Genelec 1238CF -DSP-aktiivikaiuttimet ja 7270A-DSP-subwoofer testissä

Ei, ei ollut synkkä ja myrksyinen yö vaan lämmin ja aurinkoinen kevätaamu kun marssin Genelecin Helsingin toimistolle. Mieliala oli siis jo valmiiksi korkea eikä se laskenut yhtään kun näin minua varten pystytetyn ja hi-techiä pullistelevan 2.1-järjestelmän. No, oikein nipo kuuntelija olisi motkottanut, että 1238CF:n seuraksi olisi ollut parempi laittaa kahteen 12-tuumaiseen perustuva 7271A-subwoofer (tai kaksi) kuin yhden elementin 7270A. Se vain ei kuulemma mahtunut kierreportaita alakerran kuunteluhuoneeseen.

1238CF ei nimenä varmastikaan aukea juuri muille kuin Genelecin tuotekatalogia tyynynsä alla pitäville. Siispä avataan. 1038 on 15-tuumaiseen bassoon pohjautuva kolmitiekaiutin, josta vaahtosin aika paljon tarinassani Iisalmen retkestä. 1238CF:ssä on sama suuntain ja samat keskialue- ja diskanttielementit. 1038:sta tehtiin myös vain runsaan parikymmentä senttiä syvä – eli hyvin helposti rakenteisiin upotettava – ja subbarin kanssa käytettävä malli 1038CF. Kun alun kymppi muutetaan numeroksi 12, on siirrytty perinteisestä analogimallista DSP-jakosuotoja ja -huonekorjausta hyödyntävään malliin.

Tutut äänitteet tuovat kylmiä väreitä selkäpiihin ja hymy hiipii väkisinkin huulille.

CF-mallissa yksi 1038:n refleksikoteloitu 15-tuumainen basso on korvattu kahdella kasituumaisella suljetussa kotelossa. Alarajataajuus on rajoitettu melko ylös, valmistajan ilmoittama luku on 57 hertsiä. Käytännössä basso kyllä venyisi normaalissa huonetilassa selvästi alemmas, etenkin huonekorjauksen avustamana. Valmistajan ilmoitus äänenpaineresurssista parille on 124 desibeliä eli aivan tolkuttoman karmeasti.

Nykypäivän ratkaisuja

Ohjelmalähteenä toimi Apple MacBook Pro ulkoisella Motu MicroBook -USB-äänikortilla, josta saatiin ulos balansoitu analogisignaali. Äänikortin perässä oli Genelec AD9200A -AD-muunnin, josta signaali jatkui AES/EBU-standardin mukaisena digitaalisena 7270A-subwooferille ja sieltä eteenpäin 1238CF-parille.

Totta, olisi ollut elegantimpaa siirtää signaali tietokoneelta suoraan digitaalimuodossa kaiutinjärjestelmälle. Vaan AD9200:n käyttäminen välissä on lähempänä todellisuutta kaikilla, jotka tälläisiä kaiuttimia kotiinsa miettivät. Kaikki digitaalitekniikan hyödyt ovat edelleen käytössä vaikka kaiuttimille syötetäänkin analogista signaalia.

Kuuntelin Genelecin tehtaalla 1038B:tä akustiikaltaan poikkeuksellisen hyvässä tilassa, mutta aivan samaa ei tarjottu tällä Helsingin vierailulla. Kuunteluhuone on hieman parempi kuin normaali olohuone, mutta ei sitä, mitä tämän tasoinen äänentoisto ansaitsisi. Toisaalta, onpahan huonekorjauksella mahdollisuus näyttää kyntensä.

Minua on kutsuttu vinoillen subbari-Sauramaksi toistakymmentä vuotta koska puolustin jo ajat sitten isoja subeja niiden vaivattomuuden (en pikkubassoja suuremman maksimikapasiteetin) takia. Ehkä tuo nimi oli ajanut demosetuppiin parin desibelin lisätason subbarille verrattuna AutoCal-kalibroinnin ehdottamaan. Käytännössä suuri osa kotikuuntelijoista kaipaa sen pienen lisälämmön järjestelmäänsä, jonka subbarin hienovaraisella tasonsäädöllä voi tehdä.

Kalibrointiguru Janne Lankinen kyseli, haluanko jotain muutoksia yleiseen äänensävyyn, niitä kun on helppoa tehdä automaattisen huonekorjauksen jälkeen käsisäädöillä. Joillekin asiakkaille tehdään desibelin-parin vaimennus diskanttiin, jos tila on kovapintainen. Sillä saadaan heikommista äänitteistä kuunneltavampia, mutta toisaalta menetetään esimerkiksi tallenteelle napatut kaiut lähes kokonaan.

Koin subbarin tason neutraloinnin riittävän. Äänessä kuului tietysti tilan aiheuttamia asioita, mutta taajuustasapaino oli kuitenkin selvästi parempi kuin monessa muussa järjestelmässä ja toisaalta erottelukykyä oli erittäin hyvin.

Jotain aivan poikkeuksellista

Ensihuomio oli stereokuva, joka poikkeaa paljon totutusta. 1238CF on niin paljon suuntaavampi kuin perinteiset pikkukaiuttimet, että äänikuva asettuu tarkasti kaiuttimien väliin ja on sekä hillittömän läpinäkyvä että tarkka. Etenkin syvyyssuunta on erittäin selkeästi esillä verrattuna tyypilliseen järjestelmään. Jos sattuu pitämään siitä, että koko huoneen etuseinä soi niin tämä ei sitten ole oikea ratkaisu. Sen sijaan, mikäli kristallinkirkas visio äänitteen tilamaailmaan uteloituttaa, niin sitä kyllä piisaa.

Toinen hämmentävä asia on artikulaatio. Ensin mietin, onko Billie Holidayn ässissä jo normia enemmän terää, mutta ei. Oli kyse sitten laulajan suun liikkeistä tai jonkun muun instrumentin soittamisesta, sävyt ja detaljit kuuluivat todella tarkkoina, selkeinä ja elävinä.

Dynamiikka on hirvittävän vaivatonta. Siinä ei ole mitään uhoa tai yrittämiseltä kuulostavaa pullistelua. Asiat vain tapahtuvat tarvittaessa todella räväkästi, oli kyse sitten akustisen kitaran soinnista tai rumpusoolosta. Kuunteluvoimakkuuskaan ei vaikuta asiaan koska äänenpainevaroja on rajusti enemmän, mitä normaalikuluttaja koskaan käyttäisi. Reserviä on aina jäljellä.

Kaikki tapahtuu kontrollilla, mitään hosumista ei kuulu. Rytmi ja sen vaihtelut toistuvat huomattavan tarkkoina. Tutut äänitteet alkavat tuottaa kylmiä väreitä selkäpiihin ja hymy hiipii väkisinkin huulille.

Subbari sulautuu toistoon saumattomasti, mutta sen kyllä huomaa, että yhden 12-tuumaisen ratkaisussa ei ole sitä samaa helppoutta kuin esimerkiksi 1038B:n kahdessa 15-tuumaisessa. Kun pääkaiuttimen toisto on näin kovatasoista, on joku äärijäreä ratkaisu sopivinta niille parille alimmalle oktaaville.

Yksi puoli erottelukyvyssä on sekin, että pahastikin tukkoon miksattu materiaali aukeaa. Metallican Garage Inc. -levyn versio Die Die My Darlingista on karmean kuuloinen ja aivan tukossa, mutta 1238CF toisti sen yksityiskohtaisesti, riittävällä särmällä ja räällä ja kaiken kukkuraksi pirun kovaa ilman, että korvista valui verta.

Samalla tavalla myös muut äänitteet, joissa on huomattavan paljon materiaalia, aukeavat erittäin hyvin – tavalla, johon ei millään pienellä kaiuttimella päästä. Ison sinfoniaorkesterin kaikki esittäjät erottuvat uskomattoman upeasti. Oleellisesti parempaa isojen äänimassojen erottelua olen kuullut vain siitä saman valmistajan lippulaivasta.

Se, mikä jäi kokeilematta on 1238CF:n absoluuttiset äänenpainevarat. Selvää on, että niitä on todella paljon. Hanaa saa avata ja avata ilman sivuoireita, mutta jossain vaiheessa korvat sanovat, että riittää kiitos. Eikä se huippunopeus ole urheiluautossakaan kovin oleellinen asia, paljon tärkeämpää on tuntuma toimintaan normaalissa nautiskelussa. Mutta harva asia pitää mielen yhtä hyvin tyynenä kuin tieto reservistä.

Tarkasti, mutta musiikin ehdoilla

Hirvittävän analyyttisen ja yksityiskohtaisen esityksen voisi kuvitella tappavan musiikin. Niin ei käy, ei ollenkaan. Tulos esityksen tarkentumisesta on vain aiempaa enemmän hyvää mieltä tuottavia elementtejä. Musiikki on se, joka soi edelleen, eivät yksittäiset äänet. Musiikkiin vain sukelletaan paljon paljon syvemmälle kuin tavallisella pikkukaiuttimella on mahdollista.

Sama tilanne on elokuvilla. Näyttelijöiden puheissa painotukset erottuvat selkeinä, pienet vivahteet nousevat oleelliseksi osaksi esitystä ja monenlaiset pienet tehosteäänet muuttuvat taustamassasta aidoiksi, selkeiksi ja tarkoituksellisiksi. Tulos on enemmän elokuvaa. Ei tehosekoittimen läpi tuutattua massaa, jossa kaikki on mukana, mutta mistään ei saa selvää vaan se kymmenien ja satojen ääniammattilaisten työ esillä pienimpine nyansseineen.

1238CF ei ehkä kaikkien mielestä ole kaunein mahdollinen olohuoneen somiste. Ei, vaikka värinä musta sopiikin kaiken kanssa. Mutta koska Genelec 1238CF on vain parikymmentä senttiä syvä, se on helppoa upottaa rakenteisiin tai ainakin maisemoida huomaamattomaksi. Kolmikko näitä hyvän akustisesti läpinäkyvän valkokankaan takana on varmasti ratkaisu, jonka kuulijat ovat systeemin omistajalle ikuisesti kateellisia. Ainoa huono puoli on se, että kauhuelokuvissa poikkeuksellinen realismi saattaa aiheuttaa liikaa pelkoa katsojissa.

Eli olisiko digitaalisesta isosta studiokaiuttimesta olohuoneeseen? Lyhyesti: olisi. Huonekorjaus mahdollistaa pureutumisen ongelmiin, joihin ei akustoinnilla eikä perinteisellä analogisella järjestelmällä päästä – ainakaan ilman jo signaaliketjussa aikaisemmin tehtävää huonekorjausta. Lisäksi yleinen erottelukyky ja äänenpainevarat mahdollistavat hyvin korkeatasoista nautiskelua.

Lyhyesti: Litteä huippukaiutin musiikille ja elokuville. Ruma ja äärimmäisen analyyttinen musiikin palvelija.
Hinta: 4 710 euroa kappale
Valmistaja: Genelec

Kuvat: Samu Saurama