Nitrosäiliö-kaiutinrakennusohjeen jakosuodinpäivitys ja ulkoasumuutos – Mikkelin AMK, muotoilun koulutusohjelma

On ihan normaalia, että tietyt huonekalut ovat kotona suuria. Ihan pienenpieneen kaappiin ei saisi astioita mahtumaan. Häviävän pikkuinen ruokapöytä ei riitä perheen ateriointiin. Eikä pikkupikkunojatuoli riitä aikuiselle, ainakaan hyvän aterian jälkeen. On siis selvää, että esineet ovat tietyn kokoisia siksi, että silloin ne toimivat hyvin.

Lue tästä artikkeli Nitrosäiliö2:sta.

Kaiutinkin toimii erittäin hyvin kun siitä ei tarvitse tehdä olemattoman pientä. Ainakin jääkaappipakastimen kokoluokkaan saakka koon kasvattaminen vain parantaa akustisia resursseja tehdä kaiuttimesta mahdollisimman hyvä. On erittäin epäreilua, että sisustussyistä niille annetaan kokorajoitteeksi puolen litran jugurttipurkkiin mahtuminen.

Sisustussyistä kaiuttimille annetaan kokorajoitteeksi puolen litran jugurttipurkkiin mahtuminen.

Kaikki sohvat eivät tietenkään näytä samoilta. Niitä saa joka makuun, silmää ja perssilmää miellyttäviksi. Nyt tehdään kaiuttimille sama, käännetään iso koko eduksi. Kookkaasta kaiuttimesta kun saa todella näyttävän sisustuselementin.

Minun tyylini on hutia telalla mattavalkoista, kutsun sitä Photoshop-kelpoiseksi pinnaksi. Hifitalon Arttu Kyynäräinen on puuseppä henkeen ja vereen, hän haluaa viimeisen päälle näyttävää jalopuuta ja lakkapintaa. Lookki voisi kyllä olla jotain ihan muutakin. Mikkelin ammattikorkeakoulun muotoilun koulutusohjelman opiskelijat ja heidän opettajansa Anssi Ahonen tulivat apuun miettimään, miten AudioVideo.fi:n kookkaasta Nitrosäiliö-rakennusohjekaiuttimesta saadaan näyttävä.

Koska kaiuttimen oleellisin tehtävä on kuitenkin soida hyvin, ensin iso harppaus eteenpäin Nitron äänenlaadussa. Pohjalle suosittelen kuitenkin lukemaan sen alkuperäisen Nitrosäiliön rakennusohjeen.

Entistä parempi kaiuttimena

Kesällä tehdessäni Dynamiitti-kaiutinrakennusohjetta kävi niin huonosti, että puolta edullisempi tuore pikkuveli ajoi äänenlaadussa Nitrosäiliön ohi. Ja eihän sellainen käy. Nitro pitää nostaa omalle paikalleen AudioVideo.fi:n kaiutinrakennusohjeiden hierarkiassa, ylimmäksi.

Dynamiitin oleellinen juttu oli se, että ehdin muokata äänensävyä kuuntelujen perusteella huomattavan paljon. Tulos oli täyteläisempi, läpikuultavampi ja rauhallisempi kuin pelkkien mittausten perusteella suunniteltu jakosuodin. Sama tehtiin nyt tietysti myös Nitrosäiliölle.

Lievä keskialueen nosto ja diskantin rauhoitus muokkaavat ääntä helpommin kuunneltavaksi. Nyt Nitrosta voi nauttia helpommin myös suurilla voimakkuuksilla ilman, että diskanttipää alkaa ottaa tyypillisillä kotikuunteluetäisyyksillä korviin. Keskialueen nosto paransi entisestään stereokuvan välittymistä ja solistin läsnäoloa. Kolmas muuttunut asia on basson napakoituminen. Silti, edelleen suosittelen refleksivirityksen tekemistä neljällä putkella, jolloin säätömahdollisuus auttaa kaiuttimen sovittamisessa eri kuunteluympäristöihin.

Pelkkä jakosuotimen muutos

Jakosuotimen muokkaus maksaa muutaman kympin per kaiutin, mutta on ehdottomasti vaivan ja rahan arvoista. Äänenlaadullinen muutos on nimittäin huomattavan suuri. Vanhasta suotimesta basson 33uF kondensaattori pysyy samana ja diskanttipiirissä on edelleen 1,5uF kondensaattori. Näitä ei siis tarvitse välttämättä ostaa uudestaan.

Helpointa on tietysti ostaa uudet kelat, mutta voit myös muokata uuden tarvittavan kelan jo olemassaolevasta. Mikäli olet ostanut osat Hifitalosta valmiina pakettina, on basson kela 1,4-millisestä langasta käämitty ilmasydäminen. Ottamalla teipit pois käämilangan päältä ja kiertämällä lankaa 22 kierrosta pois, tippuu kelan induktanssi alkuperäisestä 2,2 millihenrystä sopivasti 1,8 millihenryyn. Tämän jälkeen teippi kierretään takaisin pitämään kela nipussa. Toki, jos käytettävissäsi on induktanssimittari, voit varmistaa uuden kelan tarkan arvon ja etenkin tehdä vasemman ja oikean kanavan keloista tasan samansuuruiset.

Jos äänensävyä haluaa koekuuntelun jälkeen hienosäätää, saat 12 ohmin vastusta pienentämällä lisää energiaa aladiskantille (ja suurentamalla vastusta vähennettyä energiaa). Kannattaa kokeilla ihan pykälä kerrallaan eli ensin 10 ja 8,2 ohmin vastuksia. Vastaavasti kasvattamalla 1,5uF kondensaattorin arvoa, saat lisää energiaa ylädiskantille (ja vastaavasti pienentämällä kondensaattoria vähennettyä energiaa). Huomattavan suuret muutokset vaikuttavat jo diskantin ja bassokeskiäänisen sovitukseenkin eli on parasta tehdä vain hienosäätöjä ja pysyä maksimissaan muutaman arvon päässä vakioista.

Koteloon ei tarvitse tehdä mitään muutoksia, alkuperäinen toimii hyvin. Perinteisen ison lattiamallin mielekäs vaihtoehto on litteä kotelo seinää vasten asennusta varten kotiteatterikäyttöön. Mittoina toimii esimerkiksi leveys 605mm, korkeus 629mm ja syvyys 236mm.

Tällöin kyljet ovat ylä- ja alapalojen välissä, ja kaikilla näillä neljällä osalla on 12-millisestä vanerista tehtynä samat mitat 605 x 200 mm. Etu- ja takalevyt ovat 630 x 605mm -kokoisia (630 eikä 629 mm koska se pieni ylimääräinen on siistimpää hioa pois kuin kitata vajaata kulmaa).

Etulevy tehdään tuplapaksuisena. Alemmassa levyssä on basson asennusaukko, päälimmäisessä laipan halkaisijainen eli päälimmäinen levy tekee upotuksen. Torven vaatima reikä tehdään tietysti kumpaankin ja etulevyt liimataan tiukasti toisiinsa kiinni resonoinnin estämiseksi. Bassoelementin keskipiste on 204 mm kotelon alareunasta ja torven keskipiste 117 mm kotelon yläreunasta, tällöin elementtien väliinkin jää sopiva pieni kannas. Refleksiviritys kannattaa tehdä 50 hertsiin eikä sen alemmas. Tämä hoituu kahdella halkaisijaltaan 10 cm putkella, joiden pituus on 15 cm.

Vastaavanlaiset versiot Nitrosäiliöistä ovat omassa kotiteatterissani.

Funktionaalista taidetta

Yksi tapa käyttää Nitrosäiliöitä on tosiaan piilottaa ne akustisesti läpinäkyvän valkokankaan taakse. Toinen on sitten nostaa ne vahvoina sisustuselementteinä esille.

Teollinen muotoilija ja muotoilun opettaja Anssi Ahonen: ”Ajatuksenahan projektissa on, että ei yritetäkään saada Nitrosäiliöitä sisustuksessa taustalle vaan tuodaan ne framille, jopa näyttelyesineiksi, taiteeksi. Iso kaiutin on jo lähtökohtaisesti juuri sellainen monoliitti, jollaisiin törmää modernin taiteen museoissa… BMW:n taidekilpa-autot ovat kiinnostava esimerkki tinkimättömän suorituskyvyn ja ilmaisun liitosta. Kauniita autoja on paranneltu ja monien mielestä jopa pilattu mitä moninaisimmilla levikkeillä ja siivillä, mutta tämän lisäksi ne on maalattu tunnettujen taiteilijoiden toimesta. Funktionaalista taidetta.”

Muotoilun opiskelija Jesse Talsi: Nitrossa oli monta hyvää asiaa jotka inspiroivat, kaiuttimen koko ehkä merkittävimmässä osassa. Mittasuhteitten ja alkuperäisen värityksen kanssa se muistutti enemmän kuvanveistäjän nurkasta löytyvää marmoripaasia tai kipsimonoliittia, joka odottaa työstämistä, kuin kaiutinta. Kaiutinparia kuvasta katsoessa mieleen tuli villejäkin ajatusaihioita, joista olisi jatkokehittämällä tullut hyvin pitkälti muotokieltä rikkovia. Muotoilijana ja DIY-ajatuksen huomioiden pyrin pitämään suht paljon alkuperäistä yksinkertaisuutta myös näkyvillä.

ICE/”rikottu etupaneeli”:Valkoinen muotokieli ja rakennusohjeessa mainitut varoitukset kaiuttimien tehosta vei ajatuksen rikkoutuviin jäihin ja rantaan kasautuviin jäälohkareisiin. Helposti levynpaloista kasattava mosaiikkikuvio on DIY-hengen mukainen ja henkii Nitron vahvuutta hienotunteisesti.

Steps: Lähtökohtana oli leikitellä mittakaavalla. Mietin miten kuvassa saisin Nitron vaikuttamaan entistäkin jykevämmältä ja massiiviselta. Muotokieli toi mieleen isot betonirakenteet ja kerrostalot, ja näistä ajatus kierreportaista ja New Yorkin paloportaista kehittyi. Muotoilijana pienoismallien rakentaminen on tullut tutuksi, itse tein portaat metallitangosta mutta jos kotoa löytyy Legoja ne voisivat olla myös luonteva vaihtoehto. Rappaamalla tai ohuella betonipinnalla saisi tähän versioon myös hienoa rosoisuutta.

NOZ: Idea lähti isosta pyöreästä elementistä, jota ajattelin hyödyntää typografisena elementtinä. Pyrkimyksenä hakea elementtejä graffitista ja aikaisesta vektorigrafiikasta yhdistäen ajanhenkiseen työhön. Toteutettavissa helposti itse sabluunalla maalaten tai teippauksena.

Muotoilun opiskelija Anastasia Evdokimova: This NITRO project was very interesting for me. I like to draw and paint, so I tried to create something beautiful for these speakers. Inspiration came from modern and abstractive art.

DABOMB: Design korostaa Nitrosäiliön räjähtävää potentiaalia: pommimuoto kaiutinritilässä, johdotuksen sijoitus ja voimakkaat värit. Skarppi ja värikäs tyyli on POP.

Toppatakki: Suunnittelun lähtökohtana oli tuoda uudenlaista materiaalituntua kaiutindesigniin ja revitellä kaiutin-huonekalu-asuste-kova-pehmeä -teemoilla. Topattu materiaali vaimentanee myös heijastuksia…

Face: Monoliittinen kaiutinkotelo, pystyraita ja antiikin Kreikkaan kevyesti viittaavat muotokuvat – toivottavasti herättää mielipiteitä.

Nipsu: Säätäjän unelma – massiivisen näyttävä, rakenteet paljastava, mutta sympaattinen Nipsu tekee soinnin ääripäiden ”ruuvaamisen” helpoksi… Todiste siitä, että usein kiinnostavimmat ideat syntyvät iltavuorossa hyvässä seurassa.

Projektitiimi: Anssi Ahonen, Anastasia Evdokimova, Outi Hilola, Saara Komulainen, Seppo Koponen, Samppa Kurkela, Jani Pesonen, Elisa Savolainen, Miklas Suokas, Jesse Talsi, Heta Tolari, Jenna Varonen, Tuomas Venäläinen ja Tytti Vuorikari.

MAMK:n muotoilun koulutusohjelman tekosia näki myös tämän vuoden Habitaressa ja heidän touhujaan näkee paremmin sivuilta www.nollasarja.fi

Kaiutinrakennustarvikekauppiaasi: