Jos Jurassic Rockia pitäisi kuvailla kolmella sanalla, niin hyväntuulinen, luonnonläheinen ja kodikas olisivat listalla korkealla. Vaikka festivaalikävijöitä oli lähes 20 000, tuntui kuin olisi ollut puutarhabileissä. Saimaan läheisyys ja Kenkäveron miljöö taisivat rauhoittaa juhlakansankin mielet seesteisemmäksi ja käytöksen arvokkaammaksi. Huutoa ja alkoholijuomaa ei tietenkään säästelty, mutta älyvapaimmat ylilyönnit loistivat poissaolollaan.
Esiintyjistäkin huomasi, että kesä alkaa olla paketissa ja nyt oli sopiva aika ”rillata ja naattia”. Varsinkin Mokoman ja Staminan jätkät tuntuivat olevan fiiliksissä tuhansien fanien ja mukavasti lämmittävän elokuun auringon luodessa tunnelmaa. Jurassic-viikonloppu tarjosi artistipuolella mieliinpainuvia yllätyksiäkin.
Esimerkiksi Antony Parviainen Trion aloitettua oman settinsä pienemmällä lavalla, todella monet kaljatelttaan suunnanneet kääntyivät kannoillaan ja nauttivat entisen Machine Men -laulajan ja Raskasta joulua -projektista tutun Parviaisen upeista heavy-klassikoiden tulkinnoista. Yhtye on muutenkin jännä kokonaisuus, sillä kuuden muusikon ”trion”, soitinarsenaali pitää sisällään kontrabasson ja sellon. Niiden jylhän arvokas yhteissoundi luo maagista tunnelmaa ikiaikaisiin suosikkikipaleisiin. Yleisökin intoutui erittäin kovaääniseen laulantaan mm. rauhallisiksi tunnelmapaloiksi sovitettujen Iron Maidenin Wasted Yearsin ja Dion Rainbow in the Darkin aikana.
Perusvarmoja ja turvallisen tuttujakin keikkoja nähtiin. Esimerkkinä vaikka Kotiteollisuus, joka jyräsi 45 minuutin setin, ilman sen kummempia temppuja. Hynynenkään ei noitunut ja alapään viljelykin oli karsittu sanastosta pois. Ihan hyvä niin, sillä alaikäisiä pikkufanejakin oli paikalla satoja. Sama tasalaatuisuus päti myös moneen muuhun ”perusfestaribändiin”. Uskallusta ja uusiutumista voisi muutamille pitkälinjalaiselle varovasti suositella.
Jurassic Rockin odotetuin yhtye oli The Offspring, joka 1990-luvun puolenvälin jättimäisen menestyksen ja ”melodisen punkin” muotiaallon tasoituttua, vaipui pitkäksi aikaa unholaan. Nyt bändi on taas osoittanut virkeitä elonmerkkejä ja uusi levykin on valmisteilla. Toivotaan, että homma lähtisi taas lentoon. Alelaarikamaahan aiemmista julkaisuista on valitettavasti pikavauhtia tullut. Jurassic Rockissa yhtye heitti tiukan ja koristelemattoman setin. Valoshowta lukuun ottamatta mitään efektejä ei lavalla nähty. Yleisö eli paikoitellen todella hienosti mukana ja hyppiminen ja tanssahtelu tarttuivat jähmeämpiinkin kinttuihin. Muutama tuntemattomampi kappale sai haaleamman vastaanoton, mutta sen verran monta todellista hittiä yhtyeeltä löytyy, että loppua kohti keikka ja varsinaiset Jurassic Rock -festivaalit saivat arvoisensa finaalin.
Sunnuntaina olikin sitten aivan toisenlainen kattaus kun Jurassic Piknik sai esiintyjikseen Antti Tuiskun ja Jari Sillanpään. Hieman yllättäen Antti Tuisku veti pidemmän korren kaksikon konserteista. Liekö Sillanpää jo valmistautunut jättimäiseen synttärikeikkaansa kun ei totuttuun tapaansa innostunut rupattelemaan ja eläytymään yleisön kanssa.
Ensi vuonna on tiedossa Jurassic Rockin 10-vuotisjuhlat. Promoottori Jukka Holmstedtin mukaan se näkyy entistä nimekkäämmässä esiintylistassakin. Jurassic Rockin harppaus Suomen festarien huippukaartiin on ollut sen verran vauhdikasta, että en ihmettelisi, jos muutaman vuoden kuluttua sitä pidetään yhtenä parhaimmista pop/rock-tapahtumistamme.
Kommentointi suljettu.