Anthem MRX-520, MRX-720 ja MRX-1120 -AV-vahvistimet testissä

Anthem on tehnyt AV-vahvistimia hyvin eri asenteella kuin suuret japanilaisvalmistajat. Varustelu on tuntunut jopa karulta, vain oleellinen on otettu mukaan. Pääpaino on toimivuudessa ja ennen kaikkia äänenlaadussa. Niin, nehän ovat vahvistimia, niiden pitäisi hoitaa se vahvistus hyvin eikä vain tarjota sataa lisäominaisuutta. Perusasiat ensin kuntoon.

Jos Anthemin AV-vahvistimista on aiempaa kokemusta, ovat tuoreet MRX:t hyvin tuttuja. Ensimmäinen ajatus on jopa se, että onko mikään muuttunut. Äkkiä onkin helppo osoittaa sormella monta asiaa, jotka ovat tuoreissa malleissa ihan samoja kuin edellisen sukupolven vahvistimissa. Kotelo on ihan samanlainen, perustoiminnot ovat ihan samanlaiset, kaukosäädin on ihan samanlainen (paitsi että jostain syystä oman MRX-710:ni kaukosäädin on huomattavan pölyinen verrattuna näihin uusiin malleihin) ja monta muutakin asiaa näyttää tutulta ja turvalliselta.

Eroja kuitenkin on. Aiemmissa sukupolvissa on ollut kaksi muistia asetuksille, Config 1 ja Config 2. Nyt määrä on tuplaantunut eli jos haluat tiettyyn tarkoitukseen juuri tietyt spesiaaliasetukset, se on helpompaa. Osalle ihmisiä on helpompaa kun subbariantoja on nyky-MRX:issä kaksi. Jos siis haluaa käyttää kahta subbaria. RCA-liittimet on kyllä ihan rinnankytketyt eli saman asian hoiti vanhempien mallien kanssa simppelillä Y-adapterilla.

Uutta ovat myös 4K-signaalin hyvä tuki, MHL, DTS Play-Fi ja Spotify. Ovatko ne tarpeettomia lisäkilkkeitä, Anthemiin kuulumattomia ylimääräisyyksiä? Se on paljolti sinun asenteestasi kiinni. Oleellisin juttu on kuitenkin MRX-520-pikkumallia lukuunottamatta tuki kuuntelupaikan yläpuolelle tuleville lisäkaiuttimille eli Dolby Atmos ja DTS:X-äänijärjestelmille. Sehän se suurin syy monelle on ollut odottaa uutta mallistoa.

Riittävä monessa suhteessa

HDMI-ottoja on kaikkien kolmen koneen takapaneelissa seitsemän, harva sen määrän kanssa jää pulaan. MRX-720 ja MRX-1120 piilottavat etulevyn avattavan luukun alle vielä kahdeksannen. Jos MHL eli Mobile High-Definition Link, tabletin tai puhelimen toistaman signaalin peilaaminen kotiteatterijärjestelmälle on oleellista, se luonnistuu juuri tuosta etulevyn HDMI:stä. Tähän päälle sitten vielä hyvä nippu analogisia ja digiliitäntöjä optisena ja koaksiaalisena.

Anthemin AV-vahvistimet eivät tarjoa minkäänlaista kuvaprosessointia, ne vain päästävät kuvasignaalin lävitseen näytölle. Tuoreimpien 4K-tykkien ja ruutujen kanssa kyllä luvataan hyvä toimivuus ja lupauslista on pitkä: HDMI 2.0a, HDCP 2.2, 4:4:4 Subsampling 4K60-kuvalla, HDR, BT.2020 Color Gamut, kuvaruutunäyttö 4K-kuvatilassa ja 4K 50/60Hz vaihto. Oman kuvaruutunäyttönsä MRX:t toki osaavat piirtää myös 4K-näytöille.

Sisääntuloja otetaan käyttöön vain tarvittava määrä. Jos sinulla on vain kolme ohjelmalähdettä, vain ne näkyvät kun selaat listaa – tämä selkeyttää käyttöä paljon. Ja jokaisen nimen saa luonnollisesti määritellä haluamakseen. AUX3:sta ei siis enää tarvitse erikseen muistaa, että siinä on kiinni Pleikkari. Kaikki MRX-mallit ovat muokattavissa hyvin tarkasti käyttäjän omien tarpeiden mukaisiksi. Pienellä vaivalla vahvistimesta saadaan erittäin helppokäyttöinen koko perheelle ja samaan aikaan kaikki hardcore-harrastajan metkut täydellisesti hoitava. Sen sijaan, että minä selittelisin valikoiden ominaisuuksia, vahvistimista kiinnostuneiden kannattaa mennä myyjäliikkeeseen katsomaan toimintaa itse. Se on ainakin tuhat kertaa selkeämpää.

Olohuoneeseen vai kotiteatteriin?

MRX-520 on selvästi suunniteltu olohuoneteatteriin. Siellä, jos missä, hyvä huonekorjaus auttaa saamaan äänenlaadun hyväksi ja toisaalta kaiutinmäärää harvoin halutaan kasvattaa suureksi. Erikseen tehtävään leffahuoneeseen voi hyvin ruuvailla ne kaikki 11 kaiutinta plus subbarit ympäriinsä, mutta normaaliolohuoneessa laatikoiden ja kaapeloinnin määrä tuskin innostaa. MRX-520:ssa oleva esivahvistinanto, pre-out, on sekin 5.1-kanavainen eli konetta ei voi laajentaa useampikanavaiseksi.

MRX-720 ja MRX-1120 tarjoavat mallimerkintöjensä mukaisesti 7 ja 11 päätevahvistinta. Molemmissa on kuitenkin 11.2-kanavainen esivahvistinanto eli MRX-720:nkin saa lisäpäätevahvistimella hoitamaan ne Dolby Atmoksen kattokanavat. Luonnollisesti MRX-720:ssa ja MRX-1120:ssa on Dolby Atmos ja DTS:X-dekooderit, mutta niissä on myös DTS:n kehittämä Play-Fi. Play-Fi on kuin Apple Airplay eli tapa siirtää musiikki ohjelmalähteeltä soittavalle laitteelle langattoman verkon yli häviöttömänä, mutta ilman Apple-maailmaa. Airplay toimii toki Androideillakin, mutta vaatii maksullisen sovelluksen, DTS Play-Fi on ilmainen.

Äänenlaadun parannus edellisestä, MRX-520 vs MRX-710

Anthemin kaikista MRX-malleista sanotaan, että niissä on 32-bittiset ja jopa 768 kHz taajuudella toimivat DA-muuntimet. Olkoon nuo numerot mitä vain, oleellista on, että äänenlaatueroista ei puhuta. Saako siis MRX-520:lla saman äänenlaadun, mikä MRX-1120:lla on mahdollista? Olisiko niin, että päätevahvistimet ovat samoja ja ero on vain kanavien määrässä? Ihan samoja päätevahvistimet eivät ole, MRX-520:lle luvataan sata wattia per kanava ja isoveljille 140 wattia per kanava. Mutta ei se tarkoita, että äänenlaatueroja olisi.

Ero on helppoa selvittää, kaikki vahvistimet riviin ja kuunnellaan. Koska kotona on vanhempi MRX-710 otin sen vielä ensimmäiseksi vertailukohdaksi. Onhan se mielekästä tietää, onko soundi muuttunut edellisestä sukupolvesta ollenkaan. Joten digisignaalia yhdelle MRX:lle kerrallaan, kaikki korjaukset sekä muokkaukset pois päältä ja korvat hörölle.

Anthem MRX-710 on jopa vähän täyteläisempi kuin MM-Audio MaxiMonot eli Hypex UcD700HG:t ja Logitech Transporterin DA-muuntimet, rauhallisen miellyttävä ja hyvin helppo kuunnella. Bassokontrolli on ok, mutta ei Hypexin veroinen. Parhaiden kaksikanavalaitteiden läpikuultavuus ja sävykkyys jäävät vielä saavuttamatta, mutta en ole ollenkaan vakuuttunut, että MRX:n rahalla saisi oleellisesti paremman DA-muuntimen ja stereovahvistimen, soundiltaan erilaiset toki.

”Iskut sinkoavat napakammin ja
vaivattomammin, se vaikuttaa
selvästi yleiseen kulkevuuteen.”

