Ismo Alanko kumppaneineen on tuonut maailmaan levyn, joka heijastelee ihmiselon ja maailman touhujen ristiriitoja ja polveilevuutta. Mukana on niin sarkasmia kuin lempeää hämmästelyä, on rokkia, poppia sekä jylhää sinfoniatunnelmaa. Lopputulos on sujuvasti korviin pulppuileva teos, josta jää puhdas olo ja jonka ääressä tahtoo viettää usemmankin hetken.
Ismo Alanko kiertää juuri Suomea levyjulkkarikiertueella, ja tätä levyä sietääkin juhlistaa. Uusi levy Me olemme ihme on täynnään mukaansatempaavaa ja hoksaavaista lyriikkaa, sen rytmi vie saumattomasti eteenpäin ja yleissoundi on täyteläinen, kirkas ja kermainen. Levyllä on mukana tuttu, jo vuosikymmenen Ismon mukana ollut yhtye, jota Ismo Alangon seinällä tituleerataan nimellä El Mosquito. Yhtyeessä soittavat Jussi Jaakonaho, Mikko Mäkelä, Joakim Berghäll, Juho Viljanen sekä Niko Votkin. Jussi Jaakonaho myös tuotti levyn.
Ismo Alanko – Iloinen
Levy alkaa tutkaillen sitä, mikä näyttäisi voivan olla ihan kaikkea. Se-kappale alustaa levyn tunnelmat laajana, vähän mystisenä ja leikkiväisenä. Itseeni upposi ehkäpä vahvimmin kappale Iloinen, jossa hämmästellään tuota nimen esittelemää ihmeellistä tunnetta ja sen mukaansavievyyttä justiinsa sopivalla iloisella sarkasmilla höystettynä. Sarkasmia löytyy myös soundillisesti mystisemmissä maisemissa kauhovalta Synkkää musiikkia -kappaleelta, joka leikittelee perinteisillä sanonnoilla ja käsittelee sitä, miten yksin ihminen omissa kamppailuissaan on kaikkien keskellä. Valo kuitenkin ylettyy rakosista sisään ja mukaan kiertyy ylös nostattava pyörre.
Levyä kuunnellessa tuntuikin kuin olisin päässyt nojaamaan tuttuun olkaan ja huomannut ilokseni miten siitä olkapäästä hohkaa valoa ja lämpöä. Tämä levy on kuin ihminen, joka on kahlannut läpi synkkien metsien ja upottavien soiden ja yllätyksekseen löytänyt uuden valon ja kantavan maan. Siinä on ollut hyvä levittää vettyneitä siipiään elvyttävien säteiden edessä ja sukeltaa sisimpäänsä parantamaan vammojaan ja käsittelemään varjojaan – ja katselemaan maailmaa tarkoin silmin.
Maailma on hämmästyttävä paikka kun sielussa tuntuu hyvältä ja ihminen tuntee saaneensa uuden alun ja uutta energiaa. Kirpeitä asioita saa katseltua lempeästi, maailman synkät puolet ja epävarmuuden jaksaa paremmin ja kauneudesta pystyy iloitsemaan lapsen tavoin aikuisen arvostuksella. Sisimmästä kumpuaa kokonainen maailma. Eikä sen tarvitse olla siisti, täydellinen tai tarkkarajainen. Se saa polveilla ja olla juuri se, mikä se on.
Tämä levy on kuulijan ympärille kietoutuva matka valoon ja ihmetykseen läpi kirpeyden, ilkikurisuutta unohtamati. On kelpo.
Kommentointi suljettu.