Jamo DS2 on halkaisijaltaan yhdeksänsenttinen kiekko, jonka pinta on kumia ja metallia. Kumiosat suojaavat putoamisessa ja estävät myös liukastelun. Eivät kuitenkaan estä sujauttamasta DS2:a taskuun. Soittopelissä on myös klipsu, jolla sen saa vyölenkkiin, repun solkeen tai vaikka nenärenkaaseen roikkumaan.
Päällä olevan ritilän alta kuultaa noin nelisenttinen kaiutinelementti. Samaa kokoluokkaa kilpailijoiden kanssa. Täydellä latauksella DS2:lle luvataan kuutisen tuntia soittoaikaa eli ihan heti meno ei piiputa vaikka käyttäisit sitä puhelimen kaiuttimena juorutessasi oikein hartaudella kaiken oleellisen parhaan kaverisi kanssa.
”Jos haluat kuunnella
radio-ohjelmaa, se
onnistuu DS2:lla.”
DS2 poikkeaa kolmella tavalla muista saman kokoluokan akullisista aktiivikaiuttimista. Yksi asia on se, että sen saa kiinni tablettiin tai puhelimeen vain Bluetoothilla, 3,5-millistä miniplugiliitäntää ei ole. Toinen juttu on se, että DS2:ssa on kuitenkin paikka micro-SD-kortille. Ja kolmas on se, että jos haluat kuunnella radio-ohjelmaa, se onnistuu DS2:n kanssa.
Neljä nappulaa
DS2:n kaikki toiminnot hoidetaan neljällä painikkeella ja ilman näyttöä. Se tietysti tarkoittaa, että käyttäjän pitää muistaa ne muutamat asiat, miten toimintoja käytetään. Lyhyen testijakson aikana sain kyllä melko hyvän selkäydintunteen kiekkoon eikä käyttöohjetta tarvinnut alun jälkeen kaivaa esille.
Radion kuuntelussa DS2:n ääni on aika mainio. Ellei nyt paikallisradion rap-koostetta jää kuuntelemaan, saa puheäänestä varsin hyvin selvää. Radiokanavien ylituhdiksi säädetty äänensävy saa sekin pienen armahduksen pienestä kaiuttimesta. Kun tukkoon korostettu bassopää jätetään pois, saa äänestä paremmin selvää.
Soundi riippuu sijoituksesta
Päätin antaa ensikokeilussa DS2:lle niin paljon tukea kuin mahdollista ja laitoin sen lattialle nurkkaan. Näin lattia ja seinät muodostavat pikkuiselle kaiuttimelle valtavan torven ja se saa bassoille mahdollisimman hyvin lisäruutia. Keskellä autiota saarta DS2:n ääni on luonnollisesti ohuempi kuin tässä testijärjestelyssä, mutta suosittelen muutenkin, että vältätte joutumista autiolle saarelle ilman kunnollista varustusta.
Tämä huoneen tarjoama torviratkaisu toki vääristää ääntä vähän, antaa purkkimaista sävyä. Jos se haittaa enemmän kuin sijoituksen tuoma lisälämpö kuulostaa mukavalta niin yksinkertaisesti laita DS2 sitten vaikka pöydälle seinän viereen. Silloin se saa vähän tukea pinnoista bassopäälleen, mutta honotusta ei tule yhtään.
”Kevyt sointi unohtuu ja
sitä vain kuuntelee
musiikkia pää nyökkien.”
Eihän tämä mitään kovan luokan hifiä ole, mutta pitää muistaa kyseessä olevan kaiuttimen, joka mahtuu housuntaskuun. Ja sellaisena DS2 on oikein hauska. AC/DC:n Stiff Upper Lip ei ole yhtään kireä sen enempää ylähuulesta kuin muualtakaan. Bassojytkettä ei toki ole mukana, mutta musiikin syke kyllä välittyy. Hetken totuttelun jälkeen normaaleihin hifikaiuttimiin verrattuna kevyt sointi unohtuu ja sitä vain kuuntelee musiikkia pää nyökkien. Ja tosiaan sillä nurkkasijoituksella saa sitten lisää lämpöä, jos niin haluaa.
George Bensonin So What kuulostaa siltä, että ei se edes isompaa soittorasiaa kaipaisi. Oleellinen, musiikin sisältö, välittyy nytkin ihan hyvin. Tuoreempi täysprosessoitu sonta on tietysti eri asia, siinä kun ei välttämättä ole mitään muuta kuin ne muovilta maistuvat jumpsjumps-soundit ja musiikillista sisältöä kovin huonosti. Toisin sanoen Jamo DS2 tekee palveluksen sinulle ohjaamalla kuuntelemaan hyvää musiikkia sisällöttömän valmiiksi jauhetun purkan sijaan.
Nappipeli oikeaan tarkoitukseen
Jamo DS2 on toimiva ratkaisu silloin kun mukaan otettavan kaiuttimen on oltava mahdollisimman pieni ja kevyt. Hyvin pieni fyysinen koko ei mahdollista hurjaa bassohumppaa, mutta musiikin sykkeen ja sisällön välittymisen kyllä.
Bonuksena on hyvin harvinainen mahdollisuus kuunnella radio-ohjelmia. Syrjäisemmissä paikoissa retkeilevä saattaa hyvin kaivata pienen linkin ulkomaailmaan silloinkin kun intternettiä tarjoavaa radiomastoa ei siinnä horisontissa.
Jamo DS2 ei ole hurja hifikaiutin. Sen juju on muualla: radiovastaanottimessa, sää- ja kolinasuojauksessa ja pienessä koossa. Äänenlaatu on selkeä ja rasittamaton, mutta bassotoisto on fyysisen koon sanelemissa rajoissa. Isot(televat) pojat voivat sitten liimailla tuumaisesta lastulevystä muutaman sadan litran arkun ja asentaa siihen 18-tuumaisen tai pari. Se on vain ihan eri juttu ja sitä ei halua kantaa useampi hemmo yhdessäkään.
Kommentointi suljettu.