Lyngdorf CD-2 -CD-soitin testissä

Tanskalainen Lyngdorf (niin nykyisellä kuin aiemmalla TACT-nimelläänkin) on harrastajille tuttu pääasiassa kahdesta asiasta. RoomPerfect-huonekorjauksesta ja digitaalivahvistimistaan. Tyypilliset D-luokan vahvistimethan siis eivät ole digitaalisia vaan vain hyvähyötysuhteisia analogivahvistimia. Sen sijaan Lyngdorf Millenium ja sen TDAI2200-pikkuveli ovat tavallaan vain suuritehoisia DA-muuntimia. Niitä voi siis oikeasti sanoa digitaalivahvistimiksi.

CD-soitinkin Lyngodorfilla on ollut, CD-1. Siitä ei vain koskaan tullut erityisen tunnettu, syystä tai toisesta. Juuri esitelty CD-2 sen sijaan jo ensituntumaltaan vaikuttaa siltä, että siitä saattaa tulla klassikko.

”Tarkoituksena on
kiilata CD-soittimien
kärkijoukkoon.”

Lyngdorf CD-2:n kotelo on syvä ja leveyttä on 45 senttiä, pari senttiä perushifiä enemmän. Huomiota kiinnittävät kuitenkin lähinnä se, että soitin on todella matala ja massaa on kiitettävästi. Yleinen lookki on todella minimalistinen ja erittäin tyylikäs. Jos olet Kiina-allergikko niin älä huoli, tämä on suunniteltu ja myös valmistettu Tanskassa.

Puristi vai joustava ongelmanratkoja?

Valmistaja painottaa, että CD-2 on vain CD-soitin, ei mitään muuta. Sen tarkoituksena on kohtuullisesta hinnastaan huolimatta kiilata CD-soittimien kärkijoukkoon mukaan. Kommentista tulee varmasti mieleen markkinointiosaston innokas henkselienpaukutus, mutta kun ottaa huomioon elektroniikan halpenemisen ja Lyngdorfin tietotaidon pyrkimys ei ole mitenkään tuulesta temmattu.

Ulkoisesti soitin on tosiaan karrikoidun pelkistetty. Etupaneelissa on kaikki tutut asiat, mutta soitin ei muistuta mitään aikaisemmin vastaantullutta. Painikkeita on vain kolme: virta, levykelkka ja pyöreä monitoimikytkin muille toiminnoille. Pyöräyttämällä yli kuusikiloinen alumiiniharkko ympäri saadaan näkyville laadukkaat liittimet. Varustelussa ei ole eksotiikkaa, mutta balansoidut annot toki kuten varteenotettavassa highend-soittimessa kuuluukin. Lisäksi on RJ11-liitin ulkopuolista ohjausta varten.

Ääripelkistetyn kuoren alla tapahtuu kuitenkin paljon. DA-muuntimet ovat samat kuin vahvistinmalliston yli kymppitonnin hintaisessa Milleniumissa, mutta sekään ei ole hätkähdyttävin kohta. Mielenkiintoisin osa on Intersample Clipping Correction eli ICC.

ICC laskee signaalin tasoa, etsii selvästi leikkaantuneet kohdat signaalista ja pyrkii palauttamaan ne alkuperäisen muotoisiksi. Idea on sotia liiallisesta kompressiosta johtuvaa äänenlaadun heikkenemistä vastaan sen verran kuin mahdollista. Ja miksei, huoneen ongelmia varten on vähitellen hyväksytty digitaalisen huonekorjauksen avut monellakin valmistajalla – Lyngdorfin ollessa edelläkävijä. Nyt sitten se seuraava pykälä eli monen levyn täysin tarpeettomasti heikko äänenlaatu.

”Vain luonnollinen ja
hyvin puhdas ääni.”

Rauhallinen, vakaa ja läpinäkyvä

Kuuluuko Lyngdorf CD-2 kaikkein parhaiden CD-soittimieni joukkoon? Vaikea sanoa kun en ole nykylaitteistossani niitä uusien autojen hintaisia kokeillut. Selvää kuitenkin on, että soinnissa on todella paljon enemmän ilmaa ja läpikuultavuutta kuin perustason soittimessa. Ylimääräistä mehevyyttä tai pehmeyttä ei ole, mutta ei myöskään liiallista keveyttä. Vain luonnollinen ja hyvin puhdas ääni. Jos olet tottunut pehmeään romantiikkaan ja kynttilätunnelmaan, CD-2 voi kuulostaa steriilin kliiniseltä. Mutta jos haluat oikeasti tietää, mitä kaikkea äänitteellesi on saatu talteen, Lyngdorf iskee suoraan kuulohermoon.

Pienet helposti suttantuvat detaljit ovat selkeinä esillä, ihan kuin joku olisi juuri pessyt ikkunan. Kyse ei siis ole minkään korostamisesta vaan vain verhon ja yleisen sameuden poistamisesta. Myös rytmi ja sen vaihtelut kuuluvat erittäin helposti ja selkeästi. Soittajista tuntuu huomaavan, milloin he nojaavat hieman taaksepäin ottaakseen vauhtia seuraavaan kohtaan.

Ok, mutta miten se tuottamisvaiheessa rutattu soundi? Metallican Die, Die My Darling on toki tapaisensa äksyilijä, mutta harvoin on kuullut näin syvälle biisin sisälle. Käsissä ei ollut mitään ääripahaa esimerkkiä tuoreesta dynamiikattomasta äänitteestä, mutta selväksi kävi, että riippumatta CD-2:n kyvyistä paikata masterointivaiheen puupäisyyksiä se on erittäin korkeatasoinen soittopeli, joka kykenee välittämään hyvin paljon informaatioa ja hyvin puhdasta informaatiota levyltä. Ne surkeimmat äänitteet saattavat edelleen pysyä surkeina.

Herbie Hancock kulkee vaivattomasti ja kovaa, jos toki syke ei ole mitenkään korostuneesti esillä. Tämä ei ole värikäs tarinankertoja, CD-2 ei tuo minkäänlaista omaa väriä ääneen vaan antaa signaalin kulkea mahdollisimman puhtaana eteenpäin. Jukka Perko & Hurmio Orkesterin tulkinnassa Olavi Virrasta on koko ajan läsnä rauhallinen selkeys ja vakaus. Samoin Stravinskyn Fairy’s Kissillä iso orkesteri avautuu vaivattomasti ja liioittelematta. Samanlaista järkähtämätöntä vakautta olen kuullut ennenkin, melkein kymmenen kertaa kalliimmasta soittimesta.

Referenssitasoa

Jo hyvin lyhyt kuuntelu aiheuttaa vahvaa omistushalua. Sen aiheuttavat sekä todella hieno äänenlaatu että äärimmäisen tyylikäs ja pelkistetty ulkoasu. Maailmalla on huhuja uusista Lyngdorfin vahvistimista, joiden visuaalinen ilme istuisi tuoreen CD-2:n henkeen. Maahantuojankin hinnastosta TDAI2200 on jo poistunut, samoin kuin valmistajan sivuilta.

Mitä kaikkea tanskalaisvalmistaja sitten tuokaan tulevaisuudessa tarjolle, CD-soitin on jo nyt täällä ja muusta laitteistosta riippumatta se tarjoaa erittäin houkuttelevaa suorituskykyä. Haluatko sen viimeisen CD-soittimen laadukkaaseen laitteistoosi? Älä unohda Lyngdorf CD-2:ta.