Lundahl LL1933 -MC-step-up-transformer (SUT) testissä

Lundahl on muuntajavalmistajana huomattavan kovassa maineessa hifi- ja highend-harrastajien keskuudessa. Valmistajan slogan onkin häpeilemätön ”Jos voit kuulla muuntajan, se ei ole meidän”. Firma ei keskity tekemään virtalähteiden murikoita vaan signaalia käsitteleviä muuntajia, paljon hienovaraisempia tuotteita.

MC-äänirasia vaatii ihan hirveästi vahvistusta, jotta se noin millivoltin kymmenesosan maksimijännite (eli musiikin detaljit ovat mikrovoltteja) saadaan yksityiskohtia hukkaamatta riittävän voimakkaaksi. Tähän on kaksi tapaa. Yksi on se, että vahvistinaste on vain riittävä ja nostaa signaalitasoa jopa 70 desibeliä.

Toinen vaihtoehto on käyttää muuntajaa vahvistamaan MC-äänirasian signaalia normaalille RIAA-korjaimelle sopivaksi. Tämä toimii mainosti myös silloin kun sinulla on stereovahvistimessa hyvä MM-rasioille sopiva RIAA-korjain etkä halua ostaa erillistä kallista MC-RIAA-korjainta. Pelkkä SUT eli Step Up Transformer, signaalitasoa nostava muuntaja, levysoittimen ja MM-RIAA:n väliin ratkaisee tilanteen.

Mahdollisimman samankaltaiset vertailulaitteet

Lähtötilanteena oli kaksi Revenge MM -RIAA-korjainta. Toisen Mauri Pännäri, itse laitteen suunnittelija, ystävällisesti lainasi. Oman yksilönsä hän on muokannut 14dB vakiota enemmän aktiivisesti vahvistavaksi (fettinä on Toshiba 2sk170 GR) Linn Troika -MC-äänirasiaansa varten. Minun normaalivahvistuksen tarjoavan Revenge MM:ni eteen laitoin sitten Per Lundahlin minulle lähettämät LL1933-muuntajat.

Seuraava ongelma oli se, että eihän minulla onnettomalla ollut yhtään MC-äänirasiaa. Dynavector olisi tulossa testiin, mutta vasta tulossa eli se ei nyt auttanut. Onneksi Jari Råback lainasi minulle Ortofon MC 10 MKII:n ja Transfiguration Axian ja Mikko Kutvonen Denon DL-103:n. Eri äänirasiat kaipaavat eri kuormituksen ja on selvää, että Lundahl LL1933 ei varmasti ole optimaalinen joka ikiselle MC-rasialle. Nyt pystyin tekemään testiä näillä kolmella..

LL1933 ei ole valmis tuote

Muuntajat saapuivat minulle irrallisina eli kyse ei ole valmiista tuotteesta. Joten lähikaupasta kourallinen RCA-liittimiä, sopiva alumiinikotelo ja muita tarvikkeita. Verstaalta löytyi suikale kolmemillistä polykarbonaattia, josta sain tehtyä yksinkertaisen ja siistin kiinnikkeen muuntajille. Kiitos vain Pännärin Maurille kiinnitysvinkistä.

Kaupallisia ja huomattavasti minun hässäkkääni tyylikkäämpiä ratkaisuja, joissa on samat muuntajat, markkinoilta löytyy. Minä vain asetin taas toimivuuden kaikkien muiden arvojen edelle ja hengitin juotoskaasuja.

LL1933 on tehty sekä ensiö- että toisiopuoleltaan kahdella käämillä. Tämä ensinnäkin vähentää häiriöherkkyyttä ja toisekseen mahdollistaa erilaisia kytkentätapoja (kelat sarjassa tai rinnan). Lundahl sanoo LL1931:n esitteessään, että sen mallin tavoitteena oli tehdä paras mahdollinen MC Step Up -muuntaja hinnasta välittämättä. Ja tämä testissä oleva LL1933 on kehitetty vaihtoehdoksi LL1931:lle. Maailmalla kommentit ovat yleisesti sitä, että LL1931 on läpinäkyvämpi, mutta LL1933 lämminsointisempi ja että erot näiden kahden muuntajan välillä ovat hyvin hyvin pieniä.

Lundahl antaa LL1933:lle kaksi eri kytkentätapaa. Ensimmäisellä, jossa ensiökelat ovat sarjassa, saadaan 1:8 muuntosuhde ja toisella, jossa ensiökelat ovat rinnan, 1:16. Pienempi muuntosuhde tuo tyypillisesti enemmän kaistaa ja se 1:8:nkin tuoma 18 desibeliä tuntui ihan riittävältä, log(8) x 20 = 18. 1:16 muuntosuhde toisi kuusi desibeliä enemmän eli 24 desibeliä, log(16) x 20 = 24. Valitsin 1:8-muuntosuhteen ja kasasin kytkennän muutamasta kuparikarvasta pyörittelemilläni johdoilla. Mittasimme Mauri Pännärin kanssa oman Revenge MM -RIAA:ni vahvistukseksi 43 desibeliä eli kokonaisvahvistus muuntajien kanssa on 61 dB.

Mauri myös auttoi puhelimitse lukutaidotonta toimittajaa näkemään LL1933:n käyttöohjeesta sen kohdan, jossa sanottiin, että balansoimattoman äänirasian kanssa äänirasia maadoitetaan RCA-rungon kautta eikä pinnien 1 ja 4. Katkaisemalla johdot parista kohdasta sain ilkeän hurinan pois ja pääsin keskittymään puhtaasti äänenlaatuun.

Pieni ero muuntajan hyväksi

Ortofon MC 10 MKII -äänirasialla muuntajallinen versio soi kahdesta vaihtoehdosta tasapainoisemmin. Diskantti on paremmin oikealla tasolla kun ilman muuntajaa yleissävy jää hieman kevyeksi – basson mehevyys on miedompi ja diskantti soi hieman pinnassa. Tämä siitäkin huolimatta, että soitin on meheväluonteinen 1980-luvun Sondek.

Lundahl LL1933:n läpi ZZ Topin vanha La Grange soi puhtaammin ja siistimmin kuin olen tottunut. Niin äänityksen kuin muusikoidenkin (sekä parrakkaiden että parrattoman Frank Beardin) yksityiskohdat ovat muuntajien läpi vaivattomammin selvillä kuin koskaan aikaisemmin ja lisäksi yleinen kuunneltavuus on paljon parempi.

Toisessa erässä tasapeli

Transfiguration Axia -rasian kanssa sen sijaan en saanut mitään oleellista eroa muuntajallisen ja sellaisenaan tarpeeksi vahvistusta tarjoavan RIAA-korjaimen välille. Muutama vaihto edestakaisin muuntajallisen ja muuntajattoman välillä, mutta ainoa ero on järjestelyjen noin neljän desibelin ero.

Transfiguration on kyllä siinä maineessa, että se ei ole paras mahdollinen seuralainen muuntajalle – kaipaisi rankempaa kuormaa kuin muuntajan tarjoama hyvin helppo (eli useiden satojen ohmien ottoresistanssi).

Kolmaskin erä Lundahlille

Kolmatta erää varten vaihdoin soittimeksi Ilkka Leinosen restauroiman (muuten vakiokuntoinen, mutta jousitus poistettu) Lenco L-75:n. Denon DL-103 sopii raskaampiin varsiin ja sitä L-75:n tikku on.

Transfiguration olisi selvästi kaivannut toisenlaisen kuormituksen, sillä verrattuna siihen, DL-103 kuulostaa paljon tasapainoisemmalta tällä levysoitinvahvistuksella. Ensin Maurin Revenge ”MC”:llä pohjat, sitten LL1933 + oma Revenge MM:ni kiinni.

Rasian perusluonne kuuluu muuntajallakin hyvin selkeänä, mutta täyteläisyyttä on aavistus enemmän ja yleissävy miellyttävämpi. Saattaa johtua rasiayksilön kuluneesta neulasta, Mikko varoitteli melko runsaista käyttötunneista, mutta Lundahl-Revenge-yhdistelmän läpi pieni rasittavuus miedontui juuri sen verran, että kuunteluväsymys ei iske. Ero on hyvin samanlainen kuin Ortofonilla kuultu joten Transfigurationin epäyhteensopivuus muuntajakuormitukseen tuntuu selkeältä.

Kun muutama kappale on virrannut korvista sisään, alan ymmärtää Denon DL-103:n ideaa – ainakin tipan. Se ei kuulosta modernilta highend-äänirasialta, joka erottelee jokaisen yksityiskohdan selkeäksi esille. Sen sijaan esitys, musiikillinen sisältö, välittyy aivan mainiosti. Tässä saattaa vielä käydä niin pahasti, että pitää hankkia oma DL-103.

Erinomainen tapa MC-vahvistukseen

Muuntaja, ainakaan vain yksi muuntaja, ei ole yleispätevä tapa hoitaa maailman kaikkien MC-äänirasioiden vahvistus. Monet toimivat, mutta osa kaipaa täysin erilaista kuormitusta. LL1933 vaikuttaa kuitenkin kohtalaisen yleispätevältä ratkaisulta ja on lisäksi äänenlaadultaan ehdottoman loistava.

Lundahl LL1933 -paketti jää AudioVideo.fi:n referenssikalustoon. Pääsen siis käyttämään sitä vertailukohtana niin tulevien MC-levysoitinesivahvistimien kanssa kuin myös kuuntelemaan testiin tulevia MC-äänirasioita. Sitä Dynavectorin testiä odotan nyt entistä suuremmalla innolla. Myönnän, että MC-maailma on minulle vielä hyvin tuore, mutta sitäkin lujempaa aion siihen sukeltaa – mm. LL1933:n myötävaikutuksella.

Lyhyesti: Kiitettävän läpinäkyvää ja aavistuksen verran lämminsävyisen miellyttävään kallellaan olevaa älppärisoundia.
Hinnat
Lundahl LL1933: 149,83 euroa kappale (ei sisällä arvonlisäveroa)
ALV:lla ja toimitettuna Suomeen: 397 euroa parilta
Valmistaja: Lundahl
Lisätietoja ja tilaukset: office@lundahl.se