Tietyn kypsyys- ja mehevyysasteen saavuttaneen lahjakkaan artistin olemuksessa on jotain erikoisen taianomaista ja seksikästä; ei ole kiire, ei ole tarvetta todistella mitään, jäljellä on intohimo ja esiintymisen nautinto. Peter Gabriel näytti miten tuon magian saa esiin pelkällä läsnäololla ja pienillä eleillä, kurottaen valtavan presenssinsä ja elämää suuremman äänensä yleisön ympärille, tullen ihan viereen – niin egon kuin musiikin osalta.
” Onko Tony Levin avaruusolento?”
Konsertti alkoi rennosti ja vaatimattomasti, kuin bändi olisi ollut treenikämpällä treenaamassa (juuri kuten ensimmäinen ruokalaji luvattiinkin toimittaa) ja voimaa nostatettiin luonnollisesti – ei jatkuvasti painetta lisäten, vaan kevyen orgaanisesti ja portaattomasti joustellen loppuhuipennukseen saakka. Tuo kepeys ja vaivattomuus heijastui kaikkiin konsertin osa-alueisiin uskomattoman hyvästä, korvia kirkkaana hellivästä ja penkkejä täyteläisenä ravistelleesta soundista alkaen.
Sitten tärkeä kysymys. Onko Tony Levin avaruusolento? Maailman ikonisimpiin kuuluva basisti kun on Peter Gabrielia vanhempi, mutta on onnistunut näyttämään ihan samalta nämä kaikki vuodet. No, oli tai ei, niin Peter Gabrielin ja legendaarisen bändin (Tony Levin, Manu Katché, David Rhodes, David Sancious) huima musisointi oli se, joka sai huomion, ei ulkonäkö, vaikka alkuperäistä So -kiertuetta matkivat koreografiat ja valotkin olivat erinomaisen hauskaa seurattavaa.
”Simultaanin basson ja koskettimien
soiton taikomat alataajuudet lähettivät
autuaan kuulijan sielun jo
valaistumisen tielle.”
Erikseen mainittakoon, että Tony Levinin basso ja Manu Katchén päheän perkussiiviset rummut tuntuivat penkissä kesyttömän hurjana jytkeenä, ja Tony Levinin simultaanin basson ja koskettimien soiton taikomat alataajuudet lähettivät autuaan kuulijan sielun jo valaistumisen tielle.
Kokeneiden konkareiden lisäksi paikalla oli raikasta nuoruuden intoa ruotsalaisten taustalaulajien Jennie Abrahamssonin ja Linnea Olssonin muodossa, jotka toimivat myös Peter Gabrielin lämmittelijöinä. Tuokin osuus oli hoidettu suorastaan nerokkaasti: herra itse saapui lavalle esittelemään laulajattaret ja neljän kappaleen pituus oli juuri sopiva herättääkseen mielenkiinnon ja virkistääkseen keikkaa odottavaa yleisöä. Myös liveosuuksia edeltävä musiikki oli laatua, kaiuttimista näet kumpusi Peter Gabrielin Real World Records -levy-yhtiön monipuolista tarjontaa Portico Quartetista Speed Caravaniin.
”Rehtiä esiintymistä ja
yleisöä arvostava asenne.”
Peter Gabriel kumppaneineen tavoittivat yleisönsä ja jättivät lämpimän jäljen sisuksiin – akustinen alkuruoka, sähköinen pääruoka ja autuas illan huipentuma, So-albumi kokonaisuudessaan, täyttivät elämyksiä janoavan sielun piripintaan. Koskettavaa musiikkia, konstailematonta, rehtiä esiintymistä ja yleisöä arvostava asenne tekivät illasta napakympin.
Back to Front -kiertueesta voi nauttia pian myös oman kodin rauhassa juuri niin syvällisesti kuin tahtoo, jokainen Euroopan kiertueen konsertti pääsee näet tallenteeksi. Autuaana voi valita joko mielestään parhaimman keikkataltioinnin, Helsingin keikan tai vaikkapa kaikki viisitoista (pahvilootassa tai roudauskeississä). Oh joy!
Illan menu:
Alkuruoka:
Daddy Long Legs
Come Talk To Me
Shock The Monkey
Pääruoka:
Family Snapshot
Digging In The Dirt
Secret World
The Family And The Fishing Net
No Self Control
Solsbury Hill
Why Don’t You Show Yourself
Jälkiruoka:
Red Rain
Sledgehammer
Don’t Give Up
That Voice Again
Mercy Street
Big Time
We Do What We’re Told (Milgram’s 37)
This Is The Picture (Excellent Birds)
In Your Eyes
Encore:
The Tower That Ate People
Biko
Peter Gabriel – In Your Eyes (Back To Front)
Peter Gabriel – Come Talk To Me (Back to Front 2012)
Peter Gabriel – Shock The Monkey (Acoustic) (Back to Front 2012)
Peter Gabriel – Shock the Monkey (Live in Athens 1987)
Peter Gabriel – Sledgehammer (Live in Athens 1987)
Kommentointi suljettu.