pitäisi elokuvan hiljaisissa kohtauksissa pitää suunsa kiinni eli olla kiinnittämättä huomiota itseensä puhaltimen kihinällä.
Korkealuokkainen kuvanlaatu koostuu monesta kohdasta. Neutraaleista ja luonnollisista väreistä, sulavasta liiketoistosta, aidosta terävyydestä (ei siis karkeasta terävöityksestä) ja tarvittaessa laadukkaasta videoprosessoinnista.
Kun katsoo järkevän hintaisia projektoreita, käytännössä täysin äänettömiä ei ole montaa. Epsonin EH-TW9100 on yksi niistä ja sen kanssa voi ruksata nuo muutkin kohdat täyttyviksi. No miksei edullisempaa ja suoritusarvoiltaan identtistä 8100:sta? Ensinnäkin siksi, että 9100 tarjoaa erittäin monipuoliset työkalut väritoiston saamiseksi täydelliseksi. Toiseksi, se tukee anamorfista linssiä eli osaa näyttää kaikenmuotoisen materiaalin 2.40:1-kankaalla ilman, että anamorfista linssiä tarvitsee siirtää pois projektorin edestä.
Yhtään ei muuten haittaa sekään, että 9100 ei lippulaivaprojektoriksi ole hirvittävän syvä eli anamorfinen linssi mahtuu mukavasti sen eteen. Lisäplussaa on projektorin värisävy, kotiteatterin mattamusta.
Minä olen irvaillut kolmedee-kuvasta moneen kertaan, elokuvien kanssa kun sille ei aina löydy perusteita. Toisaalta esimerkiksi tuoreet Hobitti ja Piin elämä näyttävät hyvin, miten 3D-osaaminen paranee koko ajan. Vaan on firma, jossa kolmiulotteisen kuvan hyödyntäminen on osattu jo vuosia sitten. Nimittäin Playstation 3:n ehdoton pelihitti Gran Turismo 5 on kolmiulotteisena, hyvällä ratilla ja isolla kuvalla todella hurjaa. EH-TW9100:n mukana seuraavat kahdet 3D-lasit varmistavat, että pelkääjänkin paikalla saadaan niskakarvat mutkissa pystyyn.
Valkokangas, kotiteatterin vaikein paikka?
Erinomaiseen kuvaan ei riitä pelkkä ison kuvan tuottava projektori. Se projisointipinta on nimittäin erittäin kriittinen osa kuvanlaatua. Ja koska kuvan ja äänen pitäisi olla tasan samassa suunnassa eli kaiuttimien valkokankaan takana, valkokangas on myös erittäin iso osa äänenlaatua. Minä olen yrittänyt vempuloida kaiuttimia kankaan ympärille yli 15 vuotta ja voin tiivistää kokemukseni sanomalla, että ei toimi. Ainoa oikeasti todella hyvä paikka kolmelle etukaiuttimelle on valkokankaan takana.
Ainoa oikeasti todella hyvä paikka kolmelle etukaiuttimelle on valkokankaan takana.
Hyvä akustisesti läpinäkyvä valkokangas on hyvin hyvin vaikea tuote. Sen pitäisi olla mahdollisimman tasainen ja tiivis, jotta kuvanlaatu ei kärsi. Toisaalta sen pitäisi olla mahdollisimman hötö, jottei se vaikuttaisi äänenlaatuun yhtään. Yksi lisämurhe tulee siitäkin, että kuvakoko on pienessä huoneessa pieni jolloin kankaan pinnan mahdollinen struktuuri korostuu suhteessa projektorin yksittäisen pikselin kokoon. Lisäksi lyhyeltä katseluetäisyydeltä se mahdollinen struktuuri saattaa näkyä katselupaikalle.
Vaihtoehdot omassa teatterissani supistuivat tasan yhteen. Screen Excellence Enlightor 4K on ISF-hyväksytty (Imaging Science Foundation) ja nimensä mukaisesti 4K-videomateriaalille suunniteltu kangas eli se riittää FullHD-kuvalle vähintäänkin erinomaisesti. Terävyys ei kärsi yhtään eikä moire-ilmiöstä tarvitse olla huolissaan.
Hyvin hienon kudoksen ansiosta se ei myöskään vaikuta ääneen mitenkään. Enlightor 4K ei aiheuta kampasuodinta eikä diskantin vaimentumista. Sen kanssa ei myöskään tarvitse jättää väliä kankaan ja kaiuttimien väliin eli tilaa ei mene yhtään hukkaan. Kerrankin valkokangas oikeasti häviää äänimielessä kaiuttimien edestä.
Kuten kaikkia parhaita kankaita, sitä saa tietysti anamorfisen linssin kanssa saatavalle leveälle kuvalle sopivalla kuvasuhteella.
Varo, ettei ääni häviä
Huoneen rankalla akustoinnilla on yllättävä sivujuonne, kaiuttimilta vaadittava kapasiteetti nousee hurjasti. Tavallisessa olohuoneessa kuunnellaan 10% kaiuttimesta suoraan tulevaa ääntä ja 90% huoneesta heijastunutta. On helppoa laskea, mitä käy, jos huoneen tuki viedään kokonaan pois ja vain suora ääni jää jäljelle: kaiuttimen kapasiteetti putoaa kymmenesosaan alkuperäisestä. Todellisuudessa tilanne ei ole aivan näin kärjistetty, mutta lähelle.
Alunperin ajattelemani ja himoitsemani Genelec 1038B ei vain mahtunut kankaan taakse jäävään tilaan. Halusin kuitenkin varmasti riittävästi kapasiteettia ja ison kaiuttimen vaivattomuuden joten huomio kääntyi AudioVideo.fi:n omaan Nitrosäiliö-rakennusohjeeseen. Kantava ajatus oli, että ellen saa ihan yhtä hyvän kuuloisia kaiuttimia kuin 1038:t, saan ainakin vähintään yhtä rumat.
Otin perus-Nitrosta kuitenkin askeleen eteenpäin ja päätin tehdä ne aktiivisina ja etuseinään integroituina. Hypex AS2.100 on äänenlaadultaan hyvä moduuli, jossa on hyvin helppokäyttöinen DSP-jakosuodin ja kaksi satawattista UcD-vahvistinmoduulia. Minulla on AS2.100:sta aikaisempia hyviä kokemuksia ja koska siinä on hurjasti suodinkapasiteettia, pystyin tekemään huonekorjauksen samalla moduulilla.
Halusin varmasti riittävästi kapasiteettia ja ison kaiuttimen vaivattomuuden.
Etukaiuttimien koteloiden leveys ja korkeus ovat 60 x 63 senttiä, syvyys vain 24 senttiä. Rakennusmateriaali on 12-millinen koivuvaneri, etulevy tuplapaksuisena, jolloin päällimmäinen levy hoitaa basson laipan upotuksen. Lisäksi sisällä on tukirimoja ”riittävästi”. Tilavuutta on näin noin 75 litraa, joka toimii 15NMB420:lle vielä hyvin. Itse asiassa elementti toimii hyvin 40-litraisessa suljetussakin, jos bassopään ohjaa joka tapauksessa subwooferille. Omiin kaiuttimiinikin on vaneriset peitelevyt refleksiputkille.
Kompressiodriverin ja torven yhdistelmä on ilman jakosuodinta erittäin herkkä, maksimi on noin 1,5kHz kohdalla 113 dB. Häiriöetäisyyden parantamiseksi käytin yksinkertaista 3,3uF kondensaattoria diskantin kanssa sarjassa. Se oikoo diskantin vastetta ja otetaan tietysti huomioon DSP:llä tehtävässä muokkauksessa.
Koska Nitrosäiliön 15NMB420:n ja NSD1095N + XT1086 -yhdistelmän vasteet ovat erittäin siistejä, tarvittiin hyvään perussuotimeen vain vastetta vaakasuoraksi kallistava säätö kummallekin elementille ja itse jakosuoto, jonka asetin 1,6 kHz kohdalle. Suoto on neljännen asteen Linkwitz-Riley eli kaksi Butterworthia (Q=0,7) päällekäin samalla taajuudella. Jos Nitrojen aktivointi tuntuu liian hurjalta projektilta niin passiivisuotimilla ja vähän parempilaatuisen AV-vahvistimen huonekorjauksella pääsee toki erittäin pitkälle.
No, miltä ne sitten kuulostavat? Ison kaiuttimen helppous ja auktoriteetti ovat hyvin vahvasti läsnä. Voimaa on jo ilman subwooferiakin holtittoman paljon, äänensävy on kuulas, selkeä ja rasittamaton. Äänenpainevarat tuntuvat rajattomilta eli äänenlaadullisesti kaikki puolet ovat kunnossa.
Ulkonäköhän kaiuttimissa on aika rujo. Mutta jo Henry Ford tiesi, mikä on oikea väri akustisesti läpinäkyvän valkokankaan taakse tuleville kaiuttimille. Se voi mikä hyvänsä, kunhan on musta. Nämä jäävät joka tapauksessa näkymättömiin eli väliäkö tuolla.
Varmasti riittävän järeä subwoofer
Subwoofereiksi valitsin Eighteen Sound 18LW2400 -bassoelementin. 18-tuumainen ei ole niin pieni ressukka, että sitä tarvitsisi kapasiteettinsa takia montaa, mutta käyttämällä useampaa subwooferia saadaan tasaisempi toisto laajalle alueelle. Sivuseinille tämä järkäle olisi ollut liian suuri eli joka seinän puoliväliin en subbareita pystynyt asentamaan. Tyydyin siis kahteen identtistä signaalia toistavaan 18LW2400:n suljetuissa noin satalitraisissa koteloissa. Toinen on edessä pääkaiuttimien päällä ja toinen kuuntelupaikan takana.
Kun pääkanavien, ja surroundienkin muuten, voimanlähteinä ovat Hypex AS2.100:t niin looginen valinta subwooferille oli vastaava, mutta suurempitehoinen. Todennäköisesti pienempikin olisi riittänyt hyvin, mutta tulipahan nyt laitettua PSC2.700. Tehon määrää oleellisempaa on UcD700:n äänenlaatu.
Pro-käyttöön tehty PSC tarjoaa samat mahdollisuudet vasteiden korjailuun kuin kevyempi AS-mallikin. Ja koska halusin maksimoida vahvistimen tehoreservin, Eighteen Sound 18LW2400:t ovat neliohmisia versioita, johon PSC2.700 pystyy syöttämään lähes kilowatin per elementti.
Pienellä huonekorjauksella ja vasteen oikomisella bassovaste menee huoneessa vaimentumattomana 10 hertsiin. Ellei se riitä alarajataajuudeksi, asennan kaivinkoneen hölskyttämään sohvaa. Lisäksi basson laatu on sitä mitä pitääkin, musiikilla nopean kevytliikkeistä ja leffoilla todella uskottavan kouraisevaa.
Sujuvasti sulautuvat surroundit
Piskuinen 6,5-tuumainen koaksiaalielementti voi tuntua pahasti alimitoitetulta kun etukanavissa on 15-tuumaiset ja torvidiskantit. Käytännössä kattorakenteeseen integroidut Audiokit AW-7:t kuitenkin pärjäävät ongelmitta kovemmassakin luukutuksessa koska ovat suhteellisen lähellä kuuntelijaa.
Kattoasennus voi sekin tuntua kummalliselta ratkaisulta, mutta tila on hyvin pieni ja ikkunan eteen en kaiutinta halua laittaa vaikka sen pyllypuoli olisi kuinka kauniisti viimeistelty. Lähelle kuuntelijaa ja oikeaoppiseen suuntaan asetettuna surroundit eivät toimi optimaalisesti, eivätkä myöskään takaseinälle asennettuna. Tässäkin terveiset lähettää kokemuksen syvä rintaääni.
Koaksiaalielementtisen AW-7:n hyviin puoliin kuuluu myös se, että äänensävy ei muutu vaikka kuuntelijan suunta kaiuttimesta vähän muuttuisi. Huonekorjauksen jälkeen kaikki neljä surroundkaiutinta kuulostavatkin kummallekin kuuntelupaikalle käytännössä identtisiltä.
Kuvaa ja musiikkia verkon yli
On selvää, että ilman vahvistinta ja ohjelmalähteitä ei kaiuttimille tule ääntä eikä projektorille kuvasignaalia. Omassa käytössäni ohjelmalähteitä on neljä. The Boxee Box on verkkosoitin, joka osaa toistaa jotakuinkin kaikki verkosta löytyvät formaatit. Vähitellen on lupailtu myös alati laajenevaa tukea videostreamauspalveluille. Käytännössä Boxee toimii jopa surfaimena.
Musiikkikäyttöön on Logitech Squeebox 3, Touch-mallin edeltäjä. Alunperin leffahuoneeseen hankittu Logitech Squeezebox Transporter siirtyi olohuoneeseen koska siellä sen erinomainen äänenlaatu analogiannoista on oleellisempaa. Leffahuoneessa kaikki lähteet tarjoilevat digisignaalia eteenpäin. Nyt akustointimuutosten jälkeen huone on vihdoin miellyttävä myös musiikinkuunteluun ja Squeezebox onkin yhä enemmän päällä.
Oppo DV-983H -DVD-soitin on tietysti käytössä yhä harvemmin, mutta toisaalta se varmistaa, että myös SACD- ja DVD-Audio-monikanavalevyt ovat kuunneltavissa. Blu-ray-levyjä varten on Sony Playstation 3, joka edelleen on erittäin nopea ja sujuvakäyttöinen Blu-ray-soitin. Eikä sitä Gran Turismo 5:a voi pelata millään muulla soittimella.
Koko laitteiston hermokeskuksena toimii Harman/Kardon AVR 460. Siis ihan päätevahvistimilla varustettu järeämmän luokan AV-viritinvahvistin. Miksei pelkkää etuvahvistinta? Siksi, että huoneessa voidaan näin kokeilla haluttaessa myös normaaleja passiivikaiuttimia. Jatkuva roplaaminen vähän kun kuuluu työnkuvaani. Sitäpaitsi AVR 460 osaa kaiken oleellisen, jonkin verran päälle, eikä siitä ole karsittu kunnon työkalulle oleellisia piirteitä kuten analogista 5.1-ottoa. Äänenlaatukin on kunnossa, samaa ei voi sanoa ihan jokaisesta AV-vahvistimesta.
Jäikö Finnkino kakkokseksi?
Erinomainen kotiteatteri on paikka, joka oikeasti jättää leffateatterissa käymisen vähiin. Äänen- ja kuvanlaatu saadaan vähintään yhtä hyviksi kuin ”oikeissa elokuvissa”. Toisaalta sitä aitoa tunnelmaa ei kotiin samalla tavalla saa ja uusia julkaisuja joutuu hetken odottamaan. Vaan eipä taakse tule myöskään istumaan popcorneja paiskovaa penkin rynkyttäjää tai eteen kaupungin isointa afroa.
Suoraan sanottuna en ole kysynyt, mutta uskallan epäillä, saisiko Tennispalatsissa myöskään ajaa Gran Turismoa. Ainakaan mitenkään kohtuullisella hinnalla. Tai katsoa Top Gearia. Varmaa on, että leffateatterin penkkejä ei saa oman sohvan lailla helposti sivuun, jos haluaa hetken rauhoittua ja vetreytyä Äijäjoogan parissa ilman muun maailman kohinaa.
Jos jostain kohtalon oikusta johtuen muutamme nykyisestä asunnostamme joskus eteenpäin, on hyvin vaikea kuvitella, ettei seuraavaankin kotiin tulisi teatterihuonetta. Rakentaminen oli todella pitkä prosessi, samoin uudistaminen. Mutta kun kaikki vihdoin toimii, rakennusajan aivastelu ja ahdistus tuntuvat vaivan arvoiselta.
Yksi kysymys tietysti herää vielä esiin. Jos tekisin alusta asti uuden teatterin, tekisinko jotain oleellisesti eri tavalla? Todennäköisesti. Käyttäisin seinien ja kattojen pintoina helposti asennettavia ja akustisesti läpinäkyviä kankaita, joiden takana olisi helppoa kokeilla monenlaisia akustointiratkaisuja ja viis välittää niiden ulkonäöstä. Tekniikan osalta olen sen sijaan hyvin tyytyväinen nykyiseen vaikka oleellisesti kalliimpiakin kapistuksia markkinoilla on.
Lyhyesti:
- Tee huoneesta kerralla varmasti riittävän hyvä. Äänieristys ja akustointi ovat arvaamattoman iso ilo.
- Raskaasti akustoitu huone vaatii paljon kaiuttimilta ja vahvistinteholta – ylimitoita.
Lisätietoja:
Ecophon Wall Panel ja Extra Bass, www.ecophon.com/fi
Philips Ledino, www.philips.fi
Pimennysverho, www.salekaihtimet.net
Epson EH-TW9100: www.epson.fi
Prismasonic HD-6000R:www.prismasonic.com
Screen Excellence Reference Enlightor 4K: www.screenexcellence.com, www.concepthifi.fi
”Nitrosäiliö”: www.eighteensound.com, www.hifitalo.fi, www.audiovideo.fi
Audiokit AW-7: www.hifitalo.fi, www.audiovideo.fi
Hypex AS2.100 ja PSC2.700: www.hypex.nl, www.hifitalo.fi
Harman/Kardon AVR460: www.harman.com, www.one-pro.fi
D-Link The Boxee Box: www.dlink.fi
Logitech Squeezebox 3 (ei enää tuotannossa): www.logitech.com, www.audiovideo.fi
Oppo DV-983H (ei enää tuotannossa): www.oppodigital.com, www.mareks.fi
Playstation 3: fi.playstation.com
Akustoinnin, äänieristyksen ja ilmanvaihdon suunnittelu: Promethor Oy, Kalle Lehtonen, www.promethor.fi
Kuvat: Alix Antell ja Samu Saurama
58 Comments
Whoa – hieno projekti ja
Whoa – hieno projekti ja hyvin dokumentoitu. Taidanpa kutsua itseni kylään 🙂
Pakko myöntää, että sain
Pakko myöntää, että sain joulunpyhiksi vasta kuvauskuntoon. Mutta tule ihmeessä kunhan saan huonekorjauksen vielä tehtyä. Onneksi oikeastaan lattiaheijastus on ainoa asia, johon pitää pureutua – kiitos hieman keskivertoa perusteellisemman akustoinnin.
Kiitos hyvästä artikkelista
Kiitos hyvästä artikkelista ja onnittelut projektin viimeistelystä. Vaikka stoori ei pureutunutkaan yksityiskohtiin niin ei haittaa, jäipä itsellekin hieman mietittävää ja tutkittavaa 😀 Jatkoartikkeleille tästä aihepiiristä on kyllä tilausta, koska esimerkkejä ei ole koskaan liikaa…
Ärsyttävän hieno teatteri..
Ärsyttävän hieno teatteri.. ja vielä cinemascope-kuvalla.. huh.
2.40:1-kuvasuhteeseen
2.40:1-kuvasuhteeseen siirtyminen oli kyllä oikeasti makea juttu, sen jälkeen 16:9 näyttää ihan yhtä vanhanaikaiselta kuin 4:3 näytti 16:9:n yleistyessä 🙂 . Nyt kuva vain levenee materiaalin parantuessa, ihan kuin oikeassakin leffateatterissa.
Nyt taisi tämän teatterin
Nyt taisi tämän teatterin äänipuoli mennä toistokaluston puolesta aika railakkaasti takapakkia 3x 8260A + AIW25:sta. Basson monipisteherätetekniikan käyttöönotto subwoofereilla näyttäisi tämän päivityksen ainoalta audiokaluston kehitysaskeleelta. Sen olisi voinut tehdä entisellä G-huippusetilläkin.
Samu oli jo johtavan referenssiasennuksen pokaalinkannassa ja G-miesten esikuvan statuksessa kiinni, mutta nyt joutuu kyllä näitten ”päivityksien” jälkeen laittamaan cancelia. 🙁
P.S. Olin vähällä alkaa itkeä kun ensi kertaa luin mille 8260:t + AIW:t joutuivat luovuttamaan paikkansa. Itseasissa tässä artikkelissa kerrotut kaiutinvaihdokset olivat alulle saattanut tekijä tämän joulun ryyppyputkeeni. Miksi, miksi, miksi Samu?? 🙁 🙁
Nitrojen käyttämiselle
Nitrojen käyttämiselle kaiuttimina oli kaksi isoa syytä. Ensinnäkin ne 1038:t eivät tosiaan olisi olleet mitenkään mahduneet kankaan taakse ja toisekseen minulla on pää niin täynnä sahajauhoa, että teki vain hirveästi mieli tehdä taas jotain itse 🙂 .
Yksi pointti on myös haasteellisuus. Mikään ei nimittäin ole niin helppoa kuin iskeä nippua erinomaisia aktiiveja leffasysteemin pohjaksi – lopputulos on varmasti niin hyvä kuin itse tila vain mahdollistaa. Mutta onko muuta tietä onneen, se kiinnosti.
Mielenkiinto heräsi noihin
Mielenkiinto heräsi noihin Hypexin aktiivimoduuleihin. Eli onnistuuko pelkällä PSC2.400 kahden subbarin ajaminen? En tarvitsisi, kuin ohjelmalähteen ja läppärin säätöjä varten??
Itse itselleni vastaten. -kyllä onnistuu. Ei tarvita kuin mikrofoni ja läppäri, johon asennetaan hypex dsp filter designer ohjelma. Ja ohjelmaa osaa käyttää lapsikin, jos dsp:n käytöstä on yhtään kokemusta.
Jep. Hypex Filter Design on
Jep. Hypex Filter Design on eritäin helppo softa, ja sen voi käydä imaisemassa ilmaiseksi koekäyttöön (päinvastoin kuin MiniDSP:n). Kaksi ikkunaa, toisessa tehdään perusasetukset ja toisessa suotimet. PSC:ssä on vielä se mukava puoli, että itse moduulissa on painonapilla valittavissa joku neljästä muistipaikasta käyttöön. Eli esim. kaikissa bassovasteen muodon muokkaus halutuksi ja sitten kussakin yksi jakotaajuus, 32Hz, 40Hz, 50Hz ja 63Hz esim…
Periaatteessa mittausjärjestelmääkään ei tarvita. Elementti sopivaan laatikkoon, Hypexin volumetaso sopivasti alas 20-30dB maksimista voisi olla hyvä lähtökohta, ja Anti-Mode 8033:lla vasteen oikaisu todellisessa sijoituksessa. Sitten jakosuodot Hypexillä haluttuun kohtaan – jos tarvitaan (eli ei käytetä AV-vahvistimen suotoja vaan kyseessä on stereojärjestelmä).
Minulla on yksi PSC2.700, jonka yksi kanava ajaa yhtä neliohmista 18LW2400:sta ja toinen sitten toista. Vaihtoehtona olisi valita kasiohminen elementti ja käyttää PSC:tä sillattuna sille. Mutta päinvastoin kuin tarvittaessa stereovahvistimena toimiva AS2.100, PSC2.400 ja PSC2.700 ovat aina yhden kanavan pelejä eli stereokäyttöön niitä tarvitaan kaksi. Niissä on siis vain mono-inputti, ei stereota.
AS2.100 pystyy käyttämään
AS2.100 pystyy käyttämään stereonakin, löytyy left ja right input.
Itseäni on aina ärsyttänyt
Itseäni on aina ärsyttänyt subbarin säätäminen=Soita kaveri paikalle ja aloita.
(2tuntia on pieni aika, mitä säätämiseen saa kulumaan ja siltikään ei ääni parane) Tänä keväänä löysin vahvistimen, jossa oli dsp ja ennakkoluulot olivat valtaisat.
Koska ikinä en ole käyttänyt dsptä miten sitä osaisin käyttääkkään? Voin sanoa, että esimerkiksi winisd:n käytöstä ei ainakaan haittaa ollut, kun ensimmäisen dsp ohjelman avasin=WAM300.
Yhtäkkiä huomasin, että ohjelmalla voi muuttaa jaon jyrkkyyttä 6-24db/okt, molempiin suuntiin= ylipäästö/alipäästö. Korostaa/vaimentaa tai muuttaa vaihetta pelkästään sohvalla istuen. Ainoa asia mikä jäi harmittamaan oli vajavainen teho 275wattia 4ohmiin. Toistaiseksi ei ole ollut tarvetta lisäteholle, mutta tarkoitus olisi rakentaa hyötysuhteeltaan parempi subbari ja tehon loppuessa, pitäisikö jälleen kontata subbarin taakse tekemään säätöjä? Tämäntakia onkin luonnollisempaa siirtyä hypexiin, jossa elementtien rms-tehonkesto tulisi täytettyä ja vielä molemmille elementeille.
Innostuin tuosta hypexin filter designeristä sen verran, että pakko se on aktiivikaiuttimiin siirtyä.
Jos vain mahdollista,
Jos vain mahdollista, suurempikokoinen subbari tuo enemmän iloa kuin tehon lisääminen. Sama äänenpaine vähemmällä teholla -> vähemmän säröä ja vähemmän kompressiota eli oleellisesti puhtaampi ääni. Tämä siis kun kaikki muu pysyy samana. Hyötysuhteen kasvattaminen on ain järkevää, kunhan kasvanut koko on hyväksyttävissä.
Lyhyesti: ensin huone
Lyhyesti: ensin huone parhaaseen mahdolliseen kuntoon, sitten hiljalleen laitteiston upgrade? Toimiiko, jos lähtee ihan telkkaripohjalta ja vuoden 2009 AV-kamalla ja siitä hiljalleen hankkii oikeamman laitteiston? Vai pitääkö huonetta muokata uusien hankintojen myötä? Valuuttakysymyksiä kun ovat nämäkin.
Kyllä, minä tekisin juuri
Kyllä, minä tekisin juuri noin. Huoneen tekeminen on iso urakka. Kannattaa toki miettiä tilannetta niin, ettei huoneen rakenneratkaisuilla sulje mitään laitevaihtoehtoja pois – mahdollisuuksien rajoissa. Lähinnä siis tyhjä huone -> tyhjä äänieristetty ja ilmanvaihdoltaan toimiva huone -> helposti muokattava akustiikka.
Ihan hyvin voit aloittaa sillä laitteistolla, joka sinulla nyt on. Sitten kun tila on äänieristetty ja akustoitu huomaat todennäköisesti, että kaiuttimien kapasiteetti piiputtaa ensimmäisenä. Tehon lisääminen vahvistimessa ei välttämättä tuo onnea, herkemmät ja järeämmät kaiuttimet on parempi suunta. Se 60W -> 120W kun ei lisää kuin 3dB ja jos kaiuttimet särkevät ääntä jo pienemmälläkin teholla, ei lisäys auta mitään.
Kiitos tästä!
Kiitos tästä!
Kaikki on siinäkin mielessä vielä auki, että edes kohde ei ole vielä löytynyt, on vain aiesopimus, että äänieristetty tila tehdään (siis teetetään), olipa se sitten huone, ullakko, autotalli tai vaikka uima-allas. Kauhulla (ja innoissani!) odotan tulevaa laitteidenvaihtorumbaa…
Kotiteatterini mitat ovat 6,5
Kotiteatterini mitat ovat 6,5 x 4,5 x 2,5 metriä. Akustisesti läpinäkyvä 127 x 300 kokoinen valkokangas tulee noin metrin päähän päätyseinästä. Etukaiuttimiksi tulee 3 kpl HM-97dB/W. Stadardikorkuisina kaiuttimen elementit sijoittuvat ikävästi kutakuinkin samalle korkeudelle (80 cm) kuin suositusten mukaisesti asennetun valkokankaan alareuna. Kankaan kehys ei saisi osua kaiuttimen eteen.
Kysymys kuuluu, Onko järkevämpää asentaa valkokagas alemmaksi vaiko nostaa kaiuttimia ylemmäksi?
Vaihtoehto 1:
Kaiuttimen akustisen keskipisteen nosto kankaan puoliväliin (ihannekorkeus?) vaatisi 60 cm jalustat. Kolmen metrin etäisyydellä kuuntelupaikalta katsottuna kaiuttimien diskantti sijaisisi runsaat 11 astetta yläviistoon. Pitääkö kaiuttimia kallistaa kuuntelupaikkaa kohti ja kuinka paljon?
Vaihtoehto 2:
Valkokankaan lasku niin, että sen kehys ei osu kaiuttinelementtien tielle vaatii alareunan laskun noin 50 cm korkeuteen. Kaiuttimen akustinen keskipiste osuisi noin 1/4 korkeudelle valkokangasta, mutta olisiko valkokangas aivan liian alhaalla?
Vaihtoehto 3:
Järkevä kompromissi. Kaiuttimien nosto juuri sen verran että niitä ei tarvitsisi kallistaa. Valkokangas sen verran alemmaksi että ääni kuuluu kutakuinkin oikealta korkeudelta. Ehdotuksia?
Kangas niin alas kuin
Kangas niin alas kuin mahdollista (yläviistoon katsomalla ei saa kuin niskansa kipeäksi), kaiuttimet kankaan mukaisella korkeudella (kaikki elementit kankaan takana) ja kuuntelupaikkaa kohti suunnattuna. Pieni vaiva siihen nähden, että ei sitten jälkeenpäin tarvitse miettiä, paljonko parempi olisi tullut kerralla oikein laitettuna 🙂 .
Päädyin seuraavaan ratkaisuun
Päädyin seuraavaan ratkaisuun. Kankaan alareuna 50 cm lattiasta ja kaiutin 12 cm korkeammaksi. Noilla muutoksilla diskantti on 100 cm lattiasta eikä valkokankaan kehys ole kaiutinelementin edessä.
Ainakin etuseinän ja takaseinän keskelle tulee subbarit Perlessin 12″ SLS elementeistä. Kumpi on absoluuttisen äänenlaadun kannalta parempi ratkaisu?
a) Keskikaiutin suljettua mallia ja 2 x 12″ subbarikotelo (160 litraa) jalustana.
b) Keskikaiutin identtinen pääkanavien kanssa ja erilliset 12″ subbarit (80 litraa) kahden puolen keskikaiutinta.
Lattianrajassa oleva subbari
Lattianrajassa oleva subbari saa lattiasta maksimiboostin, mutta herättää katon ja lattian väliset seisovat aallot voimakkaimpina (jos katto on kova pinta). Noin 80-100cm korkeudella oleva subbari kärsii vähiten pystysuuntaisista seisovista aalloista, mutta menettää lattian tuoman korostuksen. Valitse jompikumpi 🙂
Lattian ja katon välistä
Lattian ja katon välistä seisovaa aaltoa ei tarvitse pelätä. Koko katto on Knaufin rei’itettyä kipsilevyä. Paras subbari olisi siis alaspäin säteilevä?
Kysymykseni alkuperäinen tarkoitus oli saada selvyys siitä, kumpi on äänen kannalta pienempi kompromissi.
Subbari tarkasti huoneen keskilinjalla -> keskikaiuttimesta joutuu tekemään pienemmän, suljetun version (sijoitus subbarin päälle).
Pääkaiuttimen kanssa identtinen keskikaiutin -> subbari keskikaiuttimen vieressä.
Jos subbari on ihan huoneen
Jos subbari on ihan huoneen keskilinjalla, se herättää tehokkaasti sivusuuntaisen toisen seisovaan aallon. Vähän keskilinjalta sivussa vaste on tasaisempi. Jos mahdollista, kokeile, missä kohtaa saat tasaisimman vasteen ja istuta subbari siihen. Keskikanavassa HM97 toimii yhtä hyvin suljettuna kuin refleksinäkin kun kuitenkin ohjaat bassopään silel subille.
Nyt kun tuo äänipuoli meni
Nyt kun tuo äänipuoli meni noin rajusti uusiksi, niin kiinnostaisi tietää miten paljon sitä ”takapakkia” todella mentiin verrattuna 3x 8260A ?
Äänen määrässä varmaankin nitrosäiliö on parempi, sekä varmaankin myös suuntaavampi? Mutta miten äänenlaatu yleensä? Onko G:tä ikävä?
Äänenlatu on aina
Äänenlaatu on aina kokonaisvaltainen juttu. Suuntaavuuskin on osa sitä. Yhdessä Anthemin huonekorjauksen kanssa ei leffahuoneen äänenlaadussa tapahtunut oleellista peruutusta. Genen 8260A on mietitty ihan eri tarkoitukseen kuin Nitrosäiliö. Siinä on valmiissa järkevän kokoisessa paketissa erittäin hyvä äänenlaatu, päätevahvistimet, hyvät liitännät, joustavat asennusmahdollisuudet ja hyvät mahdollisuudet hienosäätää soundia vielä jälkikäteenkin omaa makua vastaavaksi.
Eli rivien välissä oleva kysymys, miten halpa rakennusohje ja kallis kaupallinen kaiutin vertautuvat, lähtee vääristä lähtökohdista. Tuotteet ovat täysin erilaisia. Miksi tarjoiltu ravintola-ateria maksaa enemmän kuin omena ja jugurtti kaupasta…
Äänenlaatuun vaikuttaa myös huone, joka parantui selvästi ja etukaiuttimien sijoittelu, joka on nyt noin 20cm leveämmällä kuin aikaisemmin. Lisäksi leffakäytössä surroundit ovat ensimmäistä kertaa paikoilla, jossa ne toimivat jo jotenkin järkevästi.
Pidän Genelecistä hyvin paljon koska heidän tuotteissaan on tehty niin paljon oikein – ja se sekä kuuluu äänessä että lämmittää mieltä. Silti, tällä hetkellä olen hyvin tyytyväinen Nitro-pohjaiseen leffahuoneeseeni.
Moi, erinomainen artikkeli ja
Moi, erinomainen artikkeli ja motivaattori aloittaa musiikkiin liittyvä rakentelu vuosien tauon jälkeen. Kysymykset ovat siten kategoriassa maallikko:
Kuinka suuntaavia Nitrosäiliön torvet käytännössä ovat ? Ideaalitilanteessa (?) istuu yksin keskellä sohvaa. Käytännössä sohva on täynnä porukkaa ja sohvan edessa lattilalla istuu junioreja ”säkkituoleissa” ja sohvan takanakin notkuu porukkaa baarituoleilla. Eli korvia on sen sohvaperunan korvien lisäksi polvien korkeudella ja silinterihatun korkeudella.
Eli soveltuuko upotettu nitro/ruuti-ratkaisu tällaiselle moniportaiselle yleisölle vai saanko esim Genelecin AIW25:lla paremman lopputuloksen ”yleisökäyttöön”.
Jos upotettu ruuti käy niin mikä olisi tälle yleisölle oikea asennuskorkeus, (pystysuora kallistus ?) ja vaakasuora kallistus sekä sivukaiuttimien etäisyys keskeltä ? Sinulla kaiuttimet näyttivät olevan keskellä nipussa ja reunimmaiset melko voimakkaasti keskelle käännetty.
Huoneen koko olisi abauttiarallaa 4mx5.5-6m, lyhyet seinät täysin rakenneltavissa, molempiin päätyseiniin lisäksi 1xSLS-12.
En hae teoreettisesti tai mitattavasti parasta hifiä vaan omasta mielestä oman kylän parasta leffahuonetta – mutta siis muillekin kuin sille optimipaikassa istuvalle.
Tuo XT1086-torvi on
Tuo XT1086-torvi on pystysuunnassa melko suuntaava. Mutta se on toki suhteellista. Jos Nitroa kuunnellaan 2m päästä, on kuuntelijan korkeussuuntainen paikka kriittistä parhaan äänenlaadun saamiseksi. Toisaalta kun kuunteluetäisyys on 5m, muuttuu asia 2,5x vähemmän kriittiseksi… Eikä sen soundi mitenkään täysin pipariksi mene, selvin ero on hieman vaimentuvassa diskanttipäässä. Muistaakseni yläviistoon jakotaajuusalue pysyy tasapainoisena pidemmälle kuin alaviistoon.
Oikea asennuskorkeus on se kun torven kurkku on parhaalla paikalla istuvan kuuntelijan korvan korkeudella. Vasen ja oikea kannattaa kääntää kohti tuota parasta paikkaa. Helpoiten tämä onnistuu sillä, että tekee koteloista mahdollisimman litteät. Sekä bassokeskiääni että torvi diskanttidrivereineen mahtuu noin 20cm syvään koteloon. Katso tarkat mitat kuitenkin ennen rakentamista 🙂 .
Sivusuunnassa oikea paikka riippuu asennuksesta. Jos laitat kaiuttimet akustisesti läpinäkyvän valkokankaan taakse, mieti sopiva kankaan koko ja laita kaikki kolme sen taakse. Kuten ehkä huomasit, minulla kaikki kolme kaiutinta ovat hieman erilaisia. Vasemman kanavan kaiuttimessa elementit ovat vasemmassa reunassa, oikean kanavan oikeassa ja keskikanavassa keskellä.
Vain todella hyvät koaksiaalirakenteet (kuten Genelec 8260A) eivät muuta soundiaan käytännössä yhtään suoralta linjalta hieman sivuun. Kaikki monitierakenteet ovat herkkiä pystysuuntaiselle kuuntelupaikan muutokselle. Pikkukaiuttimissa ei kuulu niinkään diskantin vaimenemista vaan keskiäänen ja diskantin summautuminen ei tapahdu puhtaasti kun liikutaan keskiakselilta ylös- tai alaspäin.
SLS-12 hintalaatusuhde on erinomainen, mutta pari niitä voi kyllä jäädä aika pieneksi Nitrojen seurassa. Jos joskus satut kokeilemaan Nitrojen resursseja… Laita ainakin kaksi per pääty tai ehkä mieluummin joku järeämpi subwoofer-ratkaisu. Subbarit kummassakin päässä on erittäin hyvä lähtökohta, pääset monesta harmista eroon. Vielä parempi on tietysti subbari jokaisen seinän puolivälissä. Ellei lattialla ole tilaa, muista katto…
PS. Nitrosäiliö on vain satasen Ruutinassakkaa kalliimpi. Väärä paikka säästää. Ja muista kokeilla Nitron kanssa sitä diskantin vaimennusvastusta, jos yläpää kuulostaa yhtään liian kirkkaalta.
Tässähän käy ihan niin kuin
Tässähän käy ihan niin kuin autokaupassa 🙂
Menin ostamaan perus Golffia mutta tulin ulos neliveto-Audin kanssa koska jokainen auto siinä välissä oli vain vähän kalliimpi kuin edellinen..
Jos panen 4 SLS-12:a päätyseiniin (muut seinät eikä katto käy) niin kuinka sijoitan elementit ? Samalla seinällä olevat vierekkäin / erilleen ? Ja entä sitten suhteessa vastakkaisen seinään pariin ?
Onko samalla seinällä olevat parempi laittaa samaan koteloon vai erillisiin koteloihin ?
Ja kaikkia ajetaan yhdellä ja samalla vahvistimella jotta saadaan Anti-Mode 8033 kytkettyä kanssa ?
Jep. Kaikille ajetaan samaa
Jep. Kaikille ajetaan samaa signaalia. Jokaiselle elementille voi olla vaikka oma vahvistin, jos tuntuu tarpeelliselta, mutta signaali jokaiselle on identtinen. Yksi edullinen, tehokas ja äänenlaadullisesti hyvä vahvistin nelikolle olisi Hypex PSC2.400, se antaisi 2x 400 wattia neljään ohmiin. Kumpaankin kanavaan kaksi SLS-12:a rinnankytkettynä.
Jos mahdollista, tee simppelit protokotelot (18mm lastulevystä vaikka) ja mittaa vähän niiden toimintaa huoneessasi. Laita vierekkäin, laita erilleen ja tutki tulosta. Mitä tasaisempi vaste tulee ilman Anti-Modea, sen parempi.
Kiitos Samu, tämä artikkeli
Kiitos Samu, tämä artikkeli ja AW 7 testi käänsi pääni, muutamme rivariin ja ajattelin jo että ei taida enää tulla valkokangasta meidän talouteen.
Äänieristystä tuskin tulee juurikaan mutta kevyttä akustointia ja järkisetti elektroniikkaa niin eiköhän se siitä. Haasteellinen siinä mielessä että ei ole ehjää seinää käytössä kankaalle, joudun laittamaan rullakankaan ikkunan eteen, tietysti pimennysverho sinne väliin.
Mutta ne kaiuttimet, meinasin että tekisi ”on-wall” kotelot AW 7:ille, joko L+R kaiuttimet kankaan sivulle ja C alle tai kaikki kolme etupömpeliä kankaan alle. Kumpikohan on vähemmän huono vaihtoehto, ei kai sentään etusia katonrajaan…
Kyllä etukanavat voivat olla
Kyllä etukanavat voivat olla ylhäälläkin. Kokeile, kumpi kuulostaa paremmalta. Eri korkeudella olevat kaiuttimet vai kaikki ylhäällä. Ylhäälle sijoitettujen soundia auttaa huomattavasti, jos voi akustoida kattoa niiden edestä.
Mikäli eri paikkoihin sopivat vain eri muotoiset mallit niin tee raakaversiot vaikka 16mm lastulevystä. Nopeaa ja halpaa eikä sitten tarvitse miettiä, että olisiko se toinen kuitenkin…
Kiitos artikkelista! Mikä on
Kiitos artikkelista! Mikä on Samun mielipide Dolbyn etukaiutinsijoittelusuosituksesta? Siinähän suositellaan, että etukaiuttimet ovat 22-30 astetta keskilinjasta suhteessa kuuntelupaikkaan.
Esimerkkitapauksessa on läpinäkyvä valkokangas. Jos L/R kaiuttimet laittaa valkokankaan taakse, se on alle tuon Dolbyn suosituksen. Toisaalta kankaan ja sivuseinän välissä on juuri ja juuri tilaa kaiuttimelle, jolloin päästään suositukseen, mutta tällöin kaiutin on hyvin lähellä sivuseinää. Kumpi on todennäköisimmin parempi ratkaisu?
Kyseessä on (tai tulee olemaan) äänieristetty ja akustoitu tila. Etukaiuttimet tämän hetken fiiliksen mukaan tulisivat olemaan Dynamiitit tai Nitrot.
Kotiteatterissa joutuu aina
Kotiteatterissa joutuu aina tekemään vähän kompromisseja. Minulla ensimmäinen versio leffahuoneesta oli Genelec 8040:lla ja kun vasen ja oikea olivat ihan seinissä kiinni, homma ei naksahtanut kohdalleen. Siirtämällä kaiuttimet parikymmentäkin senttiä irti seinustalta – vaikka sivuseinä on käytännösä 16cm paksu akustolevy kummallakin puolella – homma parani huomattavasti.
Yksi vaihtoehto sinulla on tietysti käyttää leveämpää valkokangasta 🙂 . Jos kangas ylettyy lähes huoneen reunoille saakka, saat pääkanavatkin kauemmas toisistaan. Ja jos kuuntelu/katseluetäisyytesi on alle 3m niin Dynamiitti voi toimia paremmin.
Kiitos vastauksesta! Mitään
Kiitos vastauksesta! Mitään Dolby-sertifioitua huonetta ei olla tekemässä, vaan hain juuri tätä kokemusperäistä mielipidettä asiaan. Kangas olisi olemassa (~240×100), mutta tosiaan saisi olla juuri tästä syystä hiukan suurempi. Valkokankaasta takaseinään on noin neljä metriä akustoituna, joten paras kuuntelupaikka jäänee maksimissaan kolmeen metriin.
No, pureskelu jatkukoon… 🙂
240cm leveä kangas istuu aika
240cm leveä kangas istuu aika mainiosti vähän yli 3m katseluetäisyydelle. Sen puolesta nykyinen on juuri järkevän kokoinen.
En ole huomannut mainintaa
En ole huomannut mainintaa siitä, mikä on Nitrojen ja subbarien välinen jakotaajuus. Onhan tässä paljon tekstiä joten asia on voinut jäädä huomaamatta.
Kertoisitko kuitenkin, pliis?
Samaten kiinnostaa se, miten päädyit kyseiseen taajuuteen. Nitrojen ja subbarien alarajataajuuksissahan ei normikoteloissa olisi eroa enempää kuin n. 10 Hz.
Suljettu kotelo + pieni huone
Suljettu kotelo + pieni huone tuottavat vasteen, jolla ei ole mitään tekemistä ulkomittausten tai simulaattorien kippuroiden kanssa. Minulla taitaa olla 2-3dB boostia alimmilla ja tulos on suora vaste kymmenestä hertsistä ylöspäin. Ja boostaa se pieni huone refleksikoteloidun Nitronkin alapäätä, nekin menevät siellä paljon alemmas kuin pihamittauksissa.
Jakotaajuus on nyt 60Hz, voisi olla alempana, voisi olla ylempänäkin. Päädyin tuohon vahvan mutun perusteella 🙂
Hankin juuri firmalle
Hankin juuri firmalle videotykin neukkariin. Ja päädyin sitten normaalin datatykin sijaan tuohon samaan epsoniin. Katselin muutamia trailereita ja nyt on suuri työ saada pomo vakuutetuksi, että sais neukkarin muutettua kotiteatteriksi, vai pitäisikö sanoa toimistoteatteriksi. Ikkunat toisella puolella ja lasiseinä toisella eivät akustiikkaa helpota. Mutta korkeutta olis yli 4 metriä ja kokoa muutenkin…
Kuulostaa lähinnä aika
Kuulostaa lähinnä aika miellyttävältä haasteelta 🙂 .
Entisenä Stewart Filmscreen
Entisenä Stewart Filmscreen fanina taitaakin mennä hyvin pian tilaukseen Seymour Screen Excellence kangas. Kyllä siinä tuntuu olevan kaikki kohdillaan. Paljon on siitä luettu juttuja tämän artikkelin alunperin innoittamana. Kankaan taakse kun tulee 3kpl Genelec 1038CF pönttöjä niin on kyllä tehtävä kaikkensa, ettei kangas syö pois niiltä mitään taajuuksia.
Stewartit ovat erinomaisia
Stewartit ovat erinomaisia silloin kun niille pitää vain projisoida kuvaa. Jos ääni pitää saada tulemaan kankaan läpi mikroperferoidut eivät pärjää parhaille kudotuille. Eli ymmärrän 🙂 … Kovatasoinen teatteri tulossa.
Onko sinulla Samu muuten
Onko sinulla Samu muuten käytössä screenin mukana tuleva musta taustakangas. Vai onko läpinäkyvyysongelmia kun kaikki on kuitenkin mustaa takana?
Minulla on se mustakin riepu
Minulla on se mustakin riepu siellä takana. Kaverilla vastaava kangas ilman mustaa kerrosta eikä näy mitään ongelmia kun kaikki kankaan takana on mustaa kuitenkin.
Kiitos inspiroivasta
Kiitos inspiroivasta artikkelista. Tämä todellakin sai minut innostumaan kaiuttimien rakentamisesta kotiteatteri käyttöön.
Nyt ajattelin laittaa ystäväni puolesta kysymyksen liittyen hänen subwoofer projektiinsa. Pohjustukseksi voisin kertoa hänen järjestelmästään. Siihen kuuluu Marantzin AV-vahvistin Audyssey MultiEQ:lla ja Genelecin G3:t. Hän sai hyvän tarjouksen kahdesta 42 litraisesta, passiivisesta, XXLS10 subwooferista joita aikoo käyttää samalla kaiutinjalustoina Geneleceille.
Luettuamme että käytit PSC2.700 kahdelle subwooferille, emmekö voi olettaa että PSC2.400 olisi meidän tapauksessa parempi vaihtoehto kuin Hypex DS 4.0? Mitä me häviämme käyttämällä PSC-sarjan vahvistinta emmekä DS-sarjaa? Emmehän tarvitse manuaalista crossoveria, phase asetuksia tai kaiutin liitäntöjä? AV vahvistinhan hoitaa nuo kaikki edellä mainitut? Voimmeko olettaa, että liitännät toimivat seuraavasti? Marantzin subwoofer preout-liitännästä PSC2.400 josta sama singnaali matkaa molemmille XXLS10:lle. Olen lukenut kommenteistasi että suosittelit Anti-Moden käyttöä. Luuletko, että tässä meidän tapauksessa siitä olisi apua?
Moi.
Moi.
Ei kestä, hyvä kun saa väen rakentamaan nautinnollisia leffatiloja itselleen.
PSC2.400 ja 2.700 erovat toisistaan yhdessä ratkaisevassa suhteessa. PSC2.400:n virtalähde on SMPS400 eli se antaa maksimissaan n.400W UcD400-vahvistinmoduuleille kun taas PSC2.700:ssa on SPMS1200 eli se antaa maksimissaan n.1200W UcD700-vahvistinmoduuleille. 2.700:n siis antaa noin 2x700W siinä missä 2.400 antaa 2x200W.
Jos kuorma on kahdeksanohminen niin 2.400 riittää hyvin, vahvistimista ei imetä virtaa ihan viimeistä tippaa myöten. Samoin, jos rakennetaan kaksitiekaiutin – diskantti kun vaatii murto-osan siitä tehosta, mitä bassoelementti nielee. Mutta jos yksi elementti on sellaisenaan jo kunnon kuorma, PSC2.400 on selvästi kevyempi ratkaisu kuin PSC2.700. Voihan noiden kahden moduulin hintaerostakin jo arvuutella jotain…
Eli DS4.0 vai PSC2.400… Vähän oman maun mukaan. 2x DS4.0 on siinä suhteessa turvallisin vaihtoehto, että PSC:t vaativat osaavan käyttäjän. Jälleenmyyntiarvo (olen kuullut, että joskus ruokahalu kasvaa syödessä ja edellisiä joutuu realisoimaan) on normaalilla vahvistinmoduulilla parempi – sitä kun osaa käyttää kuka vain.
Minulla ei ole omaa tarkkaa kokemusta Audussey MultEQ:sta. Jos se hoitaa bassoalueen huonekorjauksen hyvin niin lisäkorjaukselle ei ole tarvetta.
Hei. Mitenkäs toi äänieristys
Hei. Mitenkäs toi äänieristys hoituu, pystyvätkö esimerkiksi promethor hoitaa koko äänieristysprojektin alusta loppuun ovatko he vain ”suunittelufirma”. olisiko mitään vinkkejä firmoihin jotka tekevät hyvää jälkeä kun itse en ole mikään rakentaja.
Akustiikkasuunnittelua
Akustiikkasuunnittelua tekevät firmat kuten Promethor tekevät vain ne suunnitelmat (äänieristys, ilmanvaihto, akustointi jne). Kuka on sitten se sopiva rakentaja riippuu paljon siitä, asutko Hangossa vai Utsjoella. Ei kannata ottaa rakennusfirmaa kamalan kaukaa työmaalta tai kilometrikustannukset nousevat kohtuuttomasti. Googleen tms. hakukoneeseen hakusanaksi remontti, rakennusyritys tai rakennusfirma ja oma lähin kaupunkisi, esim. ”rakennusfirma helsinki” niin löydät lähelläsi olevia. Lähirautakaupasta voit kysellä myös vinkkejä remppakavereista.
Huomasin, että sinulla on
Huomasin, että sinulla on ilmeisesti n. 100 litran kotelossa tuo 18″ elementti ja toisen artikkelinne kotiteatterissa 150 litran kotelossa, miten oleellisesti ne eroavat toisistaan ja kumpi kotelotilavuus on optimaalisempi tuolle elementille?
Itselläni on tarkoitus käyttää samaa elementtiä subbariksi, aluksi yksin kappalein ja mahdollisesti tulevaisuudessa mikäli koen tarpeelliseksi, niin hankin toisen samanlaisen.
Minkä kokoinen kotelo minun kannattaisi rakentaa kun tarkoitus olisi samalla subilla toistaa sekä elokuvien matalimmat murahdukset voimalla, että kuunnella musiikkia mahdollisimman puhtaalla ja napakalla soundilla, musiikin kuuntelun ollessa etusijalla(30/70 leffat/musiikki).
Kuuntelu tila on puurakenteisessa omakotitalossa ja n.40m2 ja koteloiden koko ei ole rajallinen, voi olla vaikka 300 litrainen refleksikin tarvittaessa, mikäli sillä saa parhaan tuloksen.
myös hypexin 2.400 ja 2.700 välillä mietin kumpaan ”sorrun”, mutta aiempien kommenttien joukosta taisi siihen löytyäkin jo vastaus 2,400 ollessa virtalähteeltään ehkä liian rajoitettu, varsinkin jos tulevaisuudessa haluan sen toisenkin elementin.
Ja neliohmisena varmaankin kannattaa ensimmäinenkin elementti hankkia jo valmiiksi?
Anti-Mode dual core 2.0 jo taloudesta löytyykin.
PSC2.700 on huomattavasti
PSC2.700 on huomattavasti järeämpi kuin PSC2.400, ennemmin isompi. Tai sitten DS8.0, jos DSP:n säätäminen ei tunnu mielekkäältä.
Koteloaiheesta ja 18LW2400:sta ylipäätään ihan pikapuoliin tarkempaa tarinaa.
Onko mahdollista tulla
Onko mahdollista tulla katsomaan teatteriasi heinäkuun ensimmäisellä viikolla (30. – 6.7.2014)?
Tulisimme sukulaismiehen kanssa kahdestaan. Hän on suunnittelemassa omaa elokuvateatteria omakotitalonsa kellariin ja minäkin olen suunnitellut omaan teatteriini kaiuttimien päivitystä. On todella hankala päästä missään kokemaan ja näkemään miten oikein suunniteltu ja toteutettu elokuvateatteri toimii.Haluaisimme nähdä konkreettisesti miten anamorfinen kangas eroaa normaalista 16:9:stä ja erityisesti kuulla miten rakentamasi kaiuttimet soivat.Mitä sanot?
Moi.
Moi.
Vastasinkin sähköpostilla sinulle.
Hieno artikkeli. Tähän
Hieno artikkeli. Tähän nojautuen aloitin oman projektin ja tuli muutama mutka matkaan: Koska seinämallin nitrot tuli paksummasta 24mm koivuvanerista, tuli tilavuudeksi vahingossa 63 litraa, ja tästä vielä 4″ refleksiputket 2×20 cm pois sekä diskanntikartio ja basso. Toimiiko enää refleksinä n 55L versio vai tukinko suosiolla putket vanerilapuilla? Toki aion testata molemmat.
ATMOS 7.1.4 teatteri tulossa vaatii sen verran arvokkaan vahvistimen, että vahvistinmoduulitikin alkavat olla hyvälaatuisia. Onko perustetta ajaa Nitroja aktiivisina esim stereokuunteluakin ajatellen? Onko muuten Hifitalon suodinkomponentit nykyään päivityksesi mukaiset, elementit tilaamatta.
2xÄrjy hoitaa alarekisterin, jotka tein n 320L brutto -koteloihin refleksinä ja kaksi 6″ 40 cm refleksiputkea. Sopiiko suljettujen pääkaiuttimen kanssa kuitenkin paremmin yhteen suljettu subwoofer 100-150Llitraa?
Vaikea sanoa, toimiiko enää
Vaikea sanoa, toimiiko enää hyvin refleksinä. Mutta kun ne nyt kerran on tehty niin kokeile.
Hifitalon sarjassa ovat varmasti nykysuotimet mukana. Mutta heiltä voi toki varmistaa asian. Suosittelen, että laitat diskanttipiirin vastuksen ja sen rinnalla olevan kondensaattorin esim. sokeripaloilla kiinni suodinkytkentään niin voit muokata äänensävyä tarpeen mukaan. Ja tietysti jätät ne osat (tai koko suotimet) esille, ettei tarvitse purkaa kaiuttimia säätöä varten.
Vaikka pääkanavat olisivatkin suljetut, subbari voi hyvin olla refleksimallinen.
Toimiiko alkuperäisten
Toimiiko alkuperäisten Nitrojen jakosuodin, jos kasvattaa 60 cm x 63 cm versiön syvyyttä alkuperäiseen tilavuuteen? Täytyykö viritykseen tehdä muutoksia?
Tee normaalisuotimella (ei
Tee normaalisuotimella (ei sillä ensimmäisellä versiolla vaan suotimella, jossa diskantilla on konkka ja sen perässä rinnankytkettynä vastus ja konkka). Refleksiputket sitten normaali-Nitron mukaisesti kun tilavuuskin on sen mukainen.
Kiitos hienoista
Kiitos hienoista artikkeleista ja neuvoista. Nyt vaan shekkivihko ja jyrsin pyörimään kevättä odotellessa 🙂
Normi-Nitrossa on JetSet100
Normi-Nitrossa on JetSet100 putket, joiden halkaisija ei ole vakio. Ajattelin käyttää kahta halkaisijaltaan 100mm:n IV putkea. Kuinka pitkät tulee putkien olla? Määrääkö putk(i)en tilavuus viritystaajuuden? Käyttäytyykö tukittu putki kuten sitä ei olisi?
Jos käytät kahta putkea niin
Jos käytät kahta putkea niin pituus noin 10cm, jos käytät neljää putkea niin pituus 20cm. Neljällä putkella saat jo hyvin säätövaraa kun tulppaat putkia yksitellen esim. tiiviillä vaahtomuovitupolla.
Jos tulppaat kaikki putket niin toki vaahtomuovi vuotaa tipan eli tulos ei ole aivan sama kuin oikealla suljetulla kotelolla. Harva kuitenkaan Nitroa suljettuna käyttäisi eli ainakin yksi putki on auki.
tuloilma huoneeseen tuli siis
tuloilma huoneeseen tuli siis olohuoneesta äänenvaimentimen läpi. Onko muistissa tarkemmin minkälainen vaimennin/vaimentimet oli kyseessä? Riittikö tuo vaimennus kuinka hyvin vai oliko se huoneen äänieristyksen heikoin lenkki? Asia kiinnostaa kovasti koska jotain vastaavaa ratkaisua mietin omaankin kuunteluhuoneeseeni.
En muista vaimentimen merkkiä
En muista vaimentimen merkkiä, mutta käsittääkseni perusvaimentimissa koko määrää, ei nimi. Vaimentimen pituus oli 1200mm, poikkileikkaus jotain 200x300mm suuruusluokkaa ja kanavan halkaisija 125mm. Ilmanvaihtokanavien päihin tulevat venttiilit ovat oleellinen osa äänenvaimennuksen toimivuutta, muista myös ne. Meidän huoneessamme ilmanvaihto ei tuntunut olevan äänieristyksen heikoin lenkki.