KEF Blade -kaiuttimet testissä

Tuo mainittu hiilikuituluomus veti toistakymmentä vuotta hifiä ihmetelleen matkailijan hyvin hiljaiseksi. Muotokieli oli sekä esteettisesti vaikuttava että akustisesti äärimmäisen järkevä. Neljä bassoelementtiä kotelon molemmin puolin aseteltuna ja koaksiaalielementti etulevyssä niiden keskellä. Pistemäinen äänilähde, joka käytännössä ei värähtele yhtään ylimäärin kun bassojen reaktiovoimat kumoavat toisensa. Tietyssä mielessä ajateltuna siis täydellinen lähtökohta.

KEF joutui kustannussyistä jättämään hiilikuituisen kotelon pois tuotantomalleista ja se näkyykin kohtuullisena 25 000 euron parihintana. Ei, siinä ei edes ollut vitsiä. Tuollainen summa rahaa on itse asiassa varsin kohtuullinen kun huomioi, että kyseessä on ison ja arvostetun yrityksen lippulaivamalli. Kyllä, Muon on myös olemassa, mutta käytännössä se on enemmän kuriositeetti kuin kaupasta ostettava kaiutin.

Basso on todella nopea ja napakka olematta yhtään ylikontrolloidun tai kuivakan tukkoisen oloinen.

160 sentin korkeus ja yli puolen metrin syvyys eivät tee kaiuttimesta suurta. Blade kätkee kokonsa taitavasti. Kaiutin on vain mielettömän vaikuttava ja veistoksellinen. Osa hienoutta on ehkä ultralaadukas viimeistely. Joka suuntaan pehmeästi kaartuvat pinnat ovat akustisesti parhaita mahdollisia, mutta ne myös paljastaisivat pienimmäkin virheen pintakäsittelyssä.

Tiukkaa voimaa

No, onko se ”reaktiovoimansa itse kumoava bassopää” nyt sitten niin hieno kuin suitsutuksen perusteella voi haaveilla? On, on se. Demohuoneen akustiikassa, bassoilla ja vähän muutenkin, kuului selviä ongelmia, mutta ne eivät pystyneet piilottamaan sitä, että bassopää on yhtä aikaa sekä hyvin hyvin nopea ja vaivaton että yllättävällä voimalla alas jysähtävä. Valmistaja sanoo alarajataajuudeksi 28 hertsiä ja tällä kertaa markkinointiosasto ei ole ainakaan kaunistellut lukua. Sopivalla materiaalilla ja normaalilla huonetuella käytännön alaraja kuulosti hätyyttelevän kuuloalueen alarajaa.

