Levyarvostelu – Viikate – Panosvyö (Motörhead-tuotantoa ensimmäisellä kotimaisella) – Spinefarm

Kaihomielten tärinätuokio

Lemmy tulisi käymään Kouvolassa, jos Viikatteen cover-levy olisi aneeminen, kieli poskessa ja hurlumhei-hengessä räpelletty välityö.

Ei hätää, kyllä levy rauta-annoksensa on saanut, sillä Motörhead-trippi ottaa äkkilähdön reippaalla Iron Fist tulkinnalla. Tyypillisellä viikatesanastolla varustettuna, se napsahtaa mojovasti naamaan nimellä Luuvitonen. Motörheadille, 1982 julkaistu Iron Fist-albumi merkitsi ensimmäisen kultakauden loppua. Ryminäryhmän Kilmister-Clarke-Taylor välit huononivat ja voimat olivat rankasta (kiertue)elämästä johtuen muutenkin lopussa, eikä nimibiisiä lukuun ottamatta levylle riittänyt enää paukkuja.

Killed by Death (Kuollut ja Hengetön) oli uuden nousun alkusysäys. Se on Motörheadin tarttuvimpia kipaleita ja samaa groovea löytyy myös Viikatteen versiosta. ”Heavy-urani” alkumetreiltä muistuu mieleen, kaverin nahkakantinen No Remorse-kokoelma, jolta Killed by Death löytyy. Lienevätkö aitoa nahkaa kannet olleet, mutta melkoista äijäilyä ne kuitenkin edustivat. Übermachoilua tarjosi myös Killed by Death-musavideo, johon oli kasattu osapuilleen koko macho/äijäkulttuurin kuvasto.

"Killed by Death oli uuden nousun
alkusysäys ja samaa groovea
löytyy myös Viikatteen versiosta."

Philty Animal Taylorin paluulevy Rock`n`roll, ei ollut mikään huikea elämys, mutta kuulemma Kaarle Viikatteelle kyseinen albumi maistui, siksi mukaan on Boogeyman (Vihtahousu) otettu. Sanoituspuolella se edustaa levyn lapsellisinta ja korneinta osastoa, tuoden mieleen jopa Sleepy Sleepersin jytärokit. Levyn seuraava kappale Pahat (Devils), oli Viikatteen jäljiltä sovitettu vieraan oloiseksi. Piti oikein alkuperäinen versio kuunnella, kun en sitä meinannut heti tunnistaa.

Stone Dead Forever (Kylmä, Kylmä Kivi) kappale löytyy Bomber-albumilta. Tavallaan levy on kahden kappaleen voimin edustettuna, kun Over the Top (Yli Äyräiden) oli Bomber-singlen b-puolella. Molemmat kappaleet rullaavat mukavasti, mutta eivät nouse alkuperäisten naivin räyhäkkään menoon. Vasta viime vuosina synninpäästön saanut Another Perfect Day -albumi on linjaton outolintu Motörheadin tuotannossa. Osa kappaleista on melkein poppia ja osa hyvinkin hurmeista punk-metallia. Panosvyölle on tiensä löytänyt Another Perfect Dayn rauhallisempaa ja hämyisintä osastoa edustava One Track Mind (Ainoa). Mielestäni Viikate on saanut kappaleeseen oikein hyvän poljennon aikaiseksi. Mistähän ihmeestä minulle tuli kappaleen alkumetreillä Amerikan rokkia veivaava Creed mieleen, outoa.

Motörhead kalasteli isompaa suosiota 1916-albumillaan (väännös 1991 vuosiluvusta). Sellot ja täysveriset balladit aiheuttivat sydämen tykytyksiä raaempaan räimeeseen siihen mennessä tottuneessa fanaattisessa kuulijakunnassa. Viikatteen tulkinta levyn nimikappaleesta jytkii lähes yksi yhteen alkuperäisen urilla, eikä siitä jää mieleen kuin Kaarlen matalalta kumpuava laulusuoritus. Ei 1916 Lemmyn kähisemänäkään mielestäni mikään mestariteos ole, vaikka synkkää tarinaa sodan mielettömyydestä kertookin.

Teksti: 
Tagit: