Meze 11 Deco -inear-nappikuulokkeet testissä

Meze on romanialainen kuulokevalmistaja, joka pitää jääräpäisesti kiinni siitä, että kuulokkeiden rungot ovat puuta. Kuuntelin aikaisemmin eebenpuiset ja soinniltaan selvästi tummat 11 Classic -mallit .

Uusi Deco-sarja tuo sekä ulkonäköön että sointiin keveyttä ja avaruutta. Hinta on noussut kympillä, mutta edes 75 euroa ei ole kauniista kuulokkeista paljoa, jos ne vain soivat miellyttävästi. Ja juuri se on se, miten Meze 11 Deco soi.

”Naisten ajatusten arvuuttelu
on meille miehille aina
samanlaista lottoa.”

Seksistinen asenne

Naisten ajatusten arvuuttelu on meille miehille aina samanlaista lottoa (eli kukaan ei oikeasti tunne ketään, joka olisi täysosuman saanut vaikka urbaania legendaa sellaisistakin liikkuu). Uskon silti, että suomalaisessa yleisössä naiset iästä riippumatta ovat se selkein kohdeyleisö näille jos katsoo vain kuulokkeiden tyylipuolta.

11 Decon ulkoasua on helpointa kuvata sanoilla herkän kauniit. Valkoinen kaapeli yhdistettynä läpikuultaviin sovitteisiin sekä hopeanharmaaseen ja vaaleaan pyökkiin. Minä olen aina inhonnut pyökkiä. Kiitos on varmasti suurimmaksi osaksi muovisten ”pyökki”melamiinien, joita huonekalukaupat ovat pullollaan. Meze 11 Decon lookissa sen sijaan ei ole mitään vikaa, ei yhtään mitään.

Normaaliin tyyliin mukana ovat kolmet sovitteet – pienet, keskikokoiset ja suuret. Silikonisina ne kaikki antavat jonkin verran periksi eli jos korvasi eivät ole aivan erityisen erityiset kooltaan niin Meze 11 Deco todennäköisesti istuu niihin siinä missä mikä hyvänsä muukin nappikuuloke.

Vasemman ja oikean kanavan merkinnät ovat hyvin pienet. Helpompaa on koittaa muistaa, että puhelinkäyttöä varten oleva mikrofoni killuu vasemman kanavan johdossa. Ilman signaalia johtojen kahnausäänet kuuluvat korvissa selvästi, tämä on aika tyypillinen tilanne järkihintaisissa nappikuulokkeissa. Musiikin soidessa suurin osa kaapelia pitkin kulkevista mekaanisista äänistä häviää, mutta eivät kaikki. Paitsi tietysti jos tuuttaat korvat veressä.

Pehmeä, leppoisa ja voimalla murahtava

Meze 11 Deconkin äänensävy on visusti kaikenlaista säksätystä ja äksyilyä välttävä, mutta selvästi avoimempi kuin 11 Classicissa. Yleissointi on miellyttävästi rauhallinen ja täyteläinen. Mieleen tulee eniten Geneva Model L:n tapa toistaa kaikki hyvin, mutta vailla minkäänlaista korviin ja päähän ottavaa terävyyttä.

Ocean’s Elevenin alun dialogi paljastaa selkeimmin lämminsävyisyyden, joka vaikuttaa hieman puheääneen. Artikulaatio on edelleen kunnossa ja keskustelun seuraaminen on vaivatonta. Puhujat vain sattuvat kuulostamaan aitoa kokoaan suuremmilta.

Bassopää lävähtää mukavasti ja kun tulpat sulkevat korvakäytävät niin ulottuvuus ja sävykkyys ovat käsittämättömiä. Saman Ocean’s levyn The Plans -raita paljastaa itsestään bassokuvioita ja todella alas ulottuvaa energiaa, jota en ole koskaan kaiuttimilla huomannut.

Hyvin äänenpainevaroja

iPhone 5:n voimavaroilla kuulokkeista saa aivan riittävän määrän äänenpainetta. Hyvin pehmeän rauhallisesta luonteestaan huolimatta Analog Pussyn Space Walk iskee jo sellaisen määrän bassoenergiaa kalloni sisälle, että silmät sulkemalla voisin hyvin kuvitella muuttaneeni asumaan subwooferin sisälle. Ken Ishiin originaaliversiolla Pounding Outista volumesäädintä ei kamalasti yli puolenvälin halua kääntää.

Jos korvien rikkominen on ehdottoman välttämätöntä niin erillistä kuulokevahvistinta ei siis tarvita. Ihan tavallinen naula on toki vielä helpompaa, halvempaa ja nopeampaa kuin kuunnella kuulokkeilla liian kovaa.

”Typertynyt hymy huulilla ja
ilmät kosteina siis eteenpäin.”

Pounding Out jyskii eteenpäin sellaisella vauhdilla ja energialla, että yhteen Hiaceen ei saisi riittävästi PA-kalustoa saman tunnelman luomiseksi kunnon bileisiin. Typertynyt hymy huulilla ja silmät kosteina siis eteenpäin.

Herkemmälle sielulle

Ikävä pilata hyvä rave-tunnelma, mutta vaihdan… Enkä vaihda! Tämä biitti, täyteläisyys ja menevyys ovat niin äärimmäisen hyväntuulinen yhdistelmä, että siitä ei vain halua päästää irti. Vaihdan vain kappaletta, Jelly Tones -albumin avausraita Extra paljastaa sekin bassopäästään herkullisen tunnelmallisia kuvioita, joita en ole kaiuttimilla koskaan huomannut. Jollain käsittämättömällä tavalla 11 Deco onnistuu saamaan bassobiitin melkein tuntuvaksi vaikka kyse on vain mikroskooppisen pienen ilmamäärän liikkeestä korvakäytäväni sisällä.

Vielä pikainen huippunopeuden testi. Analog Pussyn rivakkaa 145bpm-tahtia kiitävä Trance N Roll pyörimään. Hyvällä kaiutinpatteristolla Trance N Roll kulkee kuin urheiluauto – täsmällisesti, lujaa ja nautinnollisen hengästyttävästi. Herkästä ulkonäöstään huolimatta 11 Deco vaihtaa kulkupeliksi täysperävaunurekan. Ja ilman, että täsmällisyys tai nopeus siitä yhtään kärsisivät.

Uusi yritys

Hyvä on, hyvä on. Palaan sykkivästä rave-maailmasta takaisin muiden ihmisten ilmoille. Katie Meluan Shy Boy soi täyteläisen mehevästi ja kuitenkin yleisesti ottaen aivan riittävän erottelevasti. Puristishifistinen näkemys olisi, että tälläinen hieman korostuneen basson tuoma mehukkuus on ihan kamalaa. Onneksi 65 euron tuotteen kanssa ei tarvitse välittää pennin vertaa puristishifistisestä mistään ja voimme keskittyä nauttimaan siitä, mitä tarjoillaan.

Pehmeän nautinnollinen on nimittäin se paras termi kuvaamaan Meze 11 Decon ääntä. Jos kuulokkeiden käytön tarkoituksesi on ruotia akustisia äänitteita niin siihen nämä eivät oikein taitu, neutraalimpia ja analyyttisempia vaihtoehtoja on.

Sen sijaan tunnelmanluojina 11 Deco on aivan mainio. Oli kyse Sibeliuksen Finlandiasta, Black Hawk Down -soundtrackista, konemusiikista tai vaikka Herbie Hancockin funkista niin teoksen tunnelma välittyy vahvana ja kietoo kuuntelijan syvälle musiikin sisälle. Black Hawk Downin aloitusraidasta on muuten sanottava, että isollakaan subwooferilla ei helposti saa samaa uskottavuutta alapäähän, mitä näillä muutaman gramman painoisilla tulpilla korvissa.

Yli hifiajatuksesta

Me hifi-ihmiset näemme kuulokkeet laitteina, jotka laitetaan päähän kun kuunnellaan musiikkia niin, että muut eivät saa häiriintyä. Normaali kuluttaja näkee kuulokkeet laitteina, joilla kuunnellaan musiikkia missä vain, mistä vain lähteestä. Niillä pelataan ja katsotaan leffoja tabletilla ja puhelimella.

Juju ei ole pinnistellä äänitteessä olevan triangelin sijaintia stereokuvassa tai kuunnella aidon äänitystilan puutteesta johtuvia keinotekoisia kaikuja. Oleellista on saada musiikki sinne, missä elämä kulloinkin kuljettaa ja nauttia.

Meze 11 Decon ääni on täyteläisen lämmin, mutta ei vielä liian paksu. Hinta on halpa ja tyylipuoli siitä huolimatta ehdottoman tiptop. Jos jotain natistavaa on pakko keksiä niin olisihan se kiva kun joskus laittaisivat täysin äänettömän kaapelin näihin.