Elac AIR-X 403 ja 407 -langattomat aktiivikaiuttimet testissä

Aktiivikaiuttimien etuja on käsitelty moneen kertaan. Elacin tuoreet AIR-X 403 -jalustamalli ja AIR-X 407 -lattiamalli hyödyntävät kaiken oleellisen tekniseltä puolelta ja lisäävät käyttömukavuuteen ison plussan.

AIR-X-sarjan juju onkin muualla kuin itse kaiuttimissa. Hyviä ne kaiuttimetkin ovat, oikein hyviä, mutta pieni musta laatikko nimeltään AIR-X BASE mahdollistaa paljon lisää. Se siirtää saamansa äänisignaalin kaiuttimille langattomasti ja häviöttömästi.

Sekä 403-jalustamallissa että 407-lattiamallissa on tietysti Elacin oma JET-diskantti, jossa laskostettu nauha toimii äänilähteenä. Bassokeskiääniset ovat 15-senttisiä ja vaikka asiaa ei missään suoraan sanotakaan niin leveä ulkoripustus viittaa pitkään iskunpituuteen eli runsaaseen bassokapasiteettiin. Vahvistintehoa on molemmissa 225 wattia per kaiutin, mutta sitä ei kerrota, miten se jakaantuu elementtien välin. Vahvistinasteet ovat perinteistä AB-luokkaa.

Viimeistely on samaa tiptop-tasoa kuin muissakin testaamissani Elaceissa. Refleksiputket avautuvat alaspäin ja suojamaskit kiinnittyvät elegantisti magneeteilla eli etulevyssä ei ole rumia reikiä sen enempää kuin maskissakaan katkeilevia muovitikkuja.

Kaksi toimintatapaa

Elac AIR-X 403 ja AIR-X 407 toimivat kuten mitkä vain hyvät aktiivikaiuttimet. Äänensävylle on säädöt, joilla soundin saa kohdalleen monenlaisissa akustisissa ympäristöissä ja sijoituksissa. Lisäksi on säätyvä loudness, jos sitä haluaa hiljaisessa kuuntelussa käyttää. Jakosuotimet toimivat ennen päätevahvistimia eli ovat tarkemmin toimivia kuin passiiviset ja jokaiselle kaiutinelementille on oma päätevahvistimensa, joka ohjaa elementtiä suoraan ilman passiivisuotimen aiheuttamaa kuorman vaikeutumista.

Pelkkiä kaiuttimia käytettäessä liitäntöinä ovat sekä balansoimaton RCA-liittimellä että balansoitu XLR:llä. Toisin sanoen voit liittää nämä sopivalla kaapelilla suoraan mihin vain äänenvoimakkuuden säädöllä varustettuun ohjelmalähteeseen alkaen taskussasi olevasta puhelimesta ja päätyen highend-tasoiseen AV-esivahvistimeen.

Vaihtoehtona on langaton AIR-X BASE -tukiasemassa. Siinä on liitäntöjä kuin modernissa etuvahvistimessa. Laitteessa on kaksi analogista tuloa, joista toinen on RCA-liittimin ja toinen 3,5-millisellä miniplugilla. Optisia digitaaliottoja on kaksi ja niille lisänä vielä USB. Lisäksi on toinen USB-liitin Bluetooth-tikkua varten eli AIR-X BASE nielee tarvittaessa vaikka Spotifyn langattomasti puhelimestasi tai tabletistasi.

Ok, on siinä kolmaskin USB-liitin. Mini-USB kun on valittu vähäsähköisen laitteen virtaliittimeksi. Eli jos alkuperäinen virtalähde katoaa niin kuluttaja voi ostaa minkä vain USB-virtalähteen eikä tarvitse miettiä, kuinka hirveästi se alkuperäinen maksaa ja mistä sen saa sunnuntaina kun heti tarvitsisi.

Toimintakanavia AIR-X BASE:ssa ja kaiuttimissa on kolme vaihtoehtoista eli samaan aikaan käytössä voi olla kolme AIR-X-kaiutinparia langattomana. Hyvä vaihtoehto esimerkiksi kotiteatterin surroundkanaviin vaikka etukanavat hoituisivatkin kaapeleilla. Langaton siirto tapahtuu 48 kHz / 24 bit -laadulla eli jonkun verran CD-laatua parempana.

AIR-X BASE toimii siinäkin suhteessa esivahvistimena, että kaukosäätimellään se ohjaa kaiuttimien äänenvoimakkuutta. Myös äänenvoimakkuuden mukaan säätyvä loudness on kaukosäätimellä kytkettävissä päälle ja pois. Kaiuttimessa on dippikytkin, jolla loudness voidaan asettaa päälle tai pois ja tämä on se valinta, joka on käytössä kun kaiuttimiin kytketään virta. Kaukosäätimellä asetusta voi sitten vaihtaa tarpeen mukaan.

Mukana tulee vielä useita välikaapeleita eli johtokauppaan ei AIR-X BASE -yksikön hankkimisen jälkeen tarvitse ensimmäisenä juosta.

Parempi olohuoneessa kuin studiossa

Aloitin AIR-X 403:n kuuntelun kaikki dipit nollilla, mutta pieneen tilaan bassoa tuli vähän liikaa joten naksautin bassoaluetta yleisesti vaimentavan On-Wall-dipin päälle. Sitten tulos olikin oikein mainio.

Potkua ja mehevyyttä on sopivasti, samoin monille aktiiveille tyypillistä vaivatonta jäntevyyttä, johon harva passiivinen kalliimpikaan kaiutin ylettää. Ulottuvuus on oikein hyvä ja kun muistaa, miten pieni kaiutin on kyseessä niin bassopään kouraisu on erinomainen.

Billie Holidaylla äänessä on lämpöä ja rauhallisuutta. Keskialue on selkeä, mutta itseään tuputtamaton. Ylempi keskialue toistuu eri tavalla kuin kotimaisissa suuntaimellisten diskanttien kaiuttimissa. Ässien puhtaudessa ehkä menetetään tippa, mutta kuuntelun helppoudessa äänitteen laadusta riippumatta saadaan ainakin tuplasti takaisin. Yleisesti ottaen bassokeskiäänisen ja diskantin sovitus on saatu onnistumaan keskivertoa paremmin. AIR-X 403 on siinä suhteessa joitain isompiakin Elaceja edellä.

Stereokuva on läheltäkin kuunneltuna ilmavan avara, 3D-teräväpiirron diggareille on parempiakin työkaluja.

Kohteliaalla otteella

Blues Brothersin levyt ovat usein käyttämäni esimerkki erinomaisesta musiikista ja ei aivan niin erinomaisesta tallenteen laadusta. Ja Elac AIR-X 403 on erinomainen esimerkki vähän vaatimattomamman äänitteen toistamisesta niin, ettei se vaatimattomuus nouse pintaan vaan musiikki. Herra Belushin ääni ei vie niinkään elokuvan kuvalliseen esitykseen vaan juuri musiikkiesitykseen. Peter Gunn Themen puhaltimet soivat elävästi, mutta eivät korvia riipivästi ja Shake a Tail Feather -biisillä kuulee selvästi, että Ray Charlesin soittamassa pianossa ei todellakaan ole mitään vikaa.

K-kohdasta koitan ensin Katie Meluaa ja sen paksulla läskibassolla kuulee hyvin, että kompaktien kaiuttimien bassopäässä on huomattavan paljon sekä ulottuvuutta että voimaa. Pienimmissä huoneissa tämä voi tietysti olla jo ongelma, mutta niissä huonekorjaus on muutenkin yleensä ainoa tapa saada bassopää kuriin lähes kaiuttimista riippumatta. Muuten Meluan äänessä on hyvin välitömyyttä ja läpikuultavuutta. Kappaleen pintaan miksatut ässätkään eivät suhise ylenpalttisesti korville.

Vähintään yhtä oleellinen K-kohta on Ken Ishiin Melting Pot. Tällä biisillä ja biitillä enemmänkin herää transsista kuin vajoaa siihen. Siitäkin huolimatta, että 403 svengaa lounge-hengessä eikä raivoa ihan tanssilattian keskellä. Vauhtia on, meno on mukaansa tempaavaa, mutta sitä isojen kaiuttimien välitöntä mekaanista yhteyttä luustoon ei irtoa.

Langatta kaunihimpi

Oletushan on, että sitten kun siirrytään siihen langattomaan ääneen niin jostain varmasti joutuu tinkimään ja jos hyvin käy niin vain vähän. Tai niin minä ainakin ajattelin. On selvää, että jotain eroa on langalliseen. Kaapelikytkennässä eletään ohjelmalähteen DA-muuntimen varassa ja langattomassa signaali pitää siirtää digitaalisena. Se tarkoittaa joko digitaalisen lähteen suoraa kytkentää AIR-X BASE -tukiasemaan tai sitten sitä, että AIR-X BASE joutuu digitoimaan signaalin lähetystä varten ja kaiuttimen DA-muunnin sitten palauttaa signaalin analogiseksi.

Langattomat järjestelmät ovat siinä suhteessa kehittyneet huomattavan paljon, että viive on käynyt varsin pieneksi. Aina sitä on jonkin verran kaapeliin verrattuna, mutta AIR-X-järjestelmän yhdeksän millisekuntia eli kolmisen metriä on hyvin helposti AV-vahvistimen etäisyyssäädöillä korjattavissa. Samoin lipsyncin eli huulisynkan kanssa ei tule ongelmaa näin lyhyellä viiveellä.

”AIR-X-järjestelmän viive on
helposti AV-vahvistimen
etäisyyssäädöillä korjattavissa.”

Käyttämällä suoraan digitaalisignaalia Logitech Transporter -verkkosoittimesta langattomalla siirtotiellä AIR-X 403:n stereokuva tarkentui selvästi ja samoin läsnäoloon tuli lisää välittömyyttä. Itse asiassa yleinenkin läpikuultavuus otti ainakin yhden harppauksen parempaan suuntaan ja tämä onnistuttiin tekemään ilman, että se äänite- ja korvaystävällinen helppous yhtään heikkenivät.

Ray’s Music Exhangen piano saa vielä lisää sävyjä ja fiilistä, Melting Pot vie nyt suoraan tanssilattialle eikä jätä vain tamppaamaan jalkaa rennosti pöydän ääreen.

Jos siis mietit, että riittääkö langattoman äänentoiston laatu niin aivan varmasti riittää. Se on parempi kuin langallisen. Minä joudun miettimään, miten saan temmattua itseni irti Ken Ishiin tiukasta biitistä vaihtaakseni isoveljet soimaan.

Vaivattomampi, uskottavampi ja nopeampi

AIR-X 407:n bassopäässä on vahvemmin auktoriteettia kuin jalustamallissa. Se ei ole voimakkaampi vaan vaivattomampi, uskottavampi ja nopeampi. Osittain juuri siitä syystä koko kaiuttimen luonne on kevytliikeisempi, herkemmin reagoivampi, kuin 403-pikkuveljen.

AIR-X 403 on hieno kaiutin. Se on hyvin soiva, kompakti ja siksi helposti sijoitettava. Mutta jos 407 maksaakin enemmän niin kyllä se aivan pienillä muutoksilla tarjoaa vähintään lisähintansa edestä vastinetta. Se tempaa mukaansa ja pitää hengästyttävän tempon yllä vaivattomasti ja nautittavasti, biisistä toiseen, levystä seuraavaan.

”AIR-X 407:n hankkimisella säästää,
ei tarvitse hankkia subwooferia
paikkaamaan alapään puutetta.”

Billie Holidayn Lady In Satinilla läsnäolo on vahvempaa kuin 403:lla, samoin stereokuvan piirto on selkeämpää ja tila piirtyy mustemmalta pohjalta. Herbie Hancockin Doin’ It tekee juuri sen, mitä pitääkin, vie mennessään heti ensinuotista alkaen. Doin’ It on myös hyvä esimerkki AIR-X 407:n bassopään kyvyistä – kontrolloitua, kevytliikkeistä ja kuitenkin ulottuvaa ja väkevää.

Vielä parempi esimerkki ulottuvuudesta ja väkevyydestä on Black Hawk Down -soundtrackin aloitusraita Hunger. Se muistuttaa siitä, että kalliimman AIR-X 407:n hankkimisella itse asiassa säästää kun ei tarvitse hankkia subwooferia paikkaamaan alapään puutetta. Tällä voi olla huomattavan suuri merkitys silloin kun halutaan pitää olohuoneen tavaramäärä minimaalisena.

Hyvin sirot ja mitoiltaan muutenkin maltilliset lattiakaiuttimet puskevat ilmoille sellaisen määrän laadukasta bassoa, että naapurin Jani ja Jari saavat ihmetellä tulosta toisenkin kerran. Ja juuri se nopean kevytliikkeinen basso mahdollistaa keskialueen soimisen erinomaisen kauniisti ja kuulaasti.

Malliston napakymppi

Ellei aivan tuoreilla kaiuttimilla olisi ollut kysyntää heti eteenpäin, olisin erittäin mielelläni tuonut AIR-X 407:t kotiin ja toivonut, että laina-aika olisi ollut viikoissa tai kuukausissa eikä päivissä laskettava. 407 on kaiutin, joka tekee kaiken oikein.

On Elacilla hienompia ja kalliimpiakin malleja, mutta silti AIR-X 407 iskee sen verran kovaa ja hienosti hallittuna kokonaisuutena, että nostaisin sen koko mallistossa parhaiden joukkoon. 407 on kokonsa puolesta helposti sijoitettava ja kuitenkin se toistaa uskottavammin kuin moni subwooferillinen järjestelmä.

”Nostaisin AIR-X 407:n koko
mallistossa parhaiden joukkoon.”

AIR-X 403 on erinomainen silloin kun halutaan ehdottomasti jalustamalli, tai kun rakennetaan monikanavaista järjestelmää, jolloin 403 on helppo valinta keskikanavaan ja erittäin älykäs valinta langattomana surroundkanaviin. Annan ehkä sellaisen kuvan, että AIR-X 403 ei innostanut. Oli se hyvä ja olisin varmasti ollut siitä enemmänkin tohkeissani, ellen olisi kuunnellut 407-lattiamallia heti perään.

Hintaero mallien välillä on melko suuri ja ymmärrän hyvin, jos budjetti pakottaa pitäytymään jalustamallissa. Mutta jos budjetti ei ole se määräävä tekijä vaan ajatus on vain se, että jalustamalli olisi pienempänä helpommin sijoitettava niin suosittelen kuuntelemaan ja miettimään AIR-X 407:aa vielä kerran tai kaksikin. Se saattaa olla viimeinen kaiutin, jonka tarvitset.

Lyhyesti: AIR-X 403 on mainio pienikokoinen pakkaus ja AIR-X 407 saattaa olla viimeinen kaiutin, jonka koskaan tarvitset.
Hinnat
AIR-X 403: 2 990 euroa parilta
AIR-X 407: 4 990 euroa parilta
AIR-X BASE: 390 euroa
AIR-X-kaukosäädin: 35 euroa
Maahantuoja: Scanteknik

Elac-kauppiaasi: