Star Trek: Picard on lähestymässä toisen kauden päätöstään ja tulossa on vielä yksi kausi, joten nyt on erinomainen hetki joko tutustua sarjaan tahi mietiskellä jo kokemaansa. Scififanin nostalgianystyjä on kutiteltu reippaasti ja uudet seikkailut ovat ihan omanlaisiaan.
1990-luvun suunnalla televisioidut Star Trek: The Next Generation, Babylon 5 sekä vähän myöhemmin ruutuun tulleet Farscape, Firefly & Battlestar Galactica ovat tiivis osa omaa televisionkatseluhistoriaani. Nyt kun noita muistelee, on mielessä vahvana tunteet seikkailusta, ihmetyksestä ja eritoten Star Trekin kohdalla uskosta tulevaan. Kaikki oli mahdollista. Avaruus täynnä uusia ihmeitä. Oltiin yhteisellä matkalla. Ei siis ole yllätys että hyrisin tyytyväisenä päästessäni upottautumaan uuteen osaan Jean-Luc Picardin seikkailuja. Negatiivisia kommentteja sarjasta toki löytyi, mutta Picardin ensimmäinen jakso vakuutti ja sai loikkaamaan matkaan mukaan.
Lisää iän tuomia poimuja sekä poimuajoa
Star Trek: Picard -sarjassa 81-vuotias Patrick Stewart näyttelee ikääntynyttä Jean-Luc Picardia, ja ajan mittaan pääsemme tutustumaan moniin muihinkin vanhoihin hahmoihin – kakkoskaudella vilahtavat tutut kasvot myös eräästä toisesta scifisarjasta. Oli yllättävän liikuttavaa päästä näkemään tuttuja hahmoja kaikkien näiden vuosien jälkeen, osa noista sarjan tapaamisista tuntui suorastaan scifi-luokkakokoukselta ja sai kaivelemaan nenäliinaa. Onhan tässä jo aikaa vierähtänyt.
Vaikka Picardissa on tuo lämmin sentimentaliaosuus läsnä, itse tapahtumamaailma on muuttunut tunnelmaltaan toisenmoiseksi. Star Trekin nykyhetki on saanut ylleen synkempiä pilviä, usko, toivo ja rakkaus on saanut kolauksia, ja Tähtilaivastosta eronnut, omalla viinitarhallaan hengaileva Jean-Luc Picard päätyy selvittelemään ystävänsä jättämää mysteeriä lähtien vielä uudelleen seikkailemaan. Ensimmäinen kausi oli mukavaa katsottavaa, vaikka loppupuolella juoni saikin välillä vähäsen vaivaantumaan. Star Trekin vanhasta maailmasta oli eriydytty silläkin tapaa, että juoni ei suinkaan vaihtunut jaksosta toiseen, vaan mysteeriä selvitettiin koko kauden verran.
Raikkaasti kohti uutta ja vanhaa
Picardin kakkoskausi alkoi niin räväkästi että hyppelehdin malttamattomana pikku apinana seuraavia jaksoja nälkäisesti odottaen. Maailma oli entistäkin synkempi ja paikaltaan nyrjähtänyt, ja Jean-Lucin täytyi miehistöineen suunnata korjaamaan asioita jopa menneisyydestä käsin. Ensimmäisellä kaudella tutuiksi tulleet hahmot kulkevat Picardin rinnalla ja uusia vanhoja tuttuja putkahtelee esiin, sekä ystäviä että vihamiehiä. Vai pitäisikö sanoa ei vielä vanhoja tuttuja? Jean-Lucin täytyy vilkaista myös sisimpäänsä, eikä sen tekeminen olekaan hänelle aivan sitä helpointa hommaa.
Toisella kaudella asiat loksahtelevat vieläkin paremmin kohdilleen ja episodikohtaisesti vaihtelevampi juoni tuntuu miellyttävältä. Yhdessä kohtaa yllätyin vähäsen hienosti kierroksia kasvattaneen tarinan hidastaen yhtäkkisesti tahtiaan, mutta loppujen lopuksi sekään ei haitannut. Itse en ole kovin intensiivisesti seurannut kaikkia Star Trek -osia saati muista mitään kovin tarkasti niistä katsomistanikaan, joten minulta menevät varmasti ohitse monet viittaukset vanhoihin tapahtumiin, mutta tarinaa voi seurata ongelmitta vaikka ei tietäisi mistään mitään.
Star Trek: Picard on tosiaan saanut paljon haukkujakin osakseen, mutta minä nautin tästä kovasti. Picardin tarinaa on mukava selvitellä ja sarja on hyvää viihdettä, mukanaan myös vähän yhteiskuntakommentaaria ja romantiikkaakin. Ehkäpä sieltä synkästä maailmasta löydetään vielä myös takaisin valoisampaan, kuka tietää, mutta yrittää kannattaa ainakin aina. Sitä odotellessa voidaan vähäsen seikkailla ja nautiskella nostalgiahömpsyistä tuttujen kanssa.
Sarjaa voi katsella esimerkiksi Amazon Prime Video -palvelusta.
Kommentointi suljettu.