Uutukainen Star Trek: Into Darkness pärähtää tänään teattereihin tuoden valkokankaalle reippaat pari tuntia toimintaa nuoren kapteeni Kirkin ja Spockin seikkaillessa niin avaruudessa kuin maan pinnalla. Terroristin takaa-ajoa, räjähdyksiä, mausteita vanhoista tarinoista ja kasa uutta.
Elokuvaa katsoessa tuli sekä irvisteltyä että virnisteltyä kokemuksen ollen välillä aika ristiriitainen tämmöiselle Star Trekin ääressä kasvaneelle. Star Trek: Into Darkness ei ole huono elokuva, vaan se on viihdyttävä toimintasetti, joka näyttää komealta ja kulkee energisenä eteenpäin hauskojen dialogien siivittämänä. Uusi polvi pitää varmasti, vanhan polven trekkiet saattavat paikoin harmistua.
Tarinan perustana ovat kapteeni Kirkin ja Spockin ystävyys, ihmisenä ja tähtilaivaston osana kasvaminen ja pahiksien metsästäminen. Ja pahiksista puheen ollen, Benedict Cumberbatchin näyttelemä John Harrison nousee elokuvan tähdeksi tehden ison vaikutuksen tuiman persoonansa ja synkän historiansa voimin. Muista hahmoista minuun vetosivat aikamoisen herttaiset Zachary Quinton Spock ja Karl Urbanin Tohtori McCoy.
Star Trekin syvin sielu ei elokuvassa ehkä ihan täysin välity, sillä tämä aikajatkumo on tavallaan alkuperäistä ajattelemattomampi. Totta kai hahmot ovat nuoria ja käyttäytyvät nuorten tavoin (varsinkin Kirk), mutta paikoin mennään reippaasti sinne tunteiden ohjaaman teinikohelluksen suuntaan. Elokuvan juoni toimii, jos sitä ei lähde kaivelemaan ja hyväksyy uuden aikajatkumon tuomat erilaisuudet sekä toimintaleffaformaatin pinnallisuuden.
Jos leffaa ei ota turhan vakavasti, niin J.J. Abramsin Star Trek: Into Darkness jättää hyvän mielen ja verkkokalvoille herkullisia kuvia Enterprisesta ja miehistöstään. Ja onhan elokuvan katsominen erinomainen tekosyy kaivaa esiin vanhat Star Trekit – joko ensiavuksi mahdolliseen Into Darkness -järkytykseen tai muuten vain fiilisteltäväksi.
Kuvat: Paramount Pictures, Zade Rosenthal
Kommentointi suljettu.