Orma & Co -klubi-illat ovat yllätyksellisiä ja monipuolisia. Ei voi tietää, lukeeko Orma päivän uutisia bändinsä säestyksellä, laulaako virsiä funkkistaustaisella psykedelialla vai jotain ihan muuta. Kuka tietää, esittääkö illan vieras omaa musiikkiaan vai mahdollisesti Elvistä. Myös illan isännän taustamusiikkivalinnat ennen ja jälkeen live-esitysten ovat virkistävää ja hauskaa kuunneltavaa.
Viime vuoden Sielun Veljet -herätysliikkeen jälkeen oli varmasti erikoista jatkaa omia klubi-iltojaan, varsinkin kun vuoden ensimmäisessä illassa yleisöä oli jostain syystä vain kourallinen. Mutta Orma veti silloinkin isännän osuuden ja esiintymisensä täydellisesti, ihan samalla intensiteetillä kuin paikka olisi ollut loppuunmyyty, ja me yleisössä olleet tunsimme olevamme todella etuoikeutettuja.
Tämäkin ilta alkaa lämpimästi iloisen ja pörröpäisen illan isännän ilmestyessä yleisön keskelle toivottaen kaikki tervetulleiksi, kätellen jokaista henkilökohtaisesti ja kiittäen paikalle tulemisesta. Orma kertoo, että olemme tulleet katsomaan aikuisviihdettä (se on sitä ylä- ja alapäätä, kokonaisvaltaista kokemusta), televisiota ja jotain uniikkia, jota ei ennen ole koettu eikä jälkeen tulla näkemään. Tämä huippuluokan isäntä saa vieraille välittömästi hyvän mielen.
”Orma kertoo, että
olemme tulleet
katsomaan aikuisviihdettä.”
Orma & Co (Jukka Orma, Ulf Krokfors ja Mamba Assefa) muuttavat itsensä Infantiileiksi ja lähtevät yleisön keskelle esiintymään. Ormalla on kädessään vanhasta leipälaatikosta ja ties mistä rakennettu kitara ja plektrana ostoskärrypoletti, Ulfilla taas kapula ja jokin, joka näyttää linnunpöntöltä, harjanvarrelta ja paksulta narulta. Mamba istuu laatikkorumpunsa päällä.
Infantiilien esitys on vähintäänkin eksoottinen jo funkihtavassa instrumentaaliosuudessa, mutta pääsemme ihan toiselle tasolle, kun Orma ryhtyy lisäksi laulamaan Suvivirttä kunnon paatoksella. Pieni pääni ei pysty käsittämään, miten hän siihen kykenee, sillä soitto ja laulu ovat ihan eri maailmoista sekä rytmiltään että sävyltään, mutta siltikin ne punoutuvat vaikuttavaksi kokonaisuudeksi. Infantiilit esiintyvät kahden virren ajan ja yleisö on aidosti menossa mukana.
Myöhemmin lavalle siirryttyään Orma & Co esittää Tuomari Nurmion kappaleita. Ensin triona muutaman biisin ajan, sitten mukaan tulee solistiksi Roni Martin. Bändin versiot Tuomari Nurmion kappaleista ovat riemukkaita ja villi kitara saa sukat rullalle. Esiintyjistä huokuu energiaa, joka innostuttaa yleisöä kappale kappaleelta enemmän.
Tulee uutisten aika, jolloin Orma kehottaa yleisöä kertomaan toisilleen päivän tapahtumista ja Vintin täyttänyt yleisö kuplii ja porisee iloisena. Näissä tunnelmissa siirrytään illan haastattelutuokioon, jonka aikana isäntä ja Tuomari Nurmio keskustelevat mm. uskonnosta ja seksistä. Tässä ei kysellä tylsyyksiä tai lempivärejä, vaan Orma osaa kysyä Oikeita Asioita. Hän ei myöskään hätkähdä, jos haastateltava kääntääkin kysymykset takaisin, vaan vastailee rehellisesti ja perusteellisesti.
Ilta päättyy Elvikseen Tuomari Nurmion ja Orma & Co:n tulkitsemana. Meno on vallatonta, laulu ja soitto rentoa ja iloista. Minun käy sääliksi niitä, jotka eivät päässeet seuraamaan Orman polvivetkutuksia ja Tuomari Nurmion energisiä tulkintoja. Yleisö taitaa olla samaa mieltä, sillä yhden encoren jälkeen taputus ja meteli vain kasvaa kasvamistaan. Esiintyjät tulevat vielä kerran lavalle kiittämään, ja kevään klubi-illat saavat arvoisensa päätöksen – kaikilla on hyvä mieli.
Syksyä odotellessa.
Kommentointi suljettu.