Klipsch R6 II -inear-kuulokkeet testissä

Miniatyyrikokoisilla ja järkihintaisilla kuulokkeilla voi saada oikein hyvää ääntä. Mutta puhelinta vaihdettuani sain muistutuksen siitä, että laite, johon kuulokkeet kytketään, on kriittinen osa parasta äänenlaatua haluttaessa.

Nappikuulokkeet. Joudun kyllä jokaisten nappikuulokkeiden kanssa muistuttamaan teitä lukijoita, että en ihan hirveästi niistä innostu. Vastaan on tullut liian useat epämukavat ja/tai ääneltään rasittavat. Klipschin useampikin testattu ja varsin hyväksi havaittu laite sai minut kuitenkin kiinnostumaan R6-inear-kuulokkeiden kakkosversiosta.

Paketin lookissa on vähän samaa kuin Klipschin kaiuttimissa, mustaa ja kuparisävyä. Sama toistuu itse R6 II -kuulokkeissakin, mutta ymmärrettävästi huomattavan paljon pienemmässä mittakaavassa. Ne kuulokkeet kun ovat huomattavan pienet.

Kaapeli on joustava, mutta siinä suhteessa kovapäinen, että se ei useista myttäämisistä huolimatta suostu menemään pahasti solmuun. Yhteensä neljän erikokoisen korvasovittimen lisäksi Klipsch R6 II:n mukana tulee pieni klipsi (klipschi?), jolla sen solmuun menemättömän johdon saa viimeisteltyä tyylikkäästi istuvaksi.

En tiedä, miten välttämätön se klipsi on. Niin kaapeli kuin itse kuulokkeetkin ovat niin kevyet, että omaan korvaani sopivan sovittimen asennuksen jälkeen R6 II:t istuivat yllättävän mukavasti korvakäytävän suulla eivätkä hievahtaneetkaan vaikka kuinka koitin matkia kuupallani maalisekoittimen liikettä.

Basso riippuu olosuhteista

Kun R6 II:t istuvat mukavasti ja hyvin korvakäytävän suulla, niistä saatava bassotoisto on hymyilyttävä. Ihan alimpia vapinoita kuulokkeet eivät toista, mutta toisto ylettyy hyvin keskibassoille saakka ja etenkin tuhtisointiseksi miksattu musiikki kuulostaa riittävän tuhdilta. Luonteeltaan basso on enemmänkin pehmeästi mätkähtävä kuin kurinalaisen kontrolloitu.

Odotin kyllä enemmän ja yllätyin keskinkertaisen oloisesta bassotoistosta. Sitten tuli mieleen se, että edelliset kuuntelut olen tehnyt iPhoneilla ja nyt kädessä oli Oneplus 5. iPhonea ei enää käsillä ole, mutta Macbook Air kyllä sylissä eli piuha irti puhelimesta ja kiinni tietokoneeseen. Ja kyllä, nyt irtoaa! Analog Pussyn Hanging Myself Comfortably paineistaa silmät päästä ja koko kallo tuntuu jyskivän kappaleen raskaan bassomaton tahdissa.

Jos puhelimesi on vain peruslaatua sen sisäänrakennetun kuulokevahvistimen osalta, et saa mistään kuulokkeista parasta mahdollista äänenlaatua. Et Klipsch R6 II:a etkä mistään muista. Ainoat vaihtoehdot ovat vaihtaa puhelin parempaan tai käyttää erillistä ulkoista DA-muuntimen ja kuulokevahvistimen yhdistelmää.

Murinaa, iskua ja kulkevuutta

Bassopää onkin siis kunnossa, se tuli havaittua. Kunhan se on soittopelissä kunnossa… Muuten Klipsch R6 II:n soundi on selkeää Klipschiä. Vaahtokylpyä, vaaleanpunaisia aurinkolaseja ja untuvapeittoa sinun pitää etsiä jostain muualta, Klipsch on ROCK. Mitään tarpeetonta karheutta tai rosoisuutta soundissa ei ole, mutta ei myöskään puolen pennin vertaa löysyyttä tai pehmoilua. Billy Gibbons And The BFG’s mätkii korvissani kuin istuisin live-keikalla hyvällä klubilla. Soundit ovat elävät ja luonnollisen selkeät, vahvaa läsnäoloa on hyvin ja esitys kulkee eteenpäin lujaa.

Pitääkö aina tukan heilua ja käden huitoa ilmassa? No ei, ei ole pakko. Katie Meluan Shy Boy soi vähintään niin mehevän tuhdisti kuin kappaleen kuuluukin. Helposti korvia vihlovat ässät pidetään hyvin kurissa, ne eivät soi yhtään liian pinnassa vaan pysyvät juuri oikealla tasolla. Selkeästi ääntyvinä ja ehkä hieman kuuntelijan huomiota kohti laulajan kieltä kääntävinä, mutta eivät enempää.

Lipeän vielä muutaman muun testiraidan joukossa Ken Ishiin japanilaiseen teknoon ja huomaan lyhyen tukkani heiluvan taas päässä. Igor Stravisnkyn baletit toistuvat R6 II:lla hienosti, mutta kyllä vahvuus on siinä, miten Klipsch saa kulkupuolen toimimaan kevyellä musiikilla kerta toisensa jälkeen erinomaisesti.

Klipsch R6 II on äänenlaadullisesti hyvin onnistunut vaikka hintaluokka on hyvin hillitty. Sen bassopäässä on kiitettävästi sekä voimaa että kontrollia ja yleinen äänensävy lähentelee tarkkailukaiuttimien kykyä kaivaa pieniä nyansseja äänitteestä esille. Tarkkailukaiutin! Niinkun silleen epämiellyttävän analyyttinen vai? Ei… Vain huono tarkkailukaiutin on epämiellyttävän kuuloinen, hyvä on tarkka ja läpivalaiseva – ei yhtään rasittava tai korviin ottava.

Hyvää kohtuuhinnalla

Klipsch R6 II on vajaan satasen hintalapulla mainio kuuloke. Sen bassotoisto on kiitettävän hyvin ryhdissä, mutta ei niin voimakas, että tekisi yleissoinnista tolkuttoman tumpun ja paksun. iPhone-omistajille voin suositella näitä varauksetta (paitsi, jos olet mennyt ostamaan puhelimen, josta puuttuu se oleellinen kuulokeliitin – oma häpeäsi). Jos oleellista on se, että jalka vippaa ja suupielet lepattavat yläviistoon soundin rasittamattomuudesta huolimatta, R6 II on tasan tarkkaan se, mitä lääkäri määrää. Sen soundi on tasapainoisen neutraali, ei makeileva tai sokerihuuruisesti kimmeltävä ja hyvä niin.

Android-maailmassa eläville tilanne on monimutkaisempi. Pelkästään tänä vuonna markkinoille on tullut karkeasti arvioituna 6937335 uutta puhelinmallia ja edellisten vuosien edelleen käytössä olevat siihen sitten päälle. Jotkut niistä varmasti ovat kuulokevahvistimeltaan todella hyviä ja muut sitten vähemmän loistavia. Ei sillä, ne vaatimattomammat puhelimet kuulostavat millä vain kuulokkeilla vaatimattomilta.

Olin pitkään iPhone-käyttäjä ja ulkoisten DA-muunnin-kuulokevahvistin-palikoiden tarkoitus ei ihan hirveän hyvin auennut minulle. Ne kun paransivat äänenlaatua aika marginaalisesti. Android-maailmassa vain on paljon puhelimia, joiden äänenlaatu voi parantua satasen-parin erillisellä purkilla paljon paljon enemmän kuin valitsemalla R6 II:n tilalle satasta-paria kalliimpi kuuloke.