Sony VPL-FHZ-55 on puhtaasti pro-markkinoille suunnattu projektori, sitä ei koskaan tarkoitetukaan kotikäyttöön. Suomenkielistä käyttöohjettakaan ei ole, voi kamala. Silti halusin ehdottomasti sellaisen testiin.
FHZ55 ei missään nimessä ole vastaus kuvahifistin märkiin unelmiin. Se ei ole äärimmilleen viritetty kilpa-auto, jolla on tarkoitus hieroa radalla viimeisiä kymmenyksiä kierrosajasta pois. Se ei ole pimeän teatterihuoneen paras vaihtoehto. Tuulettimen humina kuuluu kun istuu tykin vieressä, musta ei ole pikimustaa ja Sonyn edustaja kovasti selitteli, että liiketoistokaan ei ole samalla tasolla tuoreimpien kotiteatterimallien kanssa.
No miksi sitten?
Suorituskykyä ja kestävyyttä
Painan kaukosäätimen virtanappulaa ja noin kymmenessä sekunnissa harmaalle seinälle ilmestyy kirkas runsaan pari metriä leveä kuva vaikka kattovalot ovat päällä. Lampun kirkastumista ei siis tarvitse odotella. Alakulmassa ilkkuu teksti ”Eco mode” eli lampun tehossa mennään kirkkaudesta huolimatta säästöliekillä.
4 000 ANSI Lumenia on yksi asia, joka tekee FHZ55:stä houkuttelevan. Se ei tarvitse vanerilla umpeen naulattua ikkunaan ja mattamustia seiniä. Valoteho riittää hyvin normaaliin olohuoneeseen ilman pimennystäkin.
Käyttöaikaa luvataan 20 000 tuntia. Ilman lampunvaihtoa, ilman suodattimien puhdistusta. Pyöriikö ruudulla, tai tässä tapauksessa seinällä vaikka kolmemetrisenä isin urheiluohjelmat, äidin suosikkisarjat ja lasten piirretyt tunteja ja tunteja joka päivä? Ei juuri haittaa. Viiden tunnin päivittäisellä ruutuaddiktiolla lampun käyttöikä olisi kuitenkin lähes 11 vuotta.
Leffaa, telkkariohjelmia ja pelejä
FZH55 ei siis ole se kapistus, jonka parissa hifistellään testilevyn viimeisten mustien palkkien kanssa. Tein siis testin perin erikoisesti, 220 cm leveä kuva harmaaksi maalatulla seinällä ja kattovalot koko ajan päällä. Ei pimennystä, ei mustia seiniä eikä erinomaista valkokangasta. Olosuhteet projektorin kuvalle ovat siis erittäin heikot. Vaan Dynamic-moodi päälle ja antaa palaa.
Värit hehkuvat voimakkaina, raikkaina ja puhtaina. Asia, joka ei ole ollenkaan itsestään selvää datatykkien maailmassa – enemmänkin päinvastoin. Värit ovat Standard-tilassa asialliset ja sävytoisto Dynamicia neutraalimpaa, mutta pimentämätön huone ja Dynamic-tila ovat kyllä tämän tykin juju.
Kirkas, rauhallinen ja värikylläinen kuva on lyhyesti sanottuna helppo ja hauska. Pikseliverkon viimeisetkin rippeet häviävät kun kuvan tarkentaa aavistuksen ohi. Silloin valikoissa fonttien reunat pehmenevät aavistuksen, mutta leffamateriaalilla kuva on vain sulava ja häiröitön.
FHZ55 on vaatimattomammalkin materiaalilla mainio. Kuva onnistuu olemaan luonteeltaan helppo ja se antaa anteeksi vanhemman DVD:n epätäydellisyydet, jotka pistäisivät pimeässä kotiteatterissa highend-tykillä silmään.
Jonkun kerran sopivassa panoroinnissa näki, että liiketoisto ei tosiaan ole aina aivan puhdasta. Mutta pääosin näin vain elokuvaa, joka näytti hiton hyvältä. Ehkä sitten formula-pätkällä joku kohta ohi kiitävän auton tutisevasta spoilerista olisi eri projektorilla ollut aavistuksen selkeämmin tutiseva. Asia vain tuntuu kovin epäoleelliselta kun yleinen laatu on kuitenkin varsin korkealla tasolla.
Ihmeperhe-elokuvassa musta auto ja mustat puvut saavat aivan tarpeeksi yksityiskohtia valaistussakin huoneessa. Vasta valmistuva auton hiilikuitukori ”formula-verstaalla”, valot pois kuvaushuoneesta ja kaikki oleellinen erottuu edelleen Super Speedwayssa. Kun tämän lisäksi kuva suorastaan hehkuu kirkkaissa kohdissa ja sävyt toistuvat kauniin heleinä niin on vaikea keksiä, miksi tämä tykki ei voisi saada kotia normaalista kodista.
Sammuttamalla huoneen kattovalot saadaan tummiin kohtauksiin tottakai lisää ryhtiä ja lisäksi ECO-asennossakin (jolloin tuuletin on varsin rauhallinen ääneltään) kirkkautta riittää hyvin sujuvasti. Lampun täyttä kirkkautta tarvitaan oikeastaan vain silloin kun halutaan jostain syystä kirkkaalla auringonpaisteella olla sisällä nyhjäämässä kuvan ääressä tai kun kuvakoko venytetään äärimmilleen.
Selkeä käyttötarkoitus
Jos juttusi on harrastaa pikselitihrustamista pilkkopimeässä, Sony VPL-FHZ55 tuskin on edes vaihtoehtona listalla. Eikä tarvitsekaan. Varta vasten rakennettuun kotiteatteriin on omat mallinsa, joissa absoluuttisen tarkkaan sävyjen ja liikkeen toistoon on paneuduttu erityisesti samoin kuin projektorin täydelliseen hiljentämiseen. Sen sijaan kun edustavaan ja kookkaaseen tilaan halutaan todella makea kuva niin telkkarit ovat aika vaisuja. Niitä saa kuulemma nyt isona, kaverisi ehkä osti 65- tai jopa noin 80-tuumaisen. No, sinun on hyvin helppoa kaksinkertaistaa tuo luku halutessasi.
Minä en edes laittaisi tälle valkokangasta. Se jotenkin pilaisi ajatuksen huomaamattomasta huomattavan suuresta kuvasta. Ennemmin erittäin hyvin viimeistelty mattavalkoinen seinä, josta ei osaisi arvata, että samalta pinnalta voi myös katsoa erittäin näyttävällä kuvalla TV-sarjoja, urheilua ja leffoja sekä pelata.
Hyvin tehty peli yhdistettynä isoon kuvaa on asia, jota kannattaa ehdottomasti aikuistenkin kokeilla. Se on äärimmäisen viihdyttävää, hauskaa ja koukuttavaa. Sekä huomattavasti tehokkaampi nuorennuslääke kuin yksikään ihovoide. VPL-FHZ55:lla nuorennuslääkettä saa isoina annoksina.
Kommentointi suljettu.