Ulottuvuus huoneessa 20 hertsiin tai allekin, mehevän tarkka toisto ja paksuutta vain 12 cm. Se on Takuumurea lehtipihvi V2.0. Ja mitä, jos sanoisin, että nelikkona äänenpainereservit ovat suljetun Ärjyn kanssa tasoissa?
Alkuperäinen Takuumurea lehtipihvi oli refleksikoteloitu ja V2.0 on suljettu. Koska refleksikotelo on aina pehmeämmin soiva kuin oikein suunniteltu suljettu, voidaan lehtipihvi-osalle tehdä analogia, että alkuperäinen oli jauhelihapihvi (vaikeapa niitä on sitkeäksi saada) ja Takuumurea lehtipihvi V2.0 on sitten laadukas kokolihaversio. Eikä huolta, Takuumurea lehtipihvi V2.0 on myös täysin yhteensopiva vegaanisen ruokavalion kanssa. Vain nimi viittaa siihen, miten lähes kaikki söivät ”ennen vanhaan”.
Perinteinen enemmän tai vähemmän kuution mallinen subwoofer on kaikkein vaikein saada pois tieltä, pois jaloista. Se rohmuaa elintilaa ja päätyy helposti siihen ainoaan paikkaan, johon sen voi laittaa. Kuutiomalli ahnehtii huomiota eikä osaa vain hoitaa hommaansa taustalla, stealth-käyttöön siitä ei kertakaikkiaan vain ole.
Omassa käytössä ensimmäiset litteät subwooferit olivat parikymmentä vuotta sitten, kivirakenteisen leffahuoneen katossa oli subi per seinustan puoliväli. Subbarien asennus kattoon jätti enemmän tilaa kaikelle muulle ja sijoitus kunkin seinustan puoliväliin tuotti erittäin tasaisen bassovasteen koko huoneeseen. Karkeasti ottaen taajuusvaste alueella 10 – 150 hertsiä näytti kuluneella viivottimella piirretyltä. Olisinko voinut kiinnittää kattoon jotain 40 – 50 senttiä kanttiinsa olevia kuutioita? En.
Arvostettua high-techiä
SB Audience SW26DBAC75-4 ei nimenä ole se lyhyin ja ytimekkäin, mutta ei nimi kaiutinelementtiä pahenna, ellei kaiutinelementti nimeä (ja sitä se ei tee). Huomattavan isolla, halkaisijaltaan 75-millisellä puhekelalla tehty moottori on jäähdytetty, takalevyssä on kookas jäähdytyskanava. Moottorissa on oikosulkurengas minimoimassa säröä ja pitkäiskuisuuden vaatimasta pulleasta kartion ulkoripustuksesta huolimatta pinta-alaa on 312 cm2 eli vain 10% vähemmän kuin kymppituumaisissa on maksimissaan. Neljällä tällaisella on siis saman verran pinta-alaa kuin yhdellä 18-tuumaisella ja 18-tuumaisia on oleellisesti vaikeampi piilottaa huoneen rakenteisiin. Nelikossa pinta-alaa ja liikepoikkeamaa on yhtä paljon kuin Ärjyn Eighteen Sound 18LW2400-bassoelementissä, se kertoo kyseistä subbaria kuulleille paljon. Tämän päälle se, että yhden subwooferin kanssa saa tosiaan aina kärsiä maksimaalisen paljon huoneongelmista.
Muistan hyvin kun SB Audience esitteli elementit ja seuraavilla ISE-messuilla taisi ainakin kolmella highend-valmistajalla olla kasiohmiseen SW26DAC75-8-versioon perustuva etulevyltään noin 40 x 40 -senttinen hyvin litteä subbari ylpeästi esillä. Alkuperäiset mallit SW26DAC75-4 ja SW26DAC75-8 olivat alumiinin värisellä kartiolla, B-lisämääre tuli tyyppimerkintään kun kartio vaihtui mustaksi, Black.
Neliohminen SW26DBAC75-4 on vaihtoehdoista mielekkäämpi. Kotelotilavuutta ei kuitenkaan tarvita holtittoman paljoa ja lopputuloksen toisto ulottuu tyypillisessä huoneessa huomattavan alas, yleensä noin 20 hertsiin. Kahdeksanohmisen SW26DBAC75-8:n voi laittaa kymmenlitraiseen koteloon, mutta minua mietityttää pienen kotelon suuren tehontarpeen ja elementin jäähdytystarpeen yhdistelmä: voiko elementin kärventää antamalla pitkäaikaisesti hanaa subbarikäytössä? En tiedä. Toisaalta tosi moni laadukas nykysubbari perustuu juurikin maitotölkin kokoluokkaan ja sitä kompensoivan kilowattivahvistimeen.
33 vai 40 litraa?
Prototyyppikotelot ovat 40-litraisia ja 12-millisestä koivuvanerista tehdyt. Monesta kaupasta saa nykyään 80 x 120 -senttisiä vanerilevyjä, joita on helppo kuljettaa vaikka henkilöautolla omalle puuhapajalle. Saa ne toki hakea kaverin firman Scaniallakin, jos se tekee subwooferista uskottavamman.
Tuo 80 x 120 cm halkaistuna kahtia on esimerkiksi 39,5 x 120 cm, mistä 12 mm levynpaksuudella jää noin 37 x 117,5 cm. Nuo mitat ja 9,5 cm sisäkorkeutta tuottaa sopivasti tipan yli 40 ltr sisätilavuutta. Kun elementti asennuspaikkoineen vie vähän tilaa ja tuetkin aavistuksen, tulos on juuri sopivasti noin 40 litraa. Jos toisen muotoinen subbari on helpompi, voi lähtökohta olla yhtä lailla sama levy halkaistuna toisin päin eli 59,5 x 80 cm. Saman tilavuuden silläkin saa. Jos voit ottaa syvyyttä käyttöön enemmän, voit tietysti vähentää muita mittoja. Muistat vain sitten kutsua omaa subbariasi Takuumureaksi grillipihviksi lehtipihvin sijaan.
Lyhentämällä pisintä mittaa 120 sentistä tasan metriin ja pitämällä leveys ja syvyys kuitenkin samoina, pienenee kotelokoko 40 litrasta 33 litraan. Taajuusvasteessa ero on vain yksi desibeli 20 hertsillä, tässä suhteessa ei siis ole käytännön eroa. Ero tulee siitä, että 33-litrainen kaipaa 200 W per bassoelementti, jotta kartio saadaan ajettua liikeratansa maksimiin ja 40-litraisessa elementin xmax saavutetaan 150 watilla. Isommassa kotelossa iskuäänitoisto on tipan parempi, mutta ero on hyvin pieni. Etenkin verrattuna niihin valtaviin eroihin, joita huone tekee, tai edes suljetun ja refleksikotelon perusluonteeseen.
Hyvä paikka elementille pitkulaisessa kotelossa on kultaisen leikkauksen mukaan: pituus x 0,38. 120 cm kotelomitalla tämä tarkoittaa, että bassoelementti olisi n. 120 x 0,38 = 45 cm päädystä. Jos elementti pitää asentaa päätyyn, kannattaa koteloa rikkoa pituussuunnassa kuten kuvissa näkyvien esimerkkikoteloiden laipoilla on tehty. Ja toki se kuuluisa ”älkää tehkö kuten minä näytän vaan kuten minä sanon”: käyttämäni Ewona-levy oli turhan tiivistä litteän kotelon täytteeksi, kevyesti tiivistäen käytetty polyesterivanu olisi ollut sopivampaa.
Vavahtaa ja hievahtaa ripeästi
Tein kuuntelut elementtiyksilöillä, joita ei ole sisäänajettu. Muutaman kuukauden käytöllä ripustukset notkistuvat ja alabassojen suhteellinen voimakkuus kasvaa – mehevyys ja muhkeus lisääntyvät. Ripustuksen joustavuutta kuvaava Cms-arvo voi jopa kaksinkertaistua tehdasuudesta kun elementtiä käytetään, kyse ei ole ihan pienestä asiasta.
Huonekorjaus Anti-Mode X2:lla ja -6 dB -kohta osui tasan 20 hertsiin, mutta itseasiassa sen alapuolella taso nousi taas ja vaimeni 6 desibeliä vasta 10 hertsissä. Siltä basso kuulostikin, huoneen paineistukseen oli hyvin voimaa – Koyaanisqatsi humisi upean uskottavasti ja ”It’s all about the bass” sai jälleen kerran vahvistuksen. Laadukas ja ulottuva bassotoisto tuo hurjasti lisää musiikin kokemiseen. Philip Glassin albumin staattinen bassohumina kertoo paljon siitä, riittääkö kaiutinjärjestelmän ulottuvuus, mutta iskuäänitoistoa ei noilla raidoilla voi testata. Sen sijaan Boris Brejcha: Everybody Wants To Go To Heaven – Victor Ruiz Remix mätki hillittömän hymyilyttävän bassomätön huoneeseen ja samoin Grouch: Deep Dive (feat. Mr Bill & Foldy) veti sekin suupielet ripeästi ylöspäin ja kiersi ripeästi lisää vetoa tanssijalkojen vieteriin. George Bensoninkin So What eteni kiitettävää tahtia, eikä tempossa kuulunut minkäänlaista hidastelua. Osa kunniasta kuuluu toki Anti-Mode X2:lle, joka sovitti 6,5″ Pisteet ja Takuumurea lehtipihvi V2.0:n saumattomasti toisiinsa, huonosti järjestelmään integroitunut tai huoneongelmista kärsivä subwoofer ei voi soida erinomaisesti.
useamman subwooferin käyttö tasoittaa bassoalueen taajuusvastetta huoneessa huomattavasti
Takuumurea lehtipihvi V2.0 onnistui hyvin. Äänenlaatu on hyvä ja paranee selvästi kun elementit sisäänajautuvat. Parantuneen kapasiteetin lisäksi useamman subwooferin käyttö tasoittaa bassoalueen taajuusvastetta huoneessa huomattavasti yhteen subbariin verrattuna ja subbarien piilotus rakenteisiin on litteyden ansiosta sujuvaa. Mitä muuta subilta voisi toivoa?
SB Acoustics -kauppiaasi:
Kuvat: Samu Saurama
Kommentointi suljettu.