Brittein saarilta kotoisin olevan Vasari Singers -yhtyeen laulu on kuin kaataisi linnunmaitoa hopeiseen maljaan. Vaikka nivelittömyys on korvinkuultavissa, kuoron kuulas kirkkaus on ihailtavaa. Terävää, vaan ei okaista.
Kuoron repertuaari ulottuu renessanssista nykypäivän säveltäjien teoksiin, taitoa ja tarttumapintaa on. Jan Sandströmin sovitus Praetoriuksen Es is ein Ros entsprungen -laulusta on hämmästyttävän hidasta kudosta, on kuin ohuen ohutta säiettä venytettäisiin ja sointiverkkoa punottaisiin ja sitä pitkin sitten kiivettäisiin. Piae Cantiones -kokoelman Of the Father´s heart begotten on tasapainotaidon mallikappale, nyt miesmassan pohjalta kasvaen naisäänien korkeuksia kurottaen. Sovituksella on merkitystä!
Moniäänisyyden taitolentoa voi seurata Giovanni Gabrielin Hodie Christus natus est -laulussa, O little town of Betlehem kääntyy Walford Daviesin käsissä vuosisatoja halkovaksi sädehtiväksi kirkkaudeksi. Uuden harmonian rauha huokuu C. Armstrong Gibbsin (1889-1960) laulussa The Stable Door, aikamme sävelajattelun rakeisen rehti sointurakenne pääsee oikeuksiinsa Gabriel Jacksonin (s. 1962) hyräillen avautuvassa The Christ-child -laulussa. Aina vaikeasti tavoitettava rytmirapina dropisee Greg Laken tuttavallisesti tuikkivassa I believe in Father Christmas -laulussa. Entäpä O Holy Night: pelkkä kuorolaulun puhtaus, kevyt liito ja artikulaation kirkkaus saa ikisuosikin soimaan taas uudesti sytyttäen.
Kuuntelin vokaalien muotoa ja suuntaa, eikä jäänyt epäilystäkään siitä mitkä suupohjan ja -laen ääntiöt milloinkin sointia muotoilivat. Intervallikiipeily on henkeäsalpaavan täsmällistä, sointivuon kaarrokset ja pudotukset, syöksyt ja suvannot niin helpon tuntuisia, että miltei alkaa uskoa kuorolaulun olevan silkkaa leikintekoa. Kun kuoro eläytyy tehtäväänsä, ilo täyttää ensin laulajat, sitten vuorossa on kuulija.
Kommentointi suljettu.