Luxman SQ-N10 -putkivahvistin testissä

Japanilaisvalmistaja Luxmanilla oli vuosia sitten SQ-N100-tyyppimerkinnällä oleva putkivahvistin. Kymmenisen wattia per kanava, mukavan kompakti koko, tinkimätön työnlaatu, inhimillinen hintalappu ja ihan millä vain asteikolla mitattuna todella hyvä äänenlaatu.

Japanissa vain kävi pahemman luokan aivopieru, yksi iso ongelma SQ-N100:n kanssa nimittäin oli. Se, että vahvistimen valmistus lopetettiin vaikka kysyntää olisi ollut paljon. Onneksi tuo virhe on nyt korjattu ja Luxman toi markkinoille SQ-N10-tyyppimerkinnällä olevan putkivahvistimen.

Mukana tulee myös suojakehikko putkille.

Onko mikään muuttunut?

Koitin katsella Luxman SQ-N100:n artikkelista kuvia mahdollisimman tarkkaan ja koittaa keksiä, onko vahvistimissa ulkoisesti muuta eroa kuin yhden nollan puuttuminen tyyppimerkinnästä. En vain keksi.

Tämä testissä oleva Luxman SQ-N10 vaikuttaa ihan identtiseltä edeltäjänsä kanssa. Neljä sisääntuloa, joista yksi on levysoittimelle, sisääntulojen valinta hauskalla käännettävällä vivulla, basso- ja diskanttisäätimet sekä niiden ohitusnappula ja kuulokeliitäntä. Kaukosäädin on muuttunut ja nyt vahvistimen mukana tulee tupakka-askin (vai onko sitä enää poliittisesti korrektia käyttää mitta-asteikkona?) kokoinen kalikka, joka ohjaa niin vahvistinta kuin merkin CD-soitintakin. Ei kauko vahvistimen olemukselle vertoja vedä, mutta on kuitenkin iso askel eteenpäin monen laitteen mukana tulevasta muovisuljusta.

No on, on siellä yksi pieni muutos. Sisääntulon valinnassa on Docking-vaihtoehto ja takalevyssä hyvin kapea D-Link-liitäntä. Tuo on tarkoitettu D-100r-telakalle, johon saa iLaitteen kiinni. Asia, joka ei ehkä Pohjoismaissa ole enää kovin kriittinen ominaisuus. Telakan kiinnitys poislukien SQ-N100 ja tämä tuore SQ-N10 ovat samanlaisia.

Onko 10 wattia tarpeeksi?

Paljonko se 10 wattia on, riittääkö se minulle? Jos tilasi on kookas, haluat välillä luukuttaa lujaa ja kaiuttimesi ovat epäherkät – tarvitset rajusti enemmän tehoa. Esimerkiksi puoli kilowattia voisi olla sinulle sopiva. Mutta jos nuo kolme määritelmää eivät kaikki olekaan yhtä aikaa voimassa, kymmenen wattia riittää todella pitkälle.

Mikäli haluat ison orkesterin voiman kymmenellä watilla, se onnistuu ihan hyvin herkillä kaiuttimilla. 95 – 100 desibeliä kun on kaiuttimien herkkyys (eli sointivoimakkuus vahvistimen yhden watin antoteholla), kymmenen wattia tuottaa normaalihuoneissa vähintäänkin riittävän äänenpaineen, 105 – 110 desibeliä. Se on todella paljon.

Ja vastaavasti, mikäli et kuuntele lujaa ja mahdollisesti vielä kaiuttimet eivät ole tolkuttoman kaukana ja isossa huoneessa, tavallinen melko epäherkkä hifikaiutin soi kymmenellä watilla ihan tarpeeksi lujaa. Kerrostalossa kymmenen wattia voi olla jo kaukana häätörajan tuolla puolen millä vain kaiuttimilla.

Äärettömän helppo kuunneltava

Luxman SQ-N10:n äänessä on tiettyä hyvin selvää putkivahvistinmaisuutta. Nimittäin se, että sillä on äärettömän helppoa kuunnella musiikkia. Äänestä puuttuu täysin kaikenlainen ylimääräinen viiltävyys, karheus, metallisuus, kovuus ja muu kuunteluväsymystä aiheuttava epämiellyttävyys.

Tästä huolimatta SQ-N10 ei soi villasukka suussa. Kyllä Herbie Hancockin Secrets-levyllä on oikea määrä särmää, se vain esitetään niin, ettei kertaakaan tule tarvetta vähentää äänenvoimakkuutta rasittavuuden takia.

Bassotoisto on erinomainen vaikka minulla oli vahvistimeen kytkettynä kuormaltaan keskimääräistä hankalammat vertailukaiuttimeni. Toki järeät transistorivahvistimet lyövät rintalastaan lujempaa, mutta musiikillisen sisällön välittyminen ja hengitysvaikeuksien aiheuttaminen eivät kovinkaan usein ole sama asia. Bassolla on sopivasti voimaa ja ulottuvuutta, mutta ennen kaikkea vaivatonta kulkevuutta, joka vie musiikkia genrestä riippumatta hyvin eteenpäin.