Vaihto MRX-520:n tuo heti yhden ison eron, se soi ensinnäkin samoilla asetuksilla vähän lujempaa kuin MRX-710. Mutta muutakin sointieroa on. Siinä, missä MRX-710 on pehmeän rauhallinen, MRX-520 on selvästi energisempi ja dynaamisempi. Iskut sinkoavat napakammin ja vaivattomammin, se vaikuttaa selvästi yleiseen kulkevuuteen, MRX-520 rullaa vaivattomammin ja lujempaa kuin vanhan mallisarjan suurin MRX-710. MRX-520 ei soi äksysti (elleivät kaiuttimesi ole sitä), se on vain selvästi pirteämpi kuin edellisen mallisarjan lippulaiva.

MRX-520:n koukuttavin piirre on juuri sen vaivaton nopeus. Kaikkein eniten minua ahdistaa soundi, jossa musiikki tuntuu laahaavan käsijarru päälle jääneenä. Nyt sellaisesta ei ole tietoakaan, musiikki etenee aineettoman vaivattomasti. Anthem on saanut kiitettävän hienosti kuntoon niin DA-muunnoksen kuin myös vahvistinpuolen sen perässä. AC/DC:n Who Made Who -levyn nimikkobiisin kuivakka bassosoundi mätkii rintalastaani ja tipan etäälle jäävä Brian Johnson erottuu erinomaisesti. Katie Meluan tuhti ja railakkaan ässäpitoinen Shy Boy sykkii hyvin kontrollissa ja pintaan miksattu ässä tuntuu vain siltä, että näen aina vilahduksen kielenkärjestä. Eikä se ole paha asia.

”Parantunut äänenlaatu on jo
sellaisenaan hyvä perustelu
päivittää vahvistin tuoreempaan.”

Black Hawk Down -soundtrackin seiniä tärisyttävä Hunger-raita irtoaa hurjalla voimalla, paineaallot vain hyökyvät huoneen läpi jokaisella bassoiskulla. Siis ihan kahdella kaiuttimella ilman subbaria. Jos MRX-520:n viisi kanavaa ja subbari riittävät sinulle, on parantunut äänenlaatu jo sellaisenaan hyvä perustelu päivittää vahvistin tuoreempaan.

Ei harppausta ylöspäin, MRX-720 ja MRX-1120

Entäs ne isoveljet, lisääntyykö vain kanavien määrä vai paraneeko myös äänenlaatu? MRX-720:n kanssa minulla oli vuoronperään sellainen olo, että se saattoi olla bassokontrolliltaan tipan parempi kuin MRX-520 ja sitten ehkä ei. Samoin välillä tuntui, että MRX-720 on soi yleisesti aavistuksen puhtaammin. Ja seuraavalla kappaleella eroa ei löytynyt. Vertailun tekee hyvin hankalaksi se, että MRX-720 tuntui soivan tasan samoilla asetuksilla lujempaa kuin MRX-520, äänenvoimakkuutta ei tahtonut saada aivan samaksi. Jos jotain niin ainakin liitinten kontaktit tuli käytyä tosi hyvin läpi kymmenillä kytkemisillä ja irroittamisilla.

MRX-1120:n ja MRX-720:n välillä vertaaminen tuntui aivan samalta. Olisiko isomman bassossa tippa lisää kontrollia, olisiko yleinen kuulaus ja puhtaus ehkä aavistuksen parempi. Nämä ovat erittäin ehkiä ja hyvin vahvasti aavistuksia. Teoriassa isomman mallin isommasta virtalähteestä voi hyvinkin olla hyötyä silloin kun kuormitetaan vain kahta kanavaa eli kuunnellaan musiikkia. Käytännössä oleellista ja selvää eroa ei vain syntynyt. Elokuvamateriaalilla tilanne joka tapauksessa tasoittuisi koska yleensä vahvistin hankitaan käytettävän kaiutinmäärän mukaan, viisikanavaisella vahvistimella on viisi kaiutinta syötettävänä, 11-kanavaisella 11 kaiutinta.

Se, että vahvistinmallien välille ei löytynyt selvää äänellista eroa, lohduttaa tietysti eniten MRX-520:a miettivää. Se perusmalli kuulostaa yhtä hyvältä kuin melkein 2,5 kertaa kalliimpi lippulaiva eli suurempaa summaa rahaa ei tarvitse laittaa elleivät ne isovelimallien muut ominaisuudet ole oleellisia. Käytännössä se MRX-520:n sata wattia per kanava ja isompien 140 wattia per kanava on niin pieni ero äänenpaineessa (alle kaksi desibeliä), että mainittavaa eroa ei tule siitäkään.

Miksi huonekorjaus voi olla pahasta?

Huonekorjaus on sitä, että huoneen sotkevaa vaikutusta kaiuttimien ääneen pyritään minimoimaan. Etenkin bassoalueella kuuntelutilan aiheuttamat korostumat ja vaimentumat ovat järkyttävän suuria. Sellaisia, että ne pilaavat kalleimmankin highend-kaiuttimen soundin. Mutta se korjaus jakaa harrastajien keskuudessa paljon mielipiteitä. En ihmettele heitä, joille se on kaiken pahan alku ja juuri. Huonoja esimerkkejä taajuusvasteen pakko-oikomisesta DSP:llä on nimittäin paljon. Niitä tyypillisesti yhdistää yksi ja sama asia, korjauksia tehdään bassojen lisäksi keskialueelle ja ehkä jopa diskanttiin saakka.

Kun huonekorjaus tehdään vain bassoalueelle, 200 – 300 hertsin alapuolelle, sivuoireita ei käytännössä tule ollenkaan. Tulos on vain tiukemmin potkaiseva, alemmas ulottuva ja nopeampi bassopää. Sen sivuoireena sitten tulee parempi keskielueen erottuvuus ja sitä myöten myös tarkempi stereokuva. Se, mitä tällä tavalla ei saada, on markkinointiosaston käyttöön hurjaa ennen ja jälkeen -taajuusvaste-eroa.

Helppoahan sillä on mainostaa kun taajuusvaste on taianomaisesti muuttunut vuoristomaisemasta viivasuoraksi. Lupausta katsellessa ei vain aina muista, että sellaisen taikaliemen hörppääminen voi jättää suuhun oudon sivumaun. Näin peruslaatuisten AV-vahvistimien huonekorjauksia markkinoidaan. Ongelma on se, että pitkälle keskialueelle tasan suoraksi pakkolanattu taajuusvaste ei kuulosta luonnolliselta. Keskialueen ongelmiin pitää löytää ratkaisu kaiuttimien rakenteesta ja huoneen akustiikasta, silloin vältytään niiltä sivuoireilta.

Eli miksi Anthem ARC on hyvä huonekorjain?

Anthem ARC 1M -huonekorjauksen kankeus on se, että se vaatii tietokoneen. Ja nimenomaan Windows-tietokoneen, Mac ei kelpaa. Edellisessä MRX-sukupolvessa esitellyssä ARC 1M:ssä sentään siirryttiin RS-232-adaptereista nykypäivään ja sisäverkon hyödyntämiseen.

Vaan eipä mukana tulevan USB-mikrofonin kytkeminen tietokoneeseen vaadi erillistä kurssitusta ja sujuvasti Anthem myös näkyy verkossa. Käytännössä ARC 1M -huonekorjauksen käyttö on helppoa. Iso oleellinen asia on se, että ARC – ylipäätään laadukkaan ja tarkan korjauskykynsä lisäksi – antaa käyttäjän rajoittaa, mille taajuuskaistalle huonekorjaus tehdään. Minä olen pitänyt ylärajana 250 hertsiä koska se hoitaa bassoiskun kuntoon paremmin kuin Hiacellinen subbareita eikä käytännössä aiheuta mitään sivuoireita.

Anthem ARC on alusta alkaen auttanut kahdessa asiassa. Yksi on se, että subwooferin (tai subwooferien) ja muiden kaiuttimien äänensävy huoneessa saadaan tasapainoiseksi. Pahat korostumat ja vaimentumat pois. Toinen hyvin oleellinen asia on se, että huoneen aiheuttamat ongelmat ovat erityisen suuria juuri sillä alueella, jossa siirrytään pääkaiuttimilta subwooferille.

Kirjoissa on kauniita kuvia siitä, miten hienosti erilaisilla suodinjyrkkyyksillä saadaan summattua jakotaajuudella toisto täysin tasaiseksi. Ongelma on se, että vaikka AV-vahvistin käyttäisi millaisia suotimia, huone sotkee niin järkyttävän paljon, että se kaunis suodatettua signaalia kuvaava kippura kirjan sivulla ei vastaa millään tavalla todellisuutta. ARC varmistaa myös sen, että pääkanavien ja subwooferin suodatetut signaalit vastaavat oppikirjan ideaa ja tuloksena subbari saadaan oikeasti sovitettua saumattomasti pääkanaviin.

ARC ajettuna jokaisen MRX:n soundi muuttuu oleellisesti. Bassopää muuttuu aivan mielettömästi, parhaimmillaan ero on kuin siirtyisi halvasta 2.1-setistä epätahtiin jumputtavine subbareineen taitavasti akustoituun studioon, jonka seinässä on upotettuna äärijäreät kaiuttimet. Vaikka kaiuttimet, joita ei ole suunniteltu seinustalle asetettaviksi, asettaa seinustalle, pehmeän pulleasta bassosta tulee napin painalluksella atleettinen kung-fu-mestari. Potku on todella jäntevää ja alimpien voima on sekin selvästi paremmin esillä. Ja tosiaan sitten vielä se, että päällekäyvästi humppaavan basson siistiytyessä stereokuva muuttuu tarkemmaksi. Tilan piirto on vahvemmin kolmiulotteista ja yksittäiset instrumentit piirtyvät paljon paremmin. Yleinen artikulaatio paranee sekin oleellisesti ja sen myötä kuuntelijan ulkomaankielen kuullun ymmärtäminen.

Lyhyt valintaopas

No mikä näistä nyt sitten on se oikea valinta? Äänenlaadun puolestahan hinnat alkaen MRX-520 toimii erinomaisesti ja on tosiaan parin tonnin hintalapullaan todella kova paketti. Mikäli et kaipaa vahvistimeen Spotify-palvelua, DTS Play-Fi -toimintoa tai MHL:ää etkä aio vuorata huonettasi kaiuttimilla, MRX-520 on oikea ratkaisu. Kotiteatterin kanssa kannattaa aina muistaa se, että hyvässä akustiikassa ja hyvillä optimaalisesti sijoitetuilla kaiuttimilla saatava lopputulos on äänenlaadullisesti todella hieno. MRX_520:n hintalappu on sekin helppoa perustella ihan pelkästään sillä, että vahvistimen äänenlaatu sellaisenaankin on todella hyvä ja lisäksi huonekorjaus tekee erinomaista jälkeä.

Jos nuo Spotify, DTS Play-Fi ja MHL ovat sinulle oleellisia niin siirtyminen mallistossa ylöspäin pitää tehdä. Samoin se, jos haluat 5.1:ä vahvemmin ympäröivän äänikentän. Kunhan kuuntelupaikkasi ei ole ihan takaseinässä kiinni, erilliset surroundkanavat sivuilla ja takana parantavat äänikentän yhtenevyyttä eli MRX-720:n seitsemän vahvistinkanavaa tulevat heti hyötykäyttöön. Hardcore-harrastaja luonnollisesti päätyy siihen malliston lippulaivaan ja nauttii äänikentästä, joka nousee myös kuuntelijan yläpuolelle eikä vain ympäröi sivuilta. Se pienempien mallien pakkamuuntajan vaihtuminen MRX-1120:ssa rengassydänmuuntajaksi voi olla henkisenä lohtuna isokin asia.

MRX-720 ja MRX-1120 alkavat maksaa jo niin paljon, että niitä ei osteta hetken mielijohteesta. Maksaisinko minä lähes viisi tonnia surroundvahvistimesta? Jos olisin tekemässä laadukasta kotiteatteria, kyllä. Ei se seitsemän tai yhdentoista laadukkaan päätevahvistinkanavan ostaminen erillisenä tulisi yhtään halvemmaksi, päinvastoin.

Sinun pitää siis miettiä, miten paljon olet valmis satsamaan kotiteatterisi ääneen. Anthemit antavat hyvin hinnoilleen vastinetta, mutta etenkään MRX-720 ja MRX-1120 eivät ole enää ihan halpoja. Minun suosikkini joukosta onkin ehdottomasti Anthem MRX-520. Se tarjoaa äänenlaatua, joka ei olisi itsestäänselvää kahden tuhannen euron hintaisesta stereovahvistimesta ja päälle hyvät DA-muuntimet ja loistavan huonekorjauksen.

Lyhyesti: Äänenlaatu ja varustelu ovat parantuneet edellisestä sukupolvesta ja Anthem ARC 1M on edelleen pirun hyvä huonekorjain.
Hinnat
Anthem MRX-520: 1 949 euroa
Anthem MRX-720: 3 299 euroa
Anthem MRX-1120: 4 699 euroa
Maahantuoja: Scanteknik

Anthem-kauppiaasi: