Savo-Karjalasta kajahtaa. Vehje-yhtyeen debyyttialbumi sisältää suupieliä ylöspäin vetäviä velmulla asenteella rykäistyjä punkralleja. Tai albumi ja albumi, levyn yhdeksän biisiä kestävät yhteensä kymmenisen minuuttia eli mahtuvat kokonaisuudessaan seiskatuumaiselle sinkulle. Laulaja Niko Taskinen kertoi Audiovideolle, mikä on Vehje ja mitä sillä tehdään.
Netin kätköistä löytyi hyvä määritelmä ITE-taiteelle: ”ITE-taide on suomalaista nykykansantaidetta. Lyhenne viittaa sanayhdistelmään ”itse tehty elämä”. ITE-taide on tekijänsä elinympäristöön, kulttuuriseen taustaan ja kokemusmaailmaan sitoutuvaa taidetta.” Pitkän uran teatterimaailmassa tehneen kulttuurivaikuttaja Niko Taskisen luotsaama Vehje istahtaa tuohon sapluunaan hujahtamalla. Yhtyeen tekemisissä kuuluu kulttuurillinen perimämme monin tavoin. Juonteet ylettyvät pitkälle kuplettitaiteen ja huumorimusiikin historiaan, aina Jaakko Teppoon ja Hiski Salomaahan saakka. Sopivasti ripotellut savo-karjalaiset murreilmaisut lisäävät tuotoksen kulttuurisidonnaisuutta ja naiivirealistiset sanoitukset, jos mitkä, ovat ITE-taiteelle ominaisia. Eikä pidä unohtaa raskaan rockin ja HC-punkin väkevää asemaa musiikillisessa DNA:ssamme.
Vehkeen viehätys syntyy pitkälti kontrasteista. Äkkiseltään asianmukaisesti rääytyt vokaalit kuulostaisivat syöneen genresidonnaisuuksia, mutta totuus onkin jotain muuta. Absurdi vokaaliosasto on saanut tuekseen rouhean ja tanakan äänimaailman sekä ammattitaitoisen tiukan soitannan. Puritaaneillekin kelpaava uskottavuus esittämistavassa nostaa huumorin ennenkuulumattomiin ulottuvuuksiin. Kummissani olen myös siitä, miten kymmeneen minuuttiin on saatu näinkin monipuolinen ja tasapainoinen kokonaisuus. Yhdistelmä kaasupoljin pohjassa hurjasteltua HC-punkia ja hitaammin jurruutettua Black Sabbath-tyylistä stoner rockia toimii loistavasti. Kaikesta paistaa läpi tekemisen riemu, eikä turhaan näpertelyyn ja hifistelyyn ole sorruttu. Railakas kerralla purkkiin -meno välittyy autenttisena kuulijalle.
Harvoin on tullut naurettua ääneen raskasta rockia kuunnellessa. Esimerkiksi Mörri-biisin raskaalla kädellä nuijittu heavy rock pseudototisine sovituksineen yhdistettynä kappaleen päähenkilön eksistentialistisiin ongelmiin ajankulun kanssa tuo vedet silmiin. Mistä tulikin mieleen, että naurun ja liikutuksen täytyy olla aivojemme uumenissa melko lähellä toisiaan, sillä naurun sekaan hiipi levyä kuunnellessa myös herkistymistä. Outoa, semminkin kun kyseessä on lähes älyvapaasti kelluva räminärock. Spontaanit tunnereaktiotkin ovat merkki siitä, että bändin tekemisissä on jotain selittämättömän kiehtovaa. Pienet jutut ovat enemmän, kuin osiensa summa.
Spontaanit tunnereaktiotkin ovat merkki siitä, että bändin tekemisissä on jotain selittämättömän kiehtovaa.
Tällaisina aikoina kulttuurin ja taiteen tuomat valon pilkahdukset ovat tervetulleita. Vehkeen ”LP” generoi hyvän mielen energiaa minikestostaan huolimatta. Kannen arveluttavan habituksen omaava Hippokin on sitä mieltä, että levy kannattaa ehdottomasti hommata vinyylimuodossa, tai muuten ”se on saletti, että huominen mennee taas ihan mörrin perseeseen!”
Laulaja Niko Taskisen haastattelu.
Jari: Morokki! Olet Googlen kertomana virallisen oloisesti kirjastoautovirkailija. Onko siisti homma?
Niko: Hyvää iltaa. Kyllä näin on. Tein 15 vuotta taidetta ammatikseni ja kyllästyin jatkuvaan pitkin poikin Suomea ramppaamiseen. Sattumalta tuli tämä paikka hakuun ja ennakkoajatukseni mukavasta työstä ja leppoisista ihmisistä kävi toteen. Onhan tämä tärkeää työtä kulttuurinkin parissa.
Jari: Kerro vähän, mitä kaikkea olet touhunnut taiteen saralla.
Niko: Teatterimaailmassa monenmoista ja kulttuuritoimintaa laajemminkin. Musajutut ovat kulkeneet aina jollain lailla muun tekemisen rinnalla.
Jari: Pystyykö Vehje-yhtyeen kuvailemaan parilla lauseella? Mikä, ketä, miksi?
Niko: Ollaan tunnettu toisemme pitkään ja meistä jokaisella on, jos jonkinlaista viritystä ja kokoonpanoa vuosien varrella ollut. Tällä Vehje-kokoonpanollakin meillä oli Kuopiossa joskus muinoin nuoruuden vimmainen bändi. Idea Vehje-bändiin lähti ajatuksesta tehdä hieman erilaisesta vinkkelistä äkkiväärää raskasta rockia ja punkia.
erilaisesta vinkkelistä äkkiväärää raskasta rockia ja punkia
Jari: Miten vasurilla Vehje-yhtyeen kappaleet on tehty. Onko tempaistu yhdellä otolla purkkiin, vai onko studion uumenissa hinkattu niska limassa näitä?
Niko: Lähes jokainen biisi on soitettu ja laulettu nk. ykkösellä purkkiin. Parissa biisissä en ollut aivan tyytyväinen lauluihini ja lyriikoihin, niissä jouduttiin turvautumaan toisiin ottoihin. Muutoin kappaleet on rakennettu porukalla ja varmasti pitkä yhteinen historiamme ja ystävyys helpotti kappaleiden tekoprosessissa. Jamipohjalta mennään, ei niska limassa missään nimessä.
Jari: Olisiko tämän typerän korona-ajan hellittäessä mahdollista nähdä Vehjettä livenä? Mitä ihmettä te muuten loppukeikan teette, kun koko albumin läpivetäisyssä menee muutama minuutti? Improteatteria ja stand upia?
Niko: Just tuossa laskeskeltiin, että kyllä meillä biisejä olisi tarpeeksi normi HC-punkkikeikan verran. Livekeikat eivät missään nimessä ole poissuljettuja. Perheellisinä me ei kyllä mihinkään USA:n rundille lähdetä, mutta Suomessa pistokeikkatyyppisesti ollaan kyllä mukana, jos tilaisuuksia tulee.
Jari: Miten te itse koette musanne? Huvittaako, naurattaako, tuoko energiaa? Tuleeko sanoituksellisia inspiraatioita kirjastoauton ratissa?
Niko: Meillä oli harjoituksissa/nauhoituksissa todella hauskaa. On ilo huomata, että se meininki tuntuu tarttuvan kuulijoihinkin. Sanoituksellisia inspiraatioita syntyy milloin missäkin. Yleensä yllättäen, kun joku sana tai sanaparsi alkaa mielessä kummitella.
Meillä oli harjoituksissa/nauhoituksissa todella hauskaa. On ilo huomata, että se meininki tuntuu tarttuvan kuulijoihinkin.
Jari: Kiitos tarinatuokiosta ja tämän vuoden parhaimmasta levystä tähän mennessä. Mitäs seuraavaksi, joko seuraava ”pitkäsoitto” hahmottuu.
Niko: Kiitos itsellesi. Vehje-yhtyeen saama huomio on tullut meille kaikille yllätyksenä. Alun perinhän meidän ei edes pitänyt julkaista näitä kipaleita, mutta onneksi se tehtiin ja ihan vinyylimuodossakin. Meillä on toiseenkin ”pitkäsoittoon” jo biisit demotettuna. Mutta voi olla, että niitä ei vinyylinä julkaista, kun on aikaa vievä prosessi se.
Jari: Mistäs ihanan kamalalla Hippo-kannella varustettua debyyttialbumianne saa tilattua?
Niko: Levykauppa ÄXästä.
Kommentointi suljettu.