”Pienet vivahteet tekevät eron
taitavasti tehdyn vahanuken
ja aidon ihmisen välillä.”

Hinnasta riippumatta olen hyvin harvoin päässyt nauttimaan äänestä, jossa on näin vahvan aito ja elävä tunnelma mukana. Luxman onnistuu välittämään pieniä vivahteita poikkeuksellisen hienosti. Juuri ne pienet vivahteet tekevät eron taitavasti tehdyn vahanuken ja aidon ihmisen välillä, SQ-N10:llä musiikki kuulostaa enemmän aidolta, vähemmän purkitetulta.

Luxman SQ-N10 on erinomaisen hieno yhdistelmä miellyttävän rasittamatonta kuunneltavuutta ja innostavan elävää välittömyyttä. Niin Herbie Hancock kuin Igor Stravinsky saavat koko kehon liikkeelle musiikin mukana, molemmat vain omalla tavallaan.

Sairaan hyvä levysoitinliitäntä

Kokeilin vielä levysoitinliitäntää ja kuuntelin ensin paria älppäriä käyttäen Mauri Pännärin suunnittelemaa Revenge MM -levysoitinvavhistinta. Sitten vaihdoin Rega RP8 + Nagaoka MP200 -yhdistelmän kiinni suoraan Luxmanin levysoitinliitäntään. Jos tunnelma SQ-N10:n RIAA-korjaimen laadusta pitäisi tiivistää yhteen sanaan niin se on loistava. Ei jumaliste, ei ole luvallista laittaa kahden tuhannen euron vahvistimeen näin hyvää levysoitinastetta.

Soundi älppäriltä on hyvin sitä samaa kuin digilähteeltäkin. Avointa, välitöntä, mukaansa tempaavan menevää, äsvykästä ja kiitettävän herkkäliikkeistä. Olen kuullut useaakin noin tuhannen euron RIAA-korjainta, jotka tähän verrattuna kuulostavat olevan pahasti rikki. Eivät vain huonoja vaan rikki.

Kuulokeliitäntä on lähes samaa kastia. Hyvällä erillisellä kuulokevahvistimella voi saada aavistuksen lisää mehevyyttä ja slämmiä bassoille, mutta ero on pieni. Luxman vielä mukavasti mykistää kaiutinannot automaattisesti kun täyskokoiseen kuulokeantoon tuikataan plugi sisään. Ei siis erillisten kytkimien aiheuttamaa turhaa monimutkaisuutta.

Loistavaa ääntä kenelle vain

Highend mielletään helposti monimutkaiseksi, sikakalliiksi ja tavalliselle ihmiselle tarpeettomaksi hienosteluksi. Luxman SQ-N10 lanaa nämä kaikki uskomukset mataliksi. Se on äärettömän yksinkertainen käyttää, ihan kenen vain. Toki se maksaa pari tonnia eli ei ole ilmainen. Mutta entäs jos sillä rahalla saa kyyneliä silmiin tuovan kaunista musiikintoistoa vuosiksi tai jopa vuosikymmeniksi eteenpäin? Olisiko se sitten kuitenkin sen arvoista.

Taiteesta saatavan nautinnon kuuluu olla elämää suurempaa ja nimenomaan sitä SQ-N10 sinulle välittää äärimmäisen taitavasti. Se vie sinut matkoille, jotka herättävät juuri niin vahvoja tunteita kuin vain valitsemasi musiikki pystyy luomaan.

Vahvistimen äänellistä luonnetta voi hienosäätääkin vaihtamalla eri merkkisiä putkia kannelle, mutta kovin vähän vakioputkisto siihen aihetta antaa. Erilaisen soundin saa varmasti, mutta saako parempaa – ei välttämättä ihan helposti. Jos putkirullausta haluaa kokeilla niin automaattinen pääteputkien biasointi helpottaa, mitään ei tarvitse säätää käsin putkien vaihdon jälkeen.

Luxman SQ-N10 on vahvistin, jonka äänenlaatu riittää vaativallekin kuuntelijalle vaikkei hintalappu vaadi mahdottomia ponnistuksia, jos tämän oikeasti haluat. Perheestä kuka vain osaa käyttää sitä kolmen sekunnin opastuksen jälkeen. Sähköt päälle, oikea sisääntulo ja äänenvoimakkuus sopivaksi. No hyvä on, venytetään kurssitusaikaa aloittelijoille viiteen sekuntiin.

Tiivistetysti SQ-N10 on erinomainen valinta ihmiselle, joka vaatii tyylikkyyttä ja haluaa saada nautintoaineestaan (musiikista) mahdollisimman vahvan tunnelatauksen aikaiseksi.

Ei. Siinä ei ole Bluetoothia eikä verkko-ominaisuuksia.

PS. Itse asiassa yksi asia on muuttunut edeltäjästä. SQ-N10 maksaa vähän vähemmän kuin SQ-N100 maksoi – vaikka äänenlaatu on edelleen jumalaisen loistava.