Anthem MRX-310 -AV-vahvistin testissä

Anthemilla on hurja kokemus niin laadukkaiden AV-esivahvistimien kuin erittäin hyvin toimivan huonekorjauksenkin osalta. Highendin maailmasta laskeutuminen AV-viritinvahvistimien tiukasti kilpailtuun hintaluokkaan ei vain sujunut täysin kommelluksitta.

Ensimmäisestä MRX-mallisarjasta meidänkin testaamamme halvin MRX-300 myi hyvin kohtalaisen edullisella hinnallaan ja jätti MRX-500- ja MRX-700-isoveljet vähän nuolemaan näppejään. Tämä johtui ihan siitä, että päinvastoin kuin aasialaisfirmat, Anthem ei tehnyt keinotekoisia portaita mallistoon vaan kaikki mallit osasivat oleelliset asiat. Mukaan lukien tietysti sen hyvän huonekorjauksen.

”Anthem ei tehnyt keinotekoisia
portaita mallistoon vaan kaikki
mallit osasivat oleelliset asiat.”

Kanadassa varmasti herättiin siihen, että halvin vei potin ja kalliimmat mallit jäivät liian vähälle huomiolle. Joten uusitussa mallistossa pikkumallista karsittiin joitain asioita pois. Internetin tapa on ottaa yksi lähde ja kopioida sitä, tarkastamatta asiaa. Kun messuilla Anthemin edustaja ennen malliston varsinaista tuotantoa sanoi, että MRX-310 on vain 5.1-peli ja siitä puuttuu DTS Master Audio -dekooderi niin ”tieto” jäi elämään.

Se, että MRX-310 on vain 5.1-kanavainen eikä 7.1-kone ei välttämättä ole ollenkaan ongelma, mutta tuo Blu-rayn erinomaisen kauniin kuuloisen ääniraidan hukkaan heittäminen tuntui täysin älyvapaalta ratkaisulta. Ei hätää, niin tuntui hetken miettimisen jälkeen valmistajastakin joten he päättivät, että MRX-310 saa luvan purkaa myös sen käyttöön. Vahinko oli vain jo tapahtunut ja netissä levisi tieto, että MRX-310:lla ei tee mitään.

Milloin 5.1 eikä 7.1?

Kun kerran ne takasurroundkanavat ovat omat erilliset äänilähteet niin miksi muka olisi järkevämpää rakentaa kuitenkin vain 5.1-kaiutinjärjestelmä. Syitä voi olla kaksi, molemmat hyvin perusteltuja.

Ensimmäinen on se looginen, raha. Tee mieluummin hyvä järjestely vähemmillä kaiuttimilla kuin kylvät huonosti pääkaiuttimiin istuvia halpoja surroundkaiuttimia neljää kappaletta. Surroundkaiuttimien ei tarvitse olla täysin identtisiä pääkaiuttimien kanssa ja jos ne ovat fyysisesti oleellisesti pääkaiuttimia lähempänä, ei niiden kannatakaan olla.

Identtisten viiden tai seitsemän kaiuttimen mantran hokeminen on järkevää vain kun kaikki kaiuttimet ovat akustisesti identtisillä paikoilla ja lisäksi oikeasti kaikki yhtä kaukana kuuntelualueesta. Jos surroundit tulevat pääkaiuttimia lähemmäs, olisi niiden myös syytä olla vähemmän suuntaavia. Minun korvaani istuu parhaiten hyvinkin epämääräinen, mutta silloin myös tasainen ja kaiuttimia paljastamaton surroundäänikenttä. Elokuvan kulloisenkin kohtauksen tilavaikutelman aito välittyminen on oleellisempaa kuin yksittäisten tehosteäänien paikallistuminen kovinkaan tarkasti.

Muuntaja näyttää hyvin samanlaiselta kuin MRX-510-isoveljessä.

Ja vaikka rahaa olisikin niin ellei takasurroundeja saa riittävän kauas kuuntelupaikan taakse, kaiuttimet paljastuvat helposti äänilähteiksi. Omissa kokeiluissa noin metri takaseinään (jolle takasurroundit on asennettu) on ehdoton minimi ja mieluummin saisi olla lähemmäs pari metriä. Vasta sitten 7.1:n erilliset takasurroundit toimivat sivuoireetta ja saavat äänimaiseman ympäröimään kuuntelijan erittäin puhtaasti ja kauniisti.

Tarkkaa tilaa ja pehmeää bassoa

MRX-710:n testissä pääsin kuuntelemaan vahvistinta rinnakkain aikaisemmin testaamani MRX-510:n kanssa. Niiden testit kannattaakin ehdottomasti lukea pohjaksi,MRX-510:n artikkelissa käsittelen MRX-sarjan yleiset piirteet, jotka ovat täysin samat myös tämän MRX-310:n kanssa.

Nyt tilanne ei ollut niin onnellinen, että pinossa olisi useita malleja joten jouduin tukeutumaan muistikuviin ja kuuntelumuistiinpanoihin. Ja suoraan sanottuna ilman aivan suoraa vertailukohtaa MRX-310 kuulostaa erittäin hyvältä kun huomioi sen kohtuullisen hintalapun ja etenkin, että kyseessä on AV-vahvistin eikä hardcore-stereointegroitu.

Selvin ero laadukkaaseen kaksikanavalaitteistoon on se, että basso nousee ajoittain hieman kontrolloimattomana pintaan ja toki se, että käytännössä mikä vain soi hieman kevyemmin kuin Logitech Transporter -verkkosoitin. Koska bassonohjaus ja huonekorjaus tehdään joka tapauksessa digitaalisesti, on aina järkevintä tarjoilla vahvistimelle puhdas digitaalisignaali. MRX-310 tekee sitten vasta tarvittavien korjausten jälkeen DA-muunnoksen. Analogisen ohjelmalähteen kanssa täytyy aloittaa signaalin digitoinnista.

Black Hawk Down -soundtrackin aloitusraidalla basso murahtaa, mutta isojen poikien tiukkuuteen ja auktoriteettiin ei päästä. Eikä tietysti voi oletettaakaan, että päästäisiin. Laadukas päätevahvistin maksaa helposti MRX-310:n verran per kanava. Lukemalla MRX-510:n ja MRX-710:n kuunteluhavaintoja tämä vaikuttaa myös olevan se selkein ero niihin, isoveljet tarjoavat malliston pienintä paremmin kontrollia. Pelkän bassoalueen lisäksi tämä tulee esille suurissa vyörytyksissä, joissa järeämpien mallien soundi pysyy paremmin hallinnassa.

Tilan piirto on läpikuultavan tarkkaa ja kolmiulotteista, tässä suhteessa tämä edullinen AV-vahvistin kampeaa absoluuttisellakin asteikolla mukavan ylös. Läsnäoloa, läpikuultavuutta ja jopa käsinkosketeltavuutta löytyy. Rytmipuoli ei varsinaisesti kiinnitä huomiota itseensä. Toisin sanoen se hoituu hyvin, mutta ei niin, että erityisesti hämmästyttäisi. Herbie Hancockin Doin’ It kulkee vaikka ei ihan viimeistä tarttuvuutta itseensä saakaan. Ken Ishiin Melting Pot taas uittaa teknobiitin aivan suoraan selkäytimeen ja yllyttää vain avaamaan lisää ja lisää hanaa sekä saa mielen harhailemaan työnteosta aivan muihin maisemiin.

Kanavamäärän vähentymisen lisäksi MRX-310:sta puuttuu etulevyn HDMI, joka isommissa malleissa on.

Toimiiko se etuvahvistimena, saako erillisellä päätevahvistimella lisää bassopään kontrollia ja toimivatko aktiivikaiuttimet hyvin? Kyllä, MRX-310 tarjoilee etuvahvistinannoistaan sen verran laadukasta signaalia, että erillispääte tuo selvästi lisää äänenlaatua. Ei yhtä hyvin kuin MRX-510:ssa, joka osoittautui yllättävän hyväksi etuvahvistimeksikin, mutta edullisemmassa järjestelmässä MRX-310 toimii mainiosti aktiivikaiuttimien ohjaajana.

1 400 vai 2 000 euroa

Anthem MRX-310 antaa vahvan maistiaisen siitä, mihin valmistaja pystyy. Se on koko malliston pienin ja halvin ja silti neljä-viisi kertaa kalliimpi kuin japanilaisten perusmallit. Hintaero on kuitenkin helppoa perustella yhdellä ainoalla asialla, ARC-huonekorjauksella. Hyvä huonekorjaus tekee niin suuren eron äänenlaatuun, että se jos joku, on rahanarvoinen asia.

Ostajia mietityttää tietysti se, että mikä MRX-sarjan vahvistin on se oikea. Siihen on varsin selkeä vastaus, katso lompakkoosi. Jo tämä edullisin MRX-310 tekee ihmeitä äänenlaadulle huonekorjauksensa ansiosta. Bassonuottien löysyys ja epämääräisyys normaalihuoneessa häviävät, tilalle tulee jäntevyyttä, auktoriteettia ja täydellisen saumattomasti integroituva subwoofer. Lisäksi bassotoiston olellinen parantuminen mahdollistaa keskialueen ja diskantin nyanssien sekä stereokuvan selkeämmän piirron, ne kun eivät enää jää jumisevan ja mumisevan basson taakse piiloon.

MRX-mallisto on siinä suhteessa selkeä, että se tarjoaa parempaa äänenlaatua joka pykälällä. Oleelliset ominaisuudet ovat kaikissa ja muut hankitaan erikseen. Jos kaipaat Airplayn ja verkkotoiston niin osta Apple Airport Express, se maksaa satasen. Ellet kaipaa, älä osta. MRX-310 on vahvistin ja se tekee sen, mitä meille aina toitotetaan: keskittyy omaan ydinosaamisalueeseensa. Sen MRX-310 tekee hyvin eikä haaveile ylimääräisiä.

Edit: Hinta korjattu.