JBL Charge 2 ja Clip -kannettavat Bluetooth-aktiivikaiuttimet testissä

Edellisessä työpaikassani oli kerran Jorma Salmen (jep, sama mies, joka on myös Suomessa ja maailmalla erittäin arvostettujen Gradient-kaiuttimien isä) 1970-luvun lopulla suunnittelemat AAD-20 -kaiuttimet ja samaan aikaan 5 000 euroa parilta maksavat lukuisia palkintoja haalineet uudet saman kokoluokan pöntöt. Eivätkä ne vanhat, jos toki poikkeuksellisen hyvät sellaiset, hävenneet tippaakaan uusien highend-luomusten rinnalla.

Tämä kertoo valitettavan paljon siitä, kuinka paljon tavallisten hifikaiuttimien kanssa on menty äänenlaadussa eteenpäin. Ei juurikaan. Sen sijaan nämä kannettavat matkakaiuttimet ovat ottaneet harppauksia, joita olisi ollut vaikea uskoa edes viisi vuotta sitten. Parikymmentä vuotta sitten väite nykyisten laadusta ei olisi ollut riittävän uskottava edes sci-fi-elokuvissa.

Akkutekniikka ja korkeahyötysuhteiset vahvistimet auttavat saamaan riittävän paljon ääntä riittävän pitkäksi aikaa. DSP-puoli taas auttaa saamaan pienistä koteloista ja suhteellisen halvoista kaiutinelementeistä viimeisenkin pisaran irti. Ja tulos on hurja.

Tuplasti ulottuvuutta

Vastahan minä testasin JBL:n Chargen. No, sen testiajankohta osui vain todella loistavaksi, malli kun korvaantuu juuri Charge 2:lla. Jo edellinen oli melkoisen hauska peli, kuten lukemalla sen edellisen testin voitte huomata. Samoin Micro-mallin jatkaja Clip voitti Tekniikan Maailman vertailutestin ja tiedän, että jutun kirjoittanut Slipin Harri ei ole kovinkaan puukorvainen mies.

Molemmat siis kiinnostivat. Okei, okei. Se Charge 2 kiinnosti huomattavan paljon. Ykkösmallille sanottiin bassotoiston alarajaksi 150 hertsiä, ei pöllömpi kannettavalle puolen litran tölkin kokoiselle. Sen sijaan Charge 2:lle väitetty 75 hertsin alarajataajuus kuulostaa asialta, jonka on keksinyt markkinointiosastolla se, jonka päähän putosi suurin kukkaruukku.

On, on se toki teoriassa mahdollista, mutta kun äänenpainettakin pitäisi saada sen verran, että äänestä olisi jotain iloa. Vain kuuntelemalla selviää.

Clip tuntuu näistä kahdesta mahdollisemmalta. Pienestä kotelosta ehkä vielä edellistä vähän parempi ääni ja tietysti se helppo kuljetettavuus. Mahtuu taskuun ja killuu mukana kätevän lenksun ansiosta. Molempiahan on mahdollisuus käyttää puhelimen hands-free-laitteistona.

Maailman turhin testi

Nostin JBL Charge 2:n ikkunalaudalle, huoneen nurkkaan ja tajusin, että tämä testi on täysin hyödytön. En nimittäin ikinä saa teitä uskomaan, miten jykevältä tuo vähän turvonnut limutölkki kuulostaa. Bassopäässä on samanlaista mehevyyttä ja uskottavuutta kuin monessa hifikaiuttimessa. Se väitetty 75 hertsin alarajataajuus tuntuu tällä sijoituksella varovaiselta ilmoitukselta eikä markkinointikaverien henkselien paukutukselta.

Muuten soundi on hyvin samankaltainen kuin ykkössarjan Chargessa, yleisesti ottaen tasapainoinen ja hyvin selkeä, kuitenkin mukavan menevällä fiiliksellä höystettynä. Bassopää vain saa keräämään leukaa lattialta biisi toisensa jälkeen.

Jep, se pointti oli laittaa tämä pötkö nurkkaan, se kun paikkana korostaa bassopäätä. Jos haluaa kunnolla tuhtiutta niin sitten hyödyntää ilmaiset avut siihen. Soitat ulkona? Iske musiikkipötkö johonkin seinustalle maanrajaan, vaikuttaa samalla tavalla. Kotibileissä Charge 2 lattialle nurkkaan ja kukaan ei usko, että sinulla ei ole jotain isompia kaiuttimia piilossa. Äänenpainevaratkin riittävät niin häätöön kuin bileisiinkin.

Clip toimii sekin käsittämättömän hyvin, vaikka sitä ei olekaan väännetty samanlaiseksi bassotykiksi kuin Charge 2. Yleinen soundipuoli on puhtaampi kuin Micro-edeltäjässä. Micron ja Chargen väliin sijoittuvaa Flip-mallia ei nyt ollut käsillä, mutta muistikuviin verraten uusi Clip saattaa olla ainakin yhtä hyvä kuin Flip. Clipistä saa puhdasta ääntä enemmän kuin jaksaa lähietäisyydeltä kuunnella pitkiä aikoja eli varsin riittävästi. Ja kapistus maksaa vain viisikymppiä.

Teknistä muminaa

Onko tälläisten kanssa oleellista puhua teknisistä tiedoista? Joka tapauksessa tuntuu mahdottomalta, mitä JBL on onnistunut taikomaan hyvin pienistä osasista. Mallin vaihdoksessa on siirrytty tipan isomman kotelon kanssa vähän järeämpään elektroniikkaan. Charge2:ssa on oma 7,5-wattinen vahvistin kummallekin 45-milliselle laajakaistaelementille, ykkös-Chargessa oli viisiwattiset 38-millisille.

Ykkösmallin refleksiputki on korvattu kahdella passiivisäteilijällä. Yksi iso hyöty tästä on se, että eipähän ole hormia, josta vesi voisi päästä kaiuttimen sisälle. Toinen on se, että reippaasti musiikin tahdissa tärähtelevät passiivisäteilijät ovat kieltämättä aika vinhan näköiset.

Clipin vahvistin on kolmewattinen, tai 3,2, jos ihan tarkasti valmistajan lapuskaa luetaan. Ihan sama. Kaiutinelementin koko on 40 milliä ja bassotoiston alarajaksi sanotaan sama 150 hertsiä kuin ensimmäisen sukupolven Chargelle.

Chargen alkuperäinen iso pointti oli auttaa omalla isolla 6000mAh-akullaan sitä aina piiputtavaa älypuhelimen akkua. Uutenahan niitä kännyjä räplää koko päivän, mutta koska akku on kuluva osa niin pari vuotta vanha puhelin ei enää kestä nuoren ja menevän parina vaan hiipuu kesken ilojen. Charge 2:n akku on saman kokoinen kuin ykkösenkin ja koska vahvistintehoa ja sitä tehoa syövää bassoa on enemmän kuin ykkösessä niin todennäköinen käyttöaika on tipan alkuperäistä lyhyempi.

Vaan en usko sen haittaavan, musiikki soi kuitenkin käytännössä puoli päivää silloinkin kun älypuhelimen lataa Charge 2:n akusta kerran täyteen. Clipille luvattu viitisen tuntia tuntuu pitävän paikkansa normaalilla kuunteluvoimakkuudella.

Kimppakivaa, ja tappelu

Kaverisi soittaa maailman huonointa musiikkia Charge 2:llaan? Ei hätää, jos sinä olet ehtinyt parittaa oman puhelimesi saman Charge 2:n kanssa, voit vaihtaa biisia lennosta. Huono puoli on se, että jos kolmas tyyppi on tehnyt saman, hän voi ohittaa sinun valintasi yhtä iisisti. Charge 2:n voi siis parittaa kolme musiikkilähdettä (puhelinta, tabletia, läppäriä, mitä vain musiikkia soittavaa Bluetooth-laitetta) ja aina kun jostain laitetaan biisi soimaan, se syrjäyttää edellisen.

Sanovat kimppakuunteluksi, mutta voin kuvitella varhaisaamun snagarijonossa sulassa sovussa kimppakuuntelun aiheuttavan väkivaltaisia reaktioita. Harvat asiat nimittäin ovat yhtä helposti henkilökohtaisuuksiin menevä kuin ajotaito, seksitaito tai musiikkimaku.

Todellista tunnustusta

Välillä tuntuu, että hifiala polkee paikoillaan. Mutta onneksi on tälläisiä kapistuksia, jotka muistuttavat, että kehitystä tapahtuu välillä rajuinkin harppauksin. Jossain vaiheessa sitten taas niissä perinteisemmissäkin hifilaitteissa. Kehityksen rajuuden huomioivat muutkin, Clip nimittäin sai Red Dot Award -palkinnon, ei mikään ihan pieni saavutus. Red Dot -palkinto siis jaetaan vain niille, jotka todella ovat parhaista parhaita.

JBL Clip on vaikka housuntaskuun mahtuva Bluetooth-aktiivikaiutin, joka kuulostaa kerrassaan miellyttävältä – musiikkilajista riippumatta. Charge 2 on menevämpi, ehkä astetta räyhäkkäämpikin ja ennen kaikkea räjäyttää tajunnan sillä, miten tuhti bassopää pienestä purnukasta voidaan repiä irti.

Jollakulla on Charge 2 ja haluat kuitata hänelle, että sinulla on mukana kulkeva aktiivikaiutin, jossa on vielä enemmän potkua? Ok. Onnistuu. Helpoin ratkaisu on kottikärryt, joilla kuljetat aggregaattia ja sopivaa PA-subbaria.

Lyhyesti: Kannettavien matkakaiuttimien ehdotonta kärkeä tässä hintaluokassa.
Hinnat
JBL Clip: 49 euroa
JBL Charge 2: 149 euroa
Maahantuoja: