Hyvinkään asuntomessut avautuvat yleisölle huomenna 12.7.2013. Kävin tänään lehdistöpäivänä tekemässä pikaisen kierroksen ja penkomassa läpi, mitä messut tarjoavat musiikin ja elokuvien kuluttajille.
”Sain ensin lievän ähkyn
kaikesta pikasiistitystä
keskeneräisyydestä ja
kliinisestä upouusi-lookista.”
Järjestäjät ovat selvästi lukeneet AudioVideo.fi:tä kun esillä olevat kotimaiset kaiuttimet ovat jotakuinkin kaikki meillä jo testattuja. Geneleciä, Sonoluxia ja Uploud Audiota, jälkimmäisetkin vähitellen tutuksi tulevia merkkejä.
Miksi messuille? Miksei se riitä, että marssii kauppaan tai surffaa nettikauppaan ja plaraa siellä malleja ja ominaisuuksia? Siksi, että silloin kaiuttimia ei näe oikeassa ympäristössä. Messuilla myös kuulee muutamassa asunnossa, mitä akustointi tekee ihan normaalielämänkin hälylle. Isot pelkistetyt tilat eivät olekaan tärykaikuhelvettejä vaan muuttuvat akustoinnilla rauhallisiksi ja miellyttäviksi.
Supersijainti
Piäkaapuntiseuvvulta Hyvinkäälle huristaa hetkessä. Ja koska muualla Suomessa on totuttu siihen, että retken kohde voi olla pidemmälläkin kuin naapurikorttelissa niin eipä ajomatka ole mahdoton suurelle osalle suomalaisia. Jos haluaa junailla paikalle, on bussikuljetus järjestetty Hyvinkään rautatieasemalta.
Minä sain ensin lievän ähkyn kaikesta pikasiistitystä keskeneräisyydestä ja kliinisestä upouusi-lookista, mutta hetken päästä niihin tottui. Sen jälkeen osasin nähdä remonttityömaiden ja pelkkien vastahinkattujen pintojen läpi sitä haettua ajatusta.
Messuilla saa myös erinomaisen läpileikkauksen esittelijöistä. He liittyvät käytettyjen autojen kauppiaiden ja asunnonvälittäjien joukkoon siinä, että vaikka hyvinkin asiallisia tyyppejä on olemassa niin eivät ne vitsit ja stereotypiat ole tyhjästä syntyneet. Sain myös runsaan annoksen sisustustoimittajista ja en suoraan sanottuna risaisissa farkkushortseissa kokenut oloani täysin kotoisaksi.
Tuoreet kotimaiset
Tuoreita kotimaisia kannattaa aina suosia, muutenkin kuin ruokakaupan vihanneshyllyllä. Sekä Sonolux että Uploud Audio ovat iskeneet koukkunsa tiukasti sisustusystävälliseen äänentoistoon helposti seinälle sijoitettavilla kaiuttimillaan. Molempia yhdistää sekin, että kaiuttimet ovat kangaspintaisia. Kankaan saa asiakas itse valita valmistajan valikoimasta niin, että se istuu omaan sisustukseen mahdollisimman hyvin.
Uploud Audio oli ahmaissut kunnon annoksen näkyvyyttä ja saanut UA-1-kaiuttimia soimaan yhteensä neljään taloon. Firman kaverukset vain manasivat kun alunperin suunniteltu kotiteatteri heidän kaiuttimillaan meni heistä riippumattomien sählinkien takia pipariksi.
Silti, marssiessaan kohde 25:n, Lammi-Kivitalo Majan, sisälle huomaa heti ovelta taloon astuessaan koko olohuoneen tulvivan lämmintä musiikkia. Ja kas vain, tilan perukoilta löytyy kaksi Uploud Audio UA1:tä – toki aitoon sisustuslehtityyliin aseteltuna kylki kylkeen. No, eipä messuyleisölle stereokuvaa olekaan tarkoitus esitellä. Ehkä kaiuttimet pääsevät arvoiseensa sijoitukseen kun talon omistaja muuttaa sisälle.
Paremmin aseteltuna tulos on tietysti vielä avarampi, ilmavampi ja paremmin tilaa täyttävä. Hifistisistä näkökulmista puhumattakaan. Tämän todistavat korvan korkeudelle asennetut UA1:t Basso-Kivitalo 24:ssä ja Passiivikivitalo-Skaala 26:ssa. Kummassakin on alakerrassa hifimielessä oikeaoppisesti sijoitetut kaiutinparit ja yläkerrassa enemmän taustamusiikkihenkisesti soivat parit. Neljäs Uploud Audion valtaama messutalo on numero 10, Lapplin Lumo. Kaikissa ohjelmalähteenä toimii Denonin yhden laatikon pelkistetyn selkeä ratkaisu.
Putkivahvistin! Levysoitin!
Ei, en minä sellaisia nähnyt. Mutta kuulin, että ovat tulossa Sonoluxin kaiuttimien seuraksi tänä iltana messutaloon numero 3. Tosin valitettavasti kuulin tämän artikkelin julkaisun jälkeen, että levysoittimen kanssa tuli sisustusteknisiä käytännön ongelmia ja vinyylikieputin ei päässytkään esille. No, pelkän putkivahvistimenkin kanssa oikein hyvä, että steriiliin kallistuvassa sisustuslookissa joku uskaltaa näyttää, että kiiltävien leivänpaahtimien, tehosekoittimien, kynttiläjalkojen ja muiden sisustusesineiden lisäksi hifilaitteetkin voivat olla osa sisustusta.
Ne kaiuttimet ovat kyllä kuunneltavissa Villa Domus -messutalossa numero 22. Sonolux Bebopit istuivat tapettimaisella kuosilla olevalla kankaalla erittäin hyvin seinustalle vaikkei seinän tapetti samaa ollutkaan. Kaiuttimessa olevan valon luoma kehys tekee juuri sopivan rajan kaiuttimen ja seinän välille.
Musiikkivalinnat niin Uploud Audiolla kuin Sonoluxillakin olivat kohteliaasti sanottuna varovaisia. On tietysti selvää, että pointtina ei ole häätää messuvieraita räkärokilla pois taloista, mutta ehkä silti aavistus ihan puhtaasta tingeltangelista kohti musiikkia olisi ollut sopivaa.
Varsin perinteistä hifiä edustavat myös Kimara Aurinkorinne -talon numero 6 Jamo-lattiakaiuttimet ja subwoofer. Ne olivat terve tuulahdus reaalihifin maailmasta. Siististi aseteltuna telkkarin ympärille, mutta eivät varmasti kenenkään silmissä häviävät.
Tiukemmin tykittävä teatteri
Muutama lukijoista saattaa muistaa artikkelin ”Pelottavan realistiset” eli Genelec 1238CF:n testin. Lammi-Kivitalo Validus Motus -talossa numero 27 ei ole kellariin rakennettua leffaluolaa vaan elokuvat katsotaan sivistyneesti olohuoneessa – erittäin järeällä kotiteatterijärjestelmällä. Matalan ja leveän 2.40:1-kuvasuhteisen valkokankaan takana on nimittäin piilossa kolmikko juuri noita 1238CF-tykkejä. Ja niiden alla 7271A-subwooferi, jonka kyvyt piisaavat paineistamaan naapurinkin seinät asennuspaikaltaan.
Systeemin ääressä ei kannata olla kuitenkaan turhan nöyrä sillä muuten Genelec 8250A -surroundkaiuttimet sekä katossa ja seinällä olevat isot pinnat Konto-akustolevyä jäävät huomaamatta. Samoin kuin kovin tutulta näyttävät Prismasonicin anamorfinen linssi 2.40:1-kangasta varten ja Epsonin EH-TW9100 -projektori. Verhot ovat akustoinnissa tietysti heppoisen ohutta materiaalia, mutta kun niitä laskeutuu ikkunoiden eteen toistakymmentä neliömetriä niin vaikuttavat nekin vielä lisää.
Jottei äänenlaadusta tarvitsisi tinkiä muissakaan tiloissa, on yläkerran lastenhuoneissa Genelec G2 ja F2 -malleista tehdyt 2.1-järjestelmät. Myös lastenhuoneissa on kiinnitetty huomiota akustiikaan ja samaa Kontoa näkyy niissäkin. Keittiön kattosaarekkeeseen on upotettu Genelec AIC25 -kattokaiuttimet, jotka saavat signaalinsa langattomasti Pebble Audion avulla.
Geneleciä löytyy vielä terassilta, jossa omistaja ajatteli pitää G3:t läpi talven, ja aikuisten makuuhuoneessa. Siellä on toinen kotiteatteri, jossa Loewen televisio ohjaa suoraan AIW25 -etukaiuttimia, AIC25-surroundeja ja TV:n alle seinään upotettua litteää 5041A-subwooferia. Jos toki järjestelmä onkin miedompi kuin olohuoneessa, niin monelle se olisi varta vasten rakennettuun leffahuoneeseenkin unelmien täyttymys.
Keep on rockin’
Messutalo 28:ssa, Jämerä-Sisussa, ei soiteta tingeltangelia vaan rockia, ja kovaa. Ulko-ovea lähimpään huoneeseen oli jätetty kuuden tuhannen euron arvoinen kaksikaulainen, jos toki tilassa on täysiverinen studiovarustus muutenkin. Siellä näin myös ensimmäistä kertaa Genelec M030:t elävänä. Kuulemma pinnalta on muutamakin ihminen käynyt yrittämässä pölyjä pois, komposiittikuitupinta kun ei näytä tavalliselta tasaiselta maalatulta. Muutenkin kuin vain henkisenä tukena nököttää lattialla Genelec 7050B-subwoofer.
Olohuone oli messusisustuksessa, jonka takia Genelec G4 -kaiuttimet ja F2 -subwoofer olisivat joutuneet televisiotason sijaan lattialle. Äänellinen kompromissi olisi niin suuri, että iisalmelaiset päättivät laittaa kaiuttimet sitten vain yleisöltä piiloon sohvan taakse. Nauttikoon talon omistaja niistä sitten kun kaiuttimet saavat nousta akustisesti järkevälle paikalle.
Saunaosaston eteisessä on sekä näyttävä Marshallin kitaravahvistin että katossa yksi Genelec AIW25. Katonrajassa hyllyn päällä ryskii F1-subwoofer ja toinen AIW25 on saunassa lauteiden alla. Lauteiden, joiden somisteena on sekä hotrodit että rockit liekit. Lättäpää-Fordia en kadunvarresta kuitenkaan bonganut.
Musiikkia voi nauttia tämänkin talon katetulla terassilla. Genelec G3:t ovat kiviseinien kulmissa ja kuulemma äänensävynsäädöillä oli tosiaan töitä. Dipit nolla-asetuksilla soundi on holtittoman kumiseva. Onneksi on säätövaraa ja lopputulos on hyvin potkaiseva, muttei paksu. Tämän talon omistaja sentään sen verran säälii kalustoa, että siirtää G3:t talveksi makuuhuoneeseen.
Ai niin, ja keittiössä oli se maanmainio vastikään testattu musiikkiputki, Genelec 6000A, jota onkin vielä jonkin verran saatavana.
Messujen viilein ilmestys
Huolimatta hyvin kovatasoisista äänentoistojärjestelmistä, minulle messujen suurin innostuksen aihe oli telkkari. Koin itseni yhtä aikaa kovin vanhaksi (olen jääräpäisesti ollut valkokankaiden kannalla ja töllöjä vastaan noin 20 vuotta), ja samalla ihan teini-intoiseksi, kun ihastuin Passiivitalo Lumikissa numero 15 televisioon.
Philipsin tuoretta design-telkkaria saa kahdessa koossa. Ulkonäköön ja sähköaivoista löytyviin kaikkiin uusimpiin vipstaakeihin suhteutettuna hinnatkaan eivät ole mahdottomia. 55-tuumainen 55PDL8908 maksaa 2 700 euroa ja 46-tuumainen vastaava 2 000 euroa.
Joo joo, heijasteleehan se lattiasta tv:n yläreunaan ylettävä yhtenäinen lasi ympäristöään, mutta se ei muuta mihinkään näytön hurjan viileää lookkia. Valokuvatessani ruutua kuulin noin kymmenen ohi kulkevan ihmisen sanovan tasan saman asian: ”Hei, tuo TV on muuten oikeasti makea”. Myönnän, suurin osa heistä oli naisia.
TV:n kaukosäädin toimii radiotaajuudella eli sitä ei tarvitse osoittaa ollenkaan ruutua kohti, kaukosäätö luonnistuu vaikka toiselta puolelta taloa. Lisäksi säätimessä on kaksi puolta ja alapuolella olevat nappulat eivät reagoi painalluksiin. Normaalien painikkeiden lisäksi se toinen puoli on täysverinen QWERTY-näppäimistö. Kun TV:t alkavat pureutua enemmän ja enemmän netin tarjontaan tämä on erinomainen apu. Koittakaapa vaikka kirjoittaa vain yksinkertainen ”Truck trial Milovice” ruudulla olevalla virtuaalinäppäimistöillä Youtuben hakuun…
Säätimen liikeanturia (sehän tunnisti, kummin päin on) käytetään hyödyksi siinäkin, että kapula toimii heiluttamalla hiirenä Smart-TV-toiminnoissa.
Enemmän ja vähemmän akustointia
Vaikkei äänentoisto olisikaan hifiharrastajaa kiinnostavaa tasoa niin akustointiratkaisuja kannattaa käydä katsomassa – ja kuuntelemassa – muutamassakin talossa. Messutalon 4, Hailuoto 153a, ratkaisu on tosin lähinnä varoittava esimerkki.
Innofusor tekee hienon näköisiä akustointimoduuleita, joita kehtaa jättää esille vaativammassakin sisustuksessa. Nyt niitä oli yhdessä nurkassa verhon takana. Eli liian vähän ja piilossa, mikä lie järki ollut siinäkin. Tila sinänsä näytti Bosen lähes huomaamattoman äänentoiston kanssa, että iso kuva on miedommallakin harrastuksen asteella iso pointti. Katosta nimittäin sojotti videotykki telineessään.
Talon 17 nimikin on Villa Isover. Ecophonin akustolevyjä oli yhdistetty valaistukseen ja niitä oli huomattavan monessa tilassa. Tulos olikin rauhallinen ja miellyttävä. Kaiuttimina oli upotettuja ruotsalaisia DLS:iä. Samoin Honka-rakenteen Lumi-talo 31, jossa katot olivat kokonaan akustolevyä, oli jutellessakin miellyttävä eikä muuttunut hälyiseksi edes isosta joukosta pulisevia toimittajia. Musiikkijärjestelmästä ei siellä näkynyt muuta kuin simppeli TV-taso.
Huomaamatta läsnä
Talo 9, ValmisJukka Trendo, on hyvä esimerkki siitä, miten moni kaipaa musiikkia elämäänsä, muttei esille. Nimettömiä uppokaiuttimia oli asennettu kattoon ainakin keittiössä, olohuoneessa ja yläkerran aulassa. Katossa kun on valaisimia, savuhälyttimiä ja ties mitä niin miksei sinne hukkaisi samantien paria kaiutinritilääkin.
Tulos vain sitten on iso pinta, joka ei enää ole rauhallisen näköinen vaan täynnä monennäköistä ripellystä. Ehkä sijoittelua olisi voinut ajatella visuaalisesta vinkkelistä vähän tarkemminkin.
Yhtä kaikki, musiikki soi joltain ohjelmalähteeltä – ties vaikka esittelijärouvan käsilaukusta. Soi, muttei ole muun elämän tiellä. Se on monelle oikea tapa nauttia asiasta. Ei se harrastamista ole, mutta emmehän me kaikki kaikkea harrasta.
Tosin verkosta toistamiseen pohjautuvalla musiikkijärjestelmällä, jollaisia kapineet yhä enenevässä määrin alkavat olla, on yksi hyvin herkkä kohta. Mitä käy, jos verkkoa ei ole? Musiikki hiljenee. Verkko-operaattori oli kuulemma saanut netin yhteen asuntomessualueen taloista, muuten oli hiljaista. Ymmärsin, että s-alkuisia sanoja oli liitetty sekä operaattoriin, että alakerran johtajaan samoissa lauseissa.
Tässä suhteessa se vitostalon putkivahvistimen ja levysoittimen asentaminen perinteisiin kaiuttimiin on aika varma ratkaisu.
Lisätiedot: www.asuntomessut.fi
Edit: Alunperin oli tiedossa, että toinen Sonolux-talo olisi ollut numero viisi, mutta se olikin kolmonen. Lisäksi levysoittimen kanssa kohtalo oli tekijöitä vastaan eikä levysoittimen, putkivahvistimen ja kaiuttimien liitto valitettavasti onnistunut.
Kommentointi suljettu.