Elac Miracord 90 -levysoitin testissä

Elacin juuret ovat syvällä levysoitinteollisuudessa vaikka me nykyään merkin tunnemmekin sen kaiuttimista. Saksalaisfirma juhlistaa 90-vuotista taivaltaan tuomalla älppärinnälkäisille juhlasoittimen, Miracord 90:n. Aikojen saatossa Elac on tarjonnut kuluttajille yli kahtakymmentä levysoitinmallia ja kahdeksaa äänirasiaa, mutta kaikkia niitä kauan aikaa sitten.

Se historiasta, Elac Miracord 90 ei näytä tippaakaan retrosoittimelta. Se on kookas, tukeva ja nykyaikaisen selkeälinjainen soitin. Massaa on päälle 17 kg, josta yli kuusi kiloa on levylautasta. Asennuspaikkaa mietittäessä pitää muistaa, että leveyttä on hieman tyypillistä hifilaitetta enemmän, 47 senttiä.

Värisävyjä on neljä erilaista. Testisoitin on valkoinen mustilla jaloilla. Mustajalkaisena on myös runko öljytyllä tai korkeakiiltolakatulla pähkinäpinnalla ja neljäntenä vaihtoehtona musta runko hopeisilla jaloilla. Ulkonäkövaihtoehdot siis riittävät melko varmasti osaksi minkälaista sisustusta hyvänsä.

Vakaat lähtökohdat

Elac Miracord 90:n perusrunko on 5,5-kiloinen ja lepää silikonijalkojen varassa. Näin soitin saadaan eristettyä tehokkaasti pahan ulkomaailman värähtelyiltä. 6,2-kiloinen alumiinilautanen pyörii kahdeksanmillisen rubiinikuulan päällä ja lautasen veto hoituu pitkällä hihnalla moottorilta, joka sekin on eristetty rungosta kumivaimentimin. Näin vähäinenkään moottorin värähtely ei pääse äänivarteen ja äänirasialle saakka.

Elac on tehnyt viisaan valinnan eikä ole käyttänyt resursseja oman äänirasian suunnitteluun kun maailmalta niitä löytyy pilvin pimein. Japanilaisen Audio-Technican valmistama MM-tyyppinen rasia on ulkonäön perusteella AT440-malliin pohjautuva, mutta miten paljon perusrasiaa on muokattu Elacin tarpeisiin, sitä ei kukaan kerro. Joka tapauksessa MM-toimintaperiaatteen ansiosta soitin toimii hyvin perusvahvistimienkin seurassa eikä tarvitse kallista erillistä MC-levysoitinesivahvistinta.

Tuo Audio-Technican valmistama rasia keikkuu hiilikuituisen äänivarren nokassa ja soittimen käyttöönottoa varten ei tarvitse kuin asettaa vastapaino paikoilleen ja kiertää sitä tarkalleen 3,5 kierrosta kiinni äänivarren päässä oleviin kierteisiin. Minä vielä varmistin, että sain juuri sen valmistajan suositteleman 1,4 grammaa neulapainoa ja ripustin antiskate-painon paikoilleen. Sitten ei muuta kuin virta päälle ja levy soimaan.

Kun virran kääntää päälle isosta pyörylästä, lähtee massiivinen levylautanen pyörimään korostetun rauhallisesti. Hiljalleen se kerää lisää nopeutta ja saavutettuaan tavoitenopeutensa jää pyörimään tasaisen vakaasti kuin vain yli kuusikiloinen kiekko voi.

Selkeän tarkka ja järkkymättömän

Rytmisesti Miracord 90 on vakaa ja selkeä, ei äärettömän herkkäliikkeinen, mutta kiitettävän järkkymätön. Hyvin vähän soitetulla äänirasialla yleissävy on tasapainoisen selkeä. Diskantti ei ota korviin, keskialue on korostumattoman selkeästi esillä ja basso, silloin kun levyltä sitä löytyy, mäjähtää huomattavalla kontrollilla ja ulottuen varsin alas.

Iskut irtoavat tarkasti ja tiukasti napsahtaen, puuro ja pehmis eivät kuulu Miracordin ruokalistalle. Dynamiikan tuntu on läsnä koko ajan, ei Miracord iskuja korosta, mäjäyttää ne vain ilmoille hyvin vaivattomasti.

Luonteessa on laadukkaan tarkkailukaiuttimen neutraalia ja tarkkaa fiilistä. Tämä soitin ei isottele, ei lisää omia mausteita soppaan eikä keksi omia tarinoita levylle taltioidusta musiikista. Surkea musiikki kuulostaa surkealta eikä huonoja äänitteitä niitäkään juuri armahdeta. Mutta sitten kun lautaselle painaa hyvää musiikkia hyvin tehdyltä lätyltä niin siitä saa kaiken irti.

Chisun kappale Minä ja mun pää on hyvä esimerkki siitä, mihin Elac Miracord 90 pystyy. Alun bassomätkeessä on tiukkaa kontrollia ja voimaa ihan eri tavalla kuin pikkusoittimissa, stereokuva avautuu hienon tarkasti isoksi ja kokonaisvaltaiseksi ja sitten vielä kun todetaan, että ”Elämä vie” ja tila ajetaan täyteen äänimassaa, kaikki erottuu edelleen selkeänä ja vain selkäpiitä kylmäävää tunnelmaa tukevana.

Micro Line -hiottu Audio-Technica on muuten siinä suhteessa keskivertoa armottomampi, että jos levy on tosi sontainen, niitä rapsuja ja ritinää tulee melko paljon. Kirpparilöydöt kaipaavat siis kunnon pesuohjelman, mikäli niistä haluaa nauttia maksimaalisesti. Vastapainoksi ne palloneulalla aika tukkoisilta kuulostavat levyt kuulostavatkin yhtäkkiä hyvin kirkkailta ja selkeiltä kun tarkasti hiottu neula pääsee kaivamaan urasta detaljeja oikein kunnolla.

Kunnioitettava saavutus

Elac Miracord 90 ei tosiaan yritä tehdä tulkintaa äänitteen sisällöstä. Se on tarkka ja vakaa soitin, joka kulkee täsmällisesti ja horjahtelematta. Tylsä ja eloton? Varmasti räväkimpien soittopelien katelliset omistajat haluaisivat sitä niinkin kuvailla. Mutta toisaalta se ei aiheuta minkäänlaista kuunteluväsymystä, ei notkahda niissäkään kohdissa kun kaiuttimien väli tungetaan piripintaan täyteen ja pitää bassoilla kurin tavalla, jota perussoittimien omistajat eivät usko todeksi.

Miracord 90 ei näytä öljynporauslautalta kuten monet highend-soittimet, mutta sen soinnissa on samaa dynaamisuutta, vakautta ja järkkymättömyyttä. Mikäli sen äänellistä luonnetta haluaa muuttaa johonkin suuntaan on ratkaisu äärettömän yksinkertainen: kokeile jotain toista äänirasiaa! Pehmeäsointisella rasialla saat pehmeämmän lopputuloksen, kulkupuolta alleviivalla kulkevamman jne.

Elac ei varmasti ole tehnyt kaikkea soittimessa itse vaan on ostanut osan suunnittelusta alan firmoilta. Noiden alihankkijoiden valinta on onnistunut hyvin. Levysoittimia on pulpahdellut niin vanhoilta kuin uusiltakin merkeiltä ja Miracord 90 pitää hyvin pintansa muiden joukossa.

Pari tonnia on hinta, jolla ei saada vielä levysoittimien tarkkaa mekaanista työstöä vaativassa maailmassa sitä hienointa ja viimeisintä peliä. Elac Miracord 90 ei ole paras kuuntelemani levysoitin, mutta hintaisekseen se onnistuu poimimaan monta kalliimpien soittimien hyvettä ja toisaalta hyvin helpon käyttöönottonsa ansiosta auttaa kokemattomampaakin harrastajaa harppaamaan varsin pitkälle vinyylisoundiin ilman, että kaikenlaiseen säätämiseen ja ruuvaamiseen tarvitsee perehtyä itse syvälti.