Fanikatras saa tänä vuonna ihmeteltäväkseen maapallon kokoisen ja upeasti tuotetun paketin. Kahden levyn kokonaisuus tarjoaa laaja-alaisen läpileikkauksen vuosien varrella kuulluista tyylilajeista.
Jos Tuomas Holopaisen aivot päätyisivät tutkijoiden skannattavaksi, voisi hypoteesina olettaa, että päänupista löytyisi eksklusiivinen musiikkilohko. Tuomaksen tapauksessa mutaatio tuottaa levy levyltä kompleksisempia ja suurempia albumikokonaisuuksia. Human. :II: Nature. -albumilla taikuri Holopaisen temput ovat edelleen spektaakkelimaisia, joskin pientä omien bravuurien variointia alkaa olla kuultavissa.
Nightwish on levy levyltä etääntynyt oopperaheavystä musiikillisen reviirin avartuessa kepeästä popista aina rankempaan metalliin saakka. Irkku/kelttimusan vaikutteet ovat myös noususuhdanteessa multi-instrumentalisti Troy Donockleyn ansiosta. Donockleyn laulaman kansanlaulumaisen Harvestin ja yllättävän metallisena hakkaavan Tribalin väliin mahtuu totuttuun tapaan monenlaista orkestraatio- ja kuoropaisuttelua. Koetin kuulokkeilla kuunnellen laskea musiikki- ja lauluraitojen määrää muhkeimmista kappaleista (Shoemaker ja Pan), mutta sekosin 15 raidan jälkeen laskuissa. Miksaajakolmikolla Karmila, Holopainen ja Kinnunen on varmasti tuskanhiki muutamaan otteeseen ohimoille kirvonnut, kun noita ovat kasaan askarrelleet.
Marco Hietalan keskittyessä sävykkääseen ja aiempaa enemmän pintaan nostettuun bassotteluunsa, on Floor Jansen itseoikeutetusti ja suvereenisti ottanut vastuun lähes kaikista vokaaliosuuksista. Levyn vähiten onnistuneen kappaleen, Endlessnessin alkuosassa Hietala on mikin varressa, mutta hän jää jostain syystä ylös alas pomppivan laulumelodian jalkoihin. Mielestäni Floorillekin sävelletyissä laulumelodioissa on biisien toimivuuden kustannuksella tapahtuvaa turhaa kikkailua ja vaikeusasteen nostamista.
Aiemmista julkaisuista poiketen, toinen levy ei sisälläkään instrumentaaliversioita albumin kappaleista, vaan on luontoa ylistävä oma sävellyksensä. Aluksi sen funktio ei meinannut selkeytyä. Kävi jopa mielessä, onko sinällään kauniiden äänimaisemien tarkoituksena ollut vain varmistaa albumin nightwishmäinen kokoluokka. Sitten oivalsin, että kakkoslevy tarvitsee tyynen ja rauhallisten energioiden virtaamisen, ennen kuin se pääsee oikeuksiinsa. Nyt kun stressitekijöitä puskee ovista ja ikkunoista, on hyvä rauhoittaa itsensä hengittelemällä muutaman kerran syvään, negatiivisia ajatuksia päästään tyhjennellen ja vasta sitten heittäytyä luontoäidin syleilyyn.
Kommentointi suljettu.