Minulla oli edessä pakollinen tehtävä: uudet kaiuttimet piti saada. Ei se nyt oikeasti pakollinen ollut, kunhan nyt vaan mielsin sen niin. Monelle harrastajalle tuttu rumba oli siis edessä. Vanhat myyntiin ja uudet kotiin testattavaksi.
Samana päivänä kun olin päättänyt mitkä kaiuttimet hankin, niin sain myös vanhat myytyä. Kuulostaa loistavalta, vai mitä? No, sitten liikkeessä väriä ja muita tärkeitä asioita pohtiessani, myyjä ilmoitti, että näissä menee sitten sellaiset kahdeksan viikkoa. Loppuen lopuksi menikin 12 viikkoa, mutta ei tässä nyt olla reklamaatiota kirjoittamassa.
Itse olen niitä ihmisiä, että musiikin täytyy kuulua kotona. Tuli se sitten vanhasta mankasta tai kunnon stereosetistä. Muutaman päivän hiljaiselon jälkeen meni hermot. Musiikkia on saatava, nyt heti.
”Äänenlaadullisesti ZiiSound
on jo todellakin kunnossa.”
Väärän merkkiset, mitä sitten?
Samoihin aikoihin testiin saapui Creativen ZiiSound 2.1-kaiutinsetti. Täytyy myöntää, että olin hieman skeptinen. Merkki itsessään on tuttu minulle ainoastaan työpöydille sijoitettavista muovipurkeista, jotka myös pitävät ääntä silloin tällöin. Mutta nyt tarvittiin jotain, joka toistaa tallennettua ääntä. Ei muuta kuin paketti auki.
Kyseessä on siis Bluetoothin voimalla toimivasta langattomasta äänentoistojärjestelmästä. Nyt saapuneessa testisetissä oli kaksi kaiutinta ja subwoofer. Jokainen yksikkö on ostettavissa erikseen, joten musiikkia saa aikaiseksi vain yhdellä kaiuttimellakin. Silloin toimintaperiaate on soundbar-tyylinen.
Itse kaiuttimet näyttävät erittäin hyvältä, eikä niitä kosketeltaessa tule halpa fiilis. On hieman kiiltävää metalliakin, joka antaa aina kivan fiiliksen. Painoakin on sopivasti. Nappeja ja namikoita ei näistä kuitenkaan löydy, vaan käytännössä kalibroinnit ja säädöt tapahtuvat kosketuspinnan avulla, jossa valot ilmaisevat kaiken tarpeellisen. Suhteellisen modernia ja siistiä.
Subwoofer taas ei valitettavasti millään tavalla sovi ulkoisesti yhteen kaiuttimien kanssa. Okei, se on musta, kuten ovat kaiuttimetkin. En silti laittaisi Metallica-fanipaitaa päälleni hautajaisiin.
Langattomuuden kirous ja ilo
Sitten olikin asennuksen vuoro. Langattomasta kun puhutaan, niin eihän se nyt täysin langaton ole – virtaa pitäisi kuitenkin saada. Se hieman rajoittaa sijoitusmahdollisuuksia, mutta ei yleensä ratkaisevasti. Asennus itsessään ei ollut ihan niin helppo ja yksinkertainen kuin olisin toivonut.
Yksi kaiutin toimii pääyksikkönä, josta se jakaa signaalin muille. Niiden muiden löytäminen vaan ei ollutkaan kovin helppoa ja manuaalikin piti ottaa käteen. Kosketuspinta ei myöskään ole ihan idioottivarma. Se vaati hieman harjoittelua, että löytää ne oikeat kohdat mistä tehdä säädöt.
Kaikki kuitenkin lopulta selvisi ja ääntä tuli ulos. Aluksi syötin häviötöntä musiikkia iPodista. Kaiuttimien mukana tulee Bluetooth-palikka, joka laitetaan kiinni iPodiin. Sen avulla voi myös ladata iPodia asettamalla ne yhdessä kiinni kaiuttimeen. Kaikki toimi hyvin, oikeastaan todella hyvin. Kerrostalokolmiossa seinät eivät häirinneet signaalia oikeastaan yhtään, kunhan ei piiloutunut sängyn alle.
Seuraavaksi soitin vastaavia kappaleita kannettavalta. Kone tunnisti laitteet kalibroinnin jälkeen helposti ja nopeasti. Äänessä oli pientä häiriötä aina silloin tällöin, mutta videomateriaalin ääni toistui ilman ongelmia.
Kalibroinnin jälkeenkin voi muuttaa kaiuttimien toimintaperiaatetta. Voi valita toimiiko kaiutin pelkästään vasempana kaiuttimena vai toistaako se koko stereokaistan. Tämä auttaa siinä tapauksessa jos haluaa sijoitella niitä eri huoneisiin.
Kaikki todellakin on mahdollista
Oleellisin on kuitenkin vielä mainitsematta. Se äänenlaatu. Bluetooth on sinänsä jännä valinta rajoittuneisuutensa takia, se ei ole paras valinta musiikin kuljettamiseen. Creativella tämä tajuttiin myös ja parannuksia on kuulemma tehty. En todella tiedä mitä, mutta parannukset kuulee kyllä äänessä.
En ole ikinä kuullut missään, että Bluetoothilla saisi näin hyvää ääntä ulos. Soitti sitten Diana Krallia livenä tai viimeisimpiä klubihittejä, niin fiilis pysyi hyvänä. Tuntui, että oleellisin, ja vähän enemmänkin, jäi käteen, eikä mitään radikaalia jää kuulematta. Tiedän, että olin pahasti puutteessa. En ollut kuunnellut musiikkia muutamiin päiviin, mutta en usko sen vaikuttaneen aisteihini kovin pahasti.
Ääni todellakin täytti koko huoneen. Subbari antoi myös kaivattua lisäpotkua biitteihin ja tarpeeksi painavasti. Ei se toistanut tietenkään kaikista alimpia signaaleja, mutta kohtuullisesti kuitenkin. Äänenvoimakkuuttakin sai nostaa lähelle häätövaroitusta ennen säröytymistä.
ZiiSound on toimiva setti varmasti myös kotikinkereissä jos haluaa, että musiikki kuuluu hieman joka paikassa. Eihän näitä nyt olekaan tarkoitus kuunnella spotissa korvat höröllä ja etsiä niitä hienostuneimpia stereokuvia ja basistin nahkahousujen väriä.
Olen todella positiivisesti yllättynyt. Pienellä viilaamisella ZiiSound olisi tullut vuoden yllättäjä, mutta äänenlaadullisesti se on jo todellakin kunnossa. Se edustaa helppoa ja toimivaa langatonta musiikin toistoa, kunhan vain hoitaa asennuksen ensin. Kokonaisuus on kokolailla tyylikäs ja kun subbarin piilottaa onnistuneesti, niin kehtaa esitellä vieraillekkin. Ainoastaan raha ratkaisee ostettavien yksiköiden määrän.
Kommentointi suljettu.