Väitteeni siitä, että MM-Audion MidiMono -päätevahvistimet kuuluisivat äänenlaadullisesti highendin kärkipäähän, sai aikaan melkoisen pörinän highend-piireissä. MidiMonohan maksaa vain tonnin kappale eikä siinä ole mitään perinteisen highendin uskottavuutta lisääviä piirteitä kuten runsasta painoa tai kotelon erityistä tukevuutta.
No, pakko myöntää, on olemassa ihan oleellisesti parempiäänisiä vahvistimia – ainakin tämä MidiMonon isoveli MaxiMono. MidiMonosta piti tulla AudioVideo.fi:n referenssivahvistin, mutta ajattelin jo sitä testatessani, että ehkä lisäteholle voi joskus olla käyttöä. En arvannut, mitä kaikkea muuta sen lisätehon lisäksi isommalla mallilla saa.
”Tällä jalka lähtee
vippaamaan välittömästi.”
Nopeus ja läpinäkyvyys
Niin Suomessa kuin maailmallakin erittäin arvostettu kotimainen kaiutinvalmistaja Gradient on suuren maailman highend-harrastajien keskuudessa ehkä kuuluisin aktiivi-Revolution-mallinsa ansiosta. Sen erikoisuus on mahdollisuus lisätä basso-osia alkuperäisen parin tueksi. Kyllä, ne toki lisäävät saatavaa maksimiäänenpainetta, mutta ennenkaikkea ne vähentävät bassoalueen säröä ja kompressiota normaaleilla kuunteluvoimakkuuksilla kun bassotoiston aikaansaamiseksi yhden elementin tarvitseekin liikkua aikaisempaa vähemmän.
Tulos bassotornien lisäämisen jälkeen on hämmentävä. Toki bassoalueen nopeus, herkkäliikkeisyys ja vaivattomuus paranevat, mutta se aiheuttaa ”sivuoireena” keskialueen läpikuultavuuden paranemisen. Pelkällä bassoalueen parantamisella saadaan yhtäkkiä entistä aidompi esitys koko kuuloalueella.
MidiMonojen vaihtaminen MaxiMono-päätteisiin tekee juuri tuon saman asian. Transientit tulevat vielä tipan nopeammin ja dynaamisemmin, MaxiMonossa on vielä enemmän sitä helppoutta ja vaivattomuutta, joka vie tallennetun äänen tunnelmasta kohti aitoa esitystä. Bassopäässä on enemmän kontrollia ja iskua, tällä jalka lähtee vippaamaan välittömästi. Selvin ero MidiMonoon on juurikin rytmin selkeys ja tarkkuus, joka nousee MaxiMonoilla paremmin esille ja saa esitykseen vielä runsaasti lisää groovea.
Kokonaisuutena MaxiMono on todella läpikuultava, nopea ja vaivaton. Se häviää erittäin hyvin musiikin tieltä. MaxiMono on kuin erittäin hyvä ammattitanssija – hirvittävästi voimaa, notkeutta ja kontrollia, mutta niin, että ne eivät ole itseisarvoja vaan vain välineitä siihen, että esityksestä tulee mahdollisimman hieno.
Parempi kuin uusi NCore
Tekniikan kärjessä elävien ihmisten mielessä UcD alkaa olla jo vanhaa tekniikkaa ja Hypex NCore on nyt se juttu. Oli siis erittäin mielekästä verrata aikaisemmin testattuja NC400-vahvistimia MaxiMonoon eli UcD700 HG -Hypexiin.
Kyllä, NCoren yläpää on aavistuksen parempi kuin UcD:n ja siinä on ehkä tipan aidompi läsnäolon tuntu, mutta vain aavistuksen ja vain tipan. Erot ovat hyvin pieniä verrattuna siihen, mitä vahvistimien välillä yleensä on.
Sen sijaan MaxiMonon eli UcD700:n bassopään viimeistä vaivattomuutta ja kevytliikkeisyyttä ei NC400 tavoita, se on basson suhteen samalla viivalla MidiMonon eli UcD400:n kanssa. Tämä siitä huolimatta, että NCore oli SMPS-hakkurivirtalähteellä ja MidiMono perinteisellä isoon muuntajaan perustuvalla.
Johtuen MaxiMonon yllättävän suuresta paremmuudesta bassoaluella ja siitä seuraavasta yleisestä kevytliikkeisyydestä ja vaivattomuudesta, se on isompi harppaus NC400:sta eteenpäin kuin NC400 on MidiMonosta eteenpäin.
Jos haluaa sen NCoren paremmuuden ja ison UcD:n vaivattomuuden yksissä kuorissa joutuu odottamaan NC1200-pohjaisia Mola-Mola-vahvistimia. Niitä on lupailtu tälle syksylle noin 9 000 dollarin parihintaan.
PA:sti tehoa
MM-Audio lupaa MaxiMonolle 300 wattia kahdeksaan ohmiin ja 500 wattia neljään. Miksi sitten valmistaja lupaa samalle pääteasteelle 500/800 wattia toisessa yhteydessä (jonka verran UcD700:sta on useammassa yhteydessä myös mitattu)? Siksi, että highend-harrastajia houkutteleva MM-Audio ilmoittaa tehonsa hyvin olemattomalla säröllä. Hypex DS8.0:n ilmoitettu teho taas on tyypillisemmällä yhden prosentin säröllä.
Yhtä kaikki, tehon määrä on tutumpi PA-laitteista kuin normaaleista kotivahvistimista. Reservissä on siis melko varmasti aina vielä vähän eli tunnelman satavarmasti pilaavasta vahvistimen leikkaamisesta ei tarvitse olla huolissaan. UcD:n hyvästä hyötysuhteesta johtuen se reservi ei kuitenkaan näy nykyisessä sähkölaskussa eikä syö planeettaa jälkikasvultamme.
Kun lisäksi äänenlaatu on highendin kärkipäätä niin näitä laitteita on oikeasti syytä kumartaa. MM-Audio MaxiMono on jotain muuta kuin mitä meille usein tarjoillaan.
Hinta ja ulkonäkö kohtaavat
Aikaisemmin testattu MidiMono näyttää siistiltä ja asialliselta, mutta ei yhtään enempää. MaxiMonon kanssa valmistaja on ojentanut kätensä estetiikkaa kohtaan ja tehnyt vahvistimista hieman näyttävämmät.
Kotelon pinta ja etulevyt ovat harjattuja ja tyylikkäitä, virtakytkin toimii pehmeästi ja ohjaa tässä isossa mallissa Soft Start -moduulia. Hyvin järkevää, MaxiMono-parin virtalähteet voisivat muuten poksauttaa sulakkeet seinästä. Vaikka sellainen saattaa joidenkin mielestä olla todistus vahvistimen hurjuudesta, mielekkäämpää on kuitenkin se, että vahvistimen – hurjankaan – käyttö ei aiheuta turhia sivuoireita.
Tukevat ja lisäksi näyttävät WBT:n kaiutinliittimet ovat tuttuja pienemmistäkin malleista, samoin Neutrikin (luonnollisesti) XLR-liitin tulevalle signaalille.
”Putkivahvistimien hyveet
tuntuvat tämän
jälkeen tarpeettomilta.”
MM-Audio MaxiMonon kuuntelusta jää mieleen päälimmäisiksi kaksi asiaa. Ensimmäinen on julma, putkivahvistimien hyveet tuntuvat tämän jälkeen tarpeettomilta. UcD HG on vähintään yhtä kuulas, läsnäoleva ja vailla joskus kuuluvaa transistorista karheutta ja kovuutta kuin hyvät putkivahvistimet. Mutta ei, se ei tarjoa romantiikkaa sen enempää äänessään kuin ulkonäössään, jos sellaista kaipaa.
Toinen asia on se, että tee-se-itse-miehet voivat ostaa näiden osia ja tehdä vastaavanlaiset itse. Mielenkiintoista olisikin kokeilla, häviääkö SMPS-virtalähteellä oleva äänenlaadullisesti näille muuntajapohjaisille. Hakkurivirtalähteisen NC400:n ja MidiMonon vertailun perusteella ei häviäisi ainakaan bassoalueella. Ajatelkaa, UcD700 HG -moduuli painaa 280 grammaa ja kahdelle sellaiselle sopiva SMPS1200A700 750 grammaa. Yhteenlaskun tulos suhteutettuna tehon ja äänenlaadun määärän on varsin radikaali vaikka päälle summaisikin vielä vähän alumiinilaatikkoa.
Lyhyesti: Parasäänisin vahvistin, jota olen tähän mennessä kuunnellut vertailukelpoisissa olosuhteissa.
Hinta: 1 590 euroa kappaleelta
Maahantuoja: Hifitalo
Hypex-kauppiaasi:
Kommentointi suljettu.