Klipsch R-112SW -aktiivisubwoofer testissä

Halvan, uskottavan ja maineikkaan subbarin pikkuveli on tässä. Suorituspaineita riittää, mutta hyvin tämä niistä selviää.

Klipschin 15-tuumainen subbari, aiemmin testattu R-115SW, oli kerrassaan mainio kapistus. Uskottavuutta riitti ja soundipuoli oli kunnossa. Ja ehkä juuri siksi minulla ei ollut kamalaa kiinnostusta sen 12-tuumaiseen R-112SW-pikkuvelimalliin. Miksi valita 12-tuumainen, jos 15-tuumainenkin on ja sen hinta ei ole kamalan paljoa suurempi?

Vaan onhan noita, tilanteita, joissa R-112SW on mielekkäämpi ratkaisu. Koska R-112SW:n kotelo on selvästi kapeampi kuin R-115SW:n, subbarin saa helpommin seinustalle niin, että se ei ylety puoliväliin huonetta. Etenkin pienissä tiloissa tämä on ihan oleellinen juttu. Eikä se 12-tuumaisen purnukka niin pieni ole, etteikö siihen päälle sujuvasti mahtuisi tuhti nippu kaukosäätimia, viinilasi ja popcorn-kulho. Varoituksen sana vain, voi tulla käytössä poreita muuhunkin kuin kuohuviiniin.

Noin 39 x 41 -senttinen (leveys ja korkeus) etulevy on selvästi pienempi kuin R-115SW:n 50 x 55 -senttinen. Syvyys on isoveljeä kymmenisen senttiä pienempi, 46 vastaan 57 cm, ja vaaka heilauttaa R-112SW:lle vain 22 kg kun isoveli iskee 13 kg enemmän ruutuun. Jos siis halusit ison subbarin, on selvää, että R-115SW on oikea valinta. Mikäli se on hankalan suuri (asia, joka R-115SW:n omistajien on varmasti äärettömän vaikea ymmärtää – toistahan se suunnittelevat vain olemassaolevan kaveriksi) niin R-112SW on hyvin houkutteleva. Monessa suhteessahan se on hyvin samanlainen kuin isoveljensä, vain vähän pienempi.

Kuparinvärinen kartio erottaa Klipschin selkeästi kilpailijoista.

Oleellinen ja vain oleellinen

Klipsch R-112SW:n sydämenä ovat kuparinvärisellä kartiolla rakennettu varsin pitkäiskuinen 12-tuumainen bassoelementti ja sille 600-wattinen vahvistin. Selkeästi mainitsemisen arvoiset asiat sitten oikeastaan jäävät siihen. R112SW ei pullistele erikoisviimeistelyllä tai supermonipuolisella varustelulla.

Kotelo on vinyylipintainen, siis muovia suomeksi sanottuna. Mutta ihan makean näköistä muovia kyllä, muistuttaa yhtään pidemmältä katsottuna harjattua metallia. Pinnassa on sekin mukava puoli, että sormenjäljet ja pöly eivät paista siitä samalla tavalla räikeästi kuin kiiltolakkapinnoista.

Säätöjä ovat ne vain ehdottoman välttämättömät. Äänenvoimakkuus, jakotaajuus ja vaihesäätö asteikolla nolla tai 180 astetta. Vaikka monessa nykysubbarissa onkin enemmän älyä kuin 1990-luvun tietokoneessa, Klipschin karu varustelu ei silti ole paha asia. Huonekorjauksen voi halutessaan hoitaa erillisellä purkilla tai AV-vahvistimessa, ei sitä ole pakko olla subbarissa. Kaukosäätö on toki mukava apu asennusvaiheessa, mutta ilmankin on ihmisiä kuulemma selvinnyt hengissä. Ja se karkea vaihesäätö? En usko, että yli 5% käyttäjistä saisi ilman mittauskalustoa subbarin vaihetta tarkemmin kohdalleen portaattomasti säädettävällä ratkaisulla kuin sillä kaksiasentoisellakaan kytkimellä.

Jakotaajuusäätö toimii muuten selkeämmin kuin R-115SW-isoveljessä. R-112SW:ssä alin jakotaajuus on oikeasti matala, 40 hertsin suuruusluokkaa. Toisin sanoen subbari on mahdollista sovittaa hyvin myös stereojärjestelmässä pääkaiuttimien rinnalle. Jos vahvistimesi vain antaa linjatasoisen signaalin sille, Klipschin R-subbareissa kun ei ole kaiutintasoisia liitäntöjä signaalille.

Äänellisesti vain vähän pienempi

Valmistajan ilmoitukset R-115SW:n ja R-112SW:n alarajataajuuksille ovat 18 hertsiä ja 24 hertsiä. Minulla ei ole isovelimallia paikalla vertailua varten, mutta kyllä sekä sukulaisuus että skaalaus tipan pienemmäksi ovat erotettavissa. Siitäkin huolimatta, että R-112SW:n taajuusvaste on ilman huonekorjausta suorempi kuin R-115SW:n.

Bassopää menee R-112SW:llä alas. Alle 20 hertsin signaalit eivät enää heiluta huonetta, mutta kyllä tällä käytännössä niskakarvat nostaa sujuvasti ylös kun vavahdus käy huoneen läpi. Pieni alarajataajuuden nosto aiheuttaa sen, että äänenpainevaroista ei tarvitse juurikaan tinkiä. Jos tällä loppuvat paukut kesken, niin loppuisivat sillä isommallakin. 24 hertsiä voi kuulostaa kamalan korkealta ylärajataajuudelta mustanpuhuvalle epäsomistukselliselle subbarille, mutta käytännössä R-112SW toistaa pienen huonetuen kanssa 20 hertsiin.

R-115SW:n bassotoisto laski yläbassoilta 20 hertsiä kohti selvästi. Toisin sanoen se kestää huoneen tuomaa korostusta alimmille bassoille erittäin hyvin. Tyypillinen lopputulos on hyvin tasainen bassotoisto ellei nyt ihan harvaseinäisessä ladossa bassoaan paukuta. R-112SW:n oma taajuusvaste sen sijaan ei juuri vaimene sadasta hertsistä 25 hertsiin. Etenkin kivirakenteisessa tilassa huoneen aiheuttaman korostuksen takia alimmat bassot nousevat selvästi esille.

Voit virnuilla typertyneen leveästi kun paita hulmuaa päällä musiikin tahdissa.

Tähän voi suhtauta kahdella tavalla. Joko virnuilla typertyneen leveästi kun paita hulmuaa päällä musiikin tahdissa. Tai sitten paheksua alkuperäisestä signaalista poikkeavaa äänensävyä, ajaa huonekorjaus ja olla sen jälkeen tyytyväinen. Leffoilla ja tehosteäänillä se alimpia kohti korostuva bassotoisto saa 43-vuotiaan toimittajan hihittämään pikkupojan lailla. Oli kyse sitten tuoreesta Bondista tai Araknofobia-klassikosta neljännesvuosisadan takaa, matalataajuuiset tunnelmaa luovat tehosteet toimivat oikein hyvin korostuneinakin.

Sitten kun kaipaa musiikista mehevää, mutta hallittua ja tarkkaa bassotoistoa, Anthem MRX-710 -vahvistimeni ARC-huonekorjaus oli kullan arvoinen. Ylimääräiset huminat rauhoittuvat, isku saadaan selkeänä esille ja auktoriteetti kuitenkin pysyy. R-112SW on äänenlaadultaan hyvä, mutta kuten millä vain subbarilla, sen toisto voi mennä ihan pipariksi kun huone pääsee sotkemaan homman.

Oikein hyvä kalikka

Klipsch R-112SW ei ole ulkonäöltään eikä suorituskyvyltään ihan yhtä uskottava kuin isompi R-115SW. Mutta se on vajaan pari saturaista halvempi ja pienemmän kokonsa puolesta helpommin sijoitettava musta arkku silloin kun tilaa ei ole pyhitetty pelkästään äänentoistolle (ja ehkä vähän kuvalle).

Säädöt ja liitännät ovat hyvin perustasoa, mutta mitään kriittistä ei puutu.

Kokoisekseen ja hintaisekseen R-112SW:tä on kuitenkin vaikea moittia. Varustelu on karu, mutta pääasiassahan nämä menevät AV-vahvistimiin kiinni ja silloin niin huonekorjaus kuin jakosuotokin tehdään siellä. Bassotoisto on uskottavaa, riittävän alas mennään ja voimalla. Tämän kokoisen bassopalikan nappaa vielä tarvittaessa auton konttiin ja ottaa mukaan mökille, kaverille tai muualle, missä sitä tarvitaan.

Ostaisinko? En tiedä, kyllä se 15-tuumainen houkuttaisi aika paljon enemmän. Mutta minun suhteellisuudentajuni onkin hävinnyt jo vuosikymmeniä sitten.