Tein viime keväänä olohuoneeseemme akustoivan seinän, otin yhden seinän kymmenen senttiä sisäänpäin. Upotin siihen Linn Custom 2K 106C -kaiuttimet ja Sekrit DSM -verkkosoittimen. Ja kuten aina, uteliaisuus isompia malleja kohtaan jäi kytemään. Nyt sainkin pikalainaan Majik 109 -jalustakaiuttimet omine tolppineen ja Majik 140 -lattiakaiuttimet.
”Musiikki soi hyvin
samankuuloisesti
kuuntelupaikasta
riippumatta.”
Kyllä, Majik Isobarik on sekin kiinnostava, mutta todennäköisesti Sekrit DSM -verkkosoittimeni vahvistinasteineen olisi jo selvänä jarruna Isobarikin suorituskyvylle. Ehkä palaamme Isobarikiin siis myöhemmin.
Yhteinen yläpää
Linnin Majik ja Custom 2K -sarjat pohjautuvat Linn 2K Driver Array -rakenteeseen. Siinä suhteellisen kookas 30-millinen tekstiilikalotti siirtyy tehtäviin puolentoista kilohertsin kohdalla. Kuuden kilohertsin kohdalla vaihdetaan pienempään 12-milliseen tekstiilikalottiin.
Nämä mainitut mitat ovat siinä suhteessa oleellisia, että ne tekevät Linnin kaiuttimista hyvin laajalle säteileviä. Ääntä ei kohdisteta yhteen sweet spottiin vaan musiikki soi hyvin samankuuloisesti kuuntelupaikasta riippumatta. Juuri Linnien kanssa olen huomannut, että tietyt niiden hyveet jopa jäävät huomaamatta, jos nököttää ”parhaalla paikalla” tähystämässä stereokuvallisia asioita.
Rytmin toistuminen, musiikin tunnelmaan mukaan tempaaminen ja yleinen elävyys havainnollistuvat paremmin, minulle ainakin, kun lojun sivuseinällä olevalla sohvalla.
2K Driver Array:n lookkiin kuuluu loiva syvennys elementtien takana. Majik 109 -jalustakaiutimessa sitä hyöynnetään sopivasti myös refleksiputken ulostuloaukkona. Syynä ovat Japanin markkinat. He toivoivat kaiutinta, jonka voisi pienissä asunnoissa asettaa aivan seinää vasten.
Majik 109 kelpuuttaa muuten myös Linn Brakit -seinätelineen, jos lattian haluaa pitää puhtaana jalustoista. Brakitissa on säätömahdollisuus eli sekä pystysuuntaisen kallistuksen määrää voi säätää että kaiutinta voi niin haluttaessa kääntää sivusuunnassa sopivan verran kohti kuuntelupaikkaa.
Kolme erilaista iskua
Linn 106C:n, 109:n ja 140:n kuuntelu oli taas malliesimerkki siitä, miten toivotonta on arvailla ja haaveilla kaiuttimen äänestä yhtään mitään esitetekstin perusteella. On siellä numeroita. Esimerkiksi alarajataajuudet 60, 72 ja 55 hertsiä vastaavassa järjestyksessä. Kovin vähän vain kertovat bassotoiston luonteesta.
Jos esitteestä jotain haluaa saada selville niin suosittelen katsomaan kaiuttimen mittoja. Ne ovat selkeät. Mikäli haluaa tietää jotain äänestä niin ehdotan, että kuuntelee kyseistä kaiutinta sopivassa oheislaitteistossa.
Vasarasta otsaan, nopealla tahdilla
Custom 2K 106C -seinäkaiuttimen isku on hyvin skarppi. Seinätuen ansiosta sen potkun nopeus ovat selvästi parempi kuin koosta voisi mitenkään arvata. Tiukka isku myös vie huomion sen verran hyvin, ettei varsinaisen vapina-alueen puuttumiseen osaa edes kiinnittää huomiota. Analog Pussyn Vinyl Traxin alussa tempo on hurja – eteenpäin mennään niin, että kuuntelija juuri ja juuri pysyy mukana.
George Bensonin Beyond The Blue Horizonilla ajoituksen tarkka toistuminen kiinnittää huomion todella taitavaan soittamiseen ja muusikon pienenpieniin teoksen variointeihin. Niihin, joilla hän tempaa kuuntelijan mukaansa musiikkiin entistäkin tiukemmin.
Hanaa enemmän avattaessa huomaa, että Sekrit DSM:n 30 wattia loppuu jossain kohdassa kesken. Tosin niin loppui näköjään myös tekemäni akustoseinän rakenteellinen jäykkyys – se rupesi resonoimaan. Olisi pitänyt käyttää ruuvien lisäksi liimaa kaikissa saumoissa, myös Gyptone-levyjen kiinnityksessä.
Paksumpi bassomatto
Majik 109 tuo soundiin annoksen lisätäyteläisyyttä. Bassopää jysähtää tuhdimmin, mutta 106C:n äärimmäisestä nopeudesta ja oikea-aikaisuudesta otetaan kyllä askel taaksepäin. Rytmi toistuu tälläkin vauhdilla, mutta aavistuksen lempeämmin. Tiukallakaan trance-biitillä kuuntelijaa ei ala hengästyttämään, meno on ripeää, mutta helppoa.
”Majik 140:ssä on
huomattavan paljon
voimaa.”
Keskialueen puhtaus on 109:llä parempi kuin 106C:llä. Solistit kuulostavat vahvemmin itseltään, heidän sanomansa välittyy selkeämmin ja elävämmin. Silloin kun kuunnellaan sweet spotissa niin läsnäolon tunne vahvistuu myös, esitys nousee Majik 109:llä voimakkaammin aivan kuuntelijan eteen.
Siirryttäessä Majik 140 -lattiamalliin ensimmäinen huomio on se, että voimaa on huomattavan paljon. Basso on samalla tavalla täyteläinen kuin Majik 109:ssä, mutta ulottuvuutta on tuplasti. Vinyl Trax vavistaa ja paineistaa huonetta.
Huolimatta huomattavasti pikkukaiuttimia jykevämmästä ja ulottuvammasta bassopäästä keskialueen detaljit erottuvat edelleen skarppeina ja aineettoman nopeasti irtoavina. Musiikki soi edelleen koko etuseinältä tulvivana virtana, jota jykevä bassoalue ei peitä alleen.
Lähisukulaisia
Ai musiikki on muutakin kuin trancen basson hakkaavuus? No on, on. Bassopään jykevyyttä ja luonne-eroja lukuunottamatta Majik 109 ja Majik 140 soivat hyvin samankaltaisesti. Custom 2K 106C:n keskialueella on hieman eri sävy, joka saattaa johtua osittain siitäkin, että se on asennettu 15-20 cm korkeammalle verrattuna Majikeihin.
Kaikkia malleja on helppoa kuunnella mistä vain. Kuuntelutuolilta, jolta on kumpaakin kaiuttimeen sama matka ja sama kuuntelukulma tai jostain ihan muualta. Ruokapöydässä istuen, lattialta legolaatikon ääreltä, sivuseinän päikkärisohvalta tai kulman takaa keittiöstä.
Ainoa ärsyttävä piirre on se, että keskustellessa muiden ihmisten kanssa musiikki änkeää helposti väliin ja pyrkii varastamaan huomion.
Linnin soundin viehättävyys ei ole äärimmäisen kolmiulotteinen teräväpiirtostereokuva, joka kertoisi graafisen tarkasti äänitteelle tallennetun informaation. Stereokuva on melko suurpiirteinen, mutta se nostaa esityksen sitäkin vahvempana esille.
Igor Stravinskyn Tulilintu (1980-luvun alun Telarc-äänite) lähtee nousuun vahvasti painostavalla tunnelmalla. Ison orkesterin voima välittyy Custom 2K 106C:llä ja Majik 109 -jalustamallillakin, mutta Majik 140 löytää huomattavan paljon enemmän niskavilloja pystyyn nostettavaksi. Yksittäisten soittimien ja soitinryhmien irtiotot ovat ovat selkeinä esillä eivätkä häviä äänimassaan ja yleinen äänensävy on sekä avoin että helposti kuunneltava.
Herbie Hancockin Doin’ It:n alun sähkökitara rävähtää aivan suoraan selkäytimeen ja siirryn samantien 1970-luvun action-elokuvan maailmaan mukaan. Tunnelman välittyminen on erittäin hyvä ja vaihto Thrust-levyn Palm Greaseen vain lisää kierroksia. Joskus Palm Grease kuulostaa puisevalta jyystämiseltä, mutta nyt se kulkee juuri kuten kuuluukin.
Leffasoundtrackeistä niin Mission Impossiblen The Heist -raita kuin Ocean’s Elevenin alkukin välittävät leffan fiilikset huomattavan vahvoina ja elävinä kuuntelutuoliin. Ilman kuvaa. Samoin Blues Brothersin levyillä 440 Police Specialin ja poliisivarustukseen kuuluvien tiukemman alustan sekä tuhdimpien renkaiden tunnelma nousee esille jo ennen kuin ensimmäinenkään ”vastapuolen poliisiauto” on rutussa.
Lopputuloksena ongelmia
Kaikkien kolmen kaiuttimen äänessä on hyvin paljon samaa. Vahva kyky välittää musiikin tunnelma kuuntelijalle ja esityksen saaminen henkiin ovat selkeimmät piirteet. Linn-järjestelmällä on myös helppoa kuunnella äänitteitä, jotka eivät ääniteteknisesti ole helmiä, mutta musiikillinen sisältö on sitäkin loistavampaa. Kuten vaikka juuri ne Blues Brothers -levyt, kaikki Linnit toimivat hyvin regular-laatuisillakin levyillä eivätkä vaadi äänitteiltä superia kulkeakseen.
Onko joku näistä ylitse muiden? Riippuu vähän omasta maustasi ja paljon huoneesi koosta. Mutta pakko sanoa, että ison kaiuttimen auktoriteettiin tottuu nopeasti ja siitä tulee riippuvaiseksi. Mitä useammin kuuntelin Majik 140:stä, sen vaikeampi oli palata seinään upotettuihin 106C-malleihin.
106C on erinomainen ratkaisu kun halutaan hifirojut pois lattioilta. Upotetuilla kaiuttimilla on myös huomattavan helppoa rakentaa laadukas monikanavainen järjestelmä ilman joka puolella olevaa laatikkoviidakkoa ja yöllä uniinkin luikertelevaa kaapelisopan määrää. Majik 126 -subwooferia vastaava piiloon asennettava Sekrit BR27 -subwoofer olisi piste i:n päälle järjestelmään.
Hyppäys Majik 109:n on olemassa. Mutta 109 ja 106C ovat enemmän hieman erilaiset kuin sitä, että toinen olisi huomattavasti toista parempi. 106C on kevytliikkeisempi ja nopeampi, 109 läsnäoloa vahvemmin välittävä ja täyteläisempi. Oman valintasi mukaan siis. Ja sen, saatko upotettua kaiuttimia seinään. Ellet saa niin älä huoli, kyllä 109 on näistä kahdesta se askel syvemmälle musiikkiin.
Majik 140 on se, joka tuottaa ongelmia. Kaikkein parasta siinä on se, että ne loistavat teokset, jotka eivät äänitteinä loista, kulkevat sillä aivan superisti. Parhaista audiofiiliäänitteistä Majik 140:llä kuulee, että jokainen helähdys ja jokainen bassonuotti erottuvat äärimmäisen tarkasti. Sekin vain erottuu, että ei niillä ole mitään väliä. Kun sisältöä ei ole niin yksittäiset hienot äänet eivät paljon paina. Majik 140 yhdessä vahvistimellisen DSM-verkkosoittimen kanssa on äärimmäisen helppo tapa nauttia kaikenlaisesta hyvästä musiikista. Digitaalisesta ja analogisesta lähteeseen katsomatta.
Tämän piti olla leppoisa musiikkihetki kolmen kaiutinparin kanssa, ei katsominen epätoivoisena oman rahapussin pohjalle. Hitto.
Lyhyesti: Kolmen kaiuttimen sukulaisuussuhde on vahva, Majik 140 tarjoaa pikkumalleja korkeammalle hinnalleen erittäin hyvin vastinetta.
Hinnat
Linn Majik 109 -jalustakaiutin: 1 328 euroa pari
Linn Majik 109 -jalustat: 272 euroa pari
Majik 109 High Gloss -pintakäsittely: +560 euroa
Linn Majik 140 -lattiakaiutin: 2 429 euroa pari
Majik 140 High Gloss -pintakäsittely: +745 euroa
Linn Custom 2K 106C -uppokaiutin: 561 euroa kappale
Linn Skeets -piikinsuojat lattialle: 87 euroa / 8 kpl
Valmistaja: Linn
Linn kauppiaasi:
Kommentointi suljettu.