Kaikista sivuoireistaan huolimatta hyvin tehty 3D-kuva on varsin koukuttava asia. Kolmedee-kuvaa tarjoavia telkkareita saa nykyään halvalla, myös kohtalaisen hyvää kuvaa tarjoavia. Minä vain vietän juuri näinä päivinä 19. vuosipäivää siitä kun viskasin television pihalle ja ostin ensimmäisen videoprojektorini. Ja kun isoon kuvaan tottuu niin isosta kuvasta on hyvin vaikeaa luopua. Televisiolla, niillä ”isoillakaan”, ei ole juuri ollut asiaa kotiini.
Sonyn HMZ-T1 on toisaalta henkilökohtainen 3D-kokemus, mutta sivistyneet ihmiset tietävät, mitä tarkoitan kun sanon, että kuvakoko videolaseilla ja sitä kautta immersio katsottavaan materiaaliin ovat samaa luokkaa kuin Bristol 1:n parven eturivillä oli. Kuva on ISO. Optiikan avulla se saadaan kuitenkin näyttämään olevan sen verran etäällä, etteivät silmät rasitu.
Lisäksi lähtökohtana oma näyttö kummallekin silmälle on paljon parempi kuin yksi ruutu ja suljinlasit, joita televisioiden ja projektorien (niin kotona kuin elokuvateatterissakin) kanssa joutuu käyttämään. Valovoimakaan ei ole mikään ongelma. Eikä mustan taso, OLED-näyttöjen pohjamusta on hyvin hyvin pimeää ja näiden yhteistuloksena kuva on erittäin dynaaminen.
”HMZ-T1:n kuvakoko
on samaa luokkaa
kuin hyvän leffateatterin
parhailla paikoilla.”
Oikeiden säätöjen jälkeen lasit istuivatkin yli 400 gramman painostaan huolimatta melko mukavasti päähän ja piru vieköön, jäin varsin sivuoireettomaan kuvaan koukkuun samantien.
Parhaimmillaan välittömästi koukuttavat
Ei, en pureudu ensimmäsenä leffoihin vaan vielä niitäkin keinotekoisempaan maailmaan. Playstation 3:n autopeli Gran Turismo 5 on hyvällä ratilla ja isolla valkokangaskuvalla pelattaessa aivan uskomattoman koukuttava. Television ruudulla ja tuttiohjaimella siitä jää 75 prosenttia kokematta. Kun HMZ-T1:n kuvakoko on samaa luokkaa kuin hyvän leffateatterin parhailla paikoilla, ovat asiat tältä osin paremmin kuin hyvin.
GT5:n 3D-maailmaa ei ole hirveästi mainostettu eikä pelissä sillä kikkaillakaan. Tie vain muuttuu aidosti kolmiulotteiseksi ja se tuo vielä huomattavan paljon lisäiloa tunnelmaan. Deep Forestin tai Nürburgringin metsän keskellä kiemurtelevat tiet tuovat kylmät väreet selkäpiihin ja vilpittömän korvasta korvaan virnistyksen.
Kun Gran Turismon pelaamiseen tarvitaan joka tapauksessa se hyvä ratti, Playstation 3 ja aikaisemmin myös videoprojektori ja valkokangas, ei viimeksimainittujen korvaaminen silmälappuvideoilla ole ollenkaan mahdoton ajatus hard-core-pikselikaahaajalle. Uskokaa pois, HMZ-T1:n kanssa kierrosajoistakin saa nipistettyä tipan pois aidomman ajokokemuksen ansiosta, sen lisäksi, että ajaminen on vielä hauskempaa kuin valkokankaalla.
Kierros huvipuiston vatkaimissa
Siinä, missä GT5 ottaa iisisti, lyhyesti kokeillut Batman Arkham City ja Uncharted: Drake’s Fortune heiluttavat pelaajaa oikein olan takaa. Suurin syy on kuitenkin tuttiohjaimiin tottumaton pelaaja. Minä kun olen aina ollut sitä mieltä, että FPS-pelejä pelataan hiirellä ja näppiksellä – kun olen alkuperäisistä Wolfenstein 3D ja Doom -peleistä alkaen niin tehnyt. Tämä varmaan liittyy jotenkin rollaattori-ikää lähestyvään vuosimäärääni.
Pelihahmon liikkeet ovat huteria ja helposti liioittelevia. Kun heilahtelevia ja liioittelevia liikkeitä seuraa isolta ja vahvasti kolmiulotteiselta kuvalta, voi tulla tarve ämpärille. Moderni ihminen sen sijaan on tottunut pelikonsolien ohjaimiin ja todennäköisesti nauttii kolmiulotteisesta ympäristöstä huomattavasti enemmän.
Minulle tutumpi virtuaaliympäristö on PC-pelinäkin löytyvä Deus Ex Human Revolution, joka tukee suoraan 3D-kuvaa. Tunnelma olikin erittäin vaikuttava, jos toki liikkeissä hieman takkuileva. Intternetissä on kyllä kommentteja pelin toimimisesta hyvin kolmiulotteisena joten kyse oli todennäköisesti asetusongelmasta.
Joka tapauksessa pelien maailma on se, joka hyötyy 3D-tekniikasta erittäin paljon. Virtuaaliympäristö luodaan aina kolmiulotteiseksi, se vain joudutaan latistamaan monitoria varten.
Sinkku elokuvissa
Moni pelaa itsekseen, mutta katsoo silti mielellään leffoja kaverien tai perheensä kanssa. Siihen käyttöön yhden ihmisen videolasit tuntuvat tavallaan hassuilta. Mutta jos olet hi-techiä arvostava sinkku, HMZ-T1 tarjoaa miellyttävämpää ja sivuoireettomampaa 3D-kuvaa kuin moni tykki tai telkkari omine suljinlaseineen. Ja toisaalta, lasien ohjausyksikössä on HDMI sisään ja ulos eli kuva- ja äänisignaalit jatkavat sujuvasti matkaansa kodin pääasialliselle ruudulle yhteisiä katseluhetkiä varten.
Kuvan laatu leffoilla on kiinni eniten materiaalista. Halvan räikeät ja yliampuvat 3D-tehosteet näyttävät juuri siltä, mitä ne ovatkin: halvan räikeitä ja yliampuvia. Ja niitähän elokuvissa riittää. Se mainittu Gran Turismo 5:n konstailematon ja luonnollinen syvyysvaikutelma jää valitettavasti vain haaveeksi kun katsoo pätkiä muutamista tuoreimmista kolmiulotteiselokuvista.
Tilanteessa on samaa kuin subwooferien ja surroundien alkuaikoina, uutta tehostetta korostetaan niin, että varmasti uunompikin saa suunsa auki ja amerikkahenkisen Wow-äännähdyksen suustaan. Nyt syyllinen ei vain ole demoasetusten säätäjä vaan materiaalin luoja. No, onneksi kaikki 3D-leffat eivät ole tökerösti tehtyjä. Itseasiassa alunperinkin epäluonnolliset animaatiot ovat yleensä niitä hienoimpia ja tasapainoisimpia kokemuksia.
Äärimmäisen hankala yhtälö…
Kuluttajan videolasien vaatimukset eivät ole helpot. Tekniikkaa pitää saada silmien eteen paljon, kevyesti, joka kalloon säätyvästi ja tietysti halvalla. Eikä tulos tietysti täydellinen olekaan. Peruskuluttajat kaipaisivat varmasti 800 euroa halvempaa hintaa, kuvanörtit vielä parempaa kuvanlaatua. Nyt kokenut silmä näkee aavistuksen pikseliverkkoa ja yleinen ilme on hieman keinotekoinen. Etenkään materiaalien tuntu ole yhtä hyvä kuin parhailla näytöillä. Samoin kuvan terävyys kärsii liikkuvilla kohteilla.
”HMZ-T1:n kanssa
Gran Turismon
kierrosajoistakin saa
nipistettyä tipan pois.”
Markkinointimateriaaleissa pyritään kiertämään sen asian sanomista ääneen, että kyse ei ole Full HD -videosta. Videolasien OLED-näyttöjen resoluutio on 1 280 x 720 pikseliä. Oikeasti se ei ole mikään ongelma, tuolla resoluutiolla voi nauttia hyvinkin skarpista kuvasta kun kaikki muut asiat ovat kunnossa.
Markkinointimateriaalissa puhutaan myös 5.1-tilaäänestä. Käytännössä tilavaikutelman tarkkuus ja uskottavuus eivät yllä parhaiden ratkaisujen tasolle, kuten kotimaisen HeaDSPeaker:n. Äänensävyn saa kyllä vakioasetusten isoa leffaääntä huonosti imitoivasta bassokorosteisesta neutraaliksi ja silti elokuvilla uskottavaksi tiputtamalla kuulokkeiden asetuksista basson tasoa muutaman pykälän.
…on varsin hyvin ratkaistu
3D-maailman kaikki tyypilliset kuvatakkuilut huomioiden HMZ-T1 tarjoaa kuitenkin hyvin asiallista kuvaa. Oleellista on hakea ensin kaikki säädöt kohdalleen, jotta videolasit istuvat päässä sekä mukavasti että silmiin nähden oikeassa paikassa.
Sony HMZ-T1 on pioneerituote. Se tuo kolmiulotteisen kuvan poikkeuksellisen vähillä sivuoireilla katsottavaksi ja vaikka tuotteessa onkin parannettavaa, ymmärrän hyvin heitä, jotka eivät halua jäädä odottamaan sitten joskus tulevaa edelleen kehitettyä mallia vaan ryntäävät kauppaan nyt. Minä taidan kuitenkin pärjätä Gran Turismo 5:ni kanssa vielä valkokankaalla.
Kommentointi suljettu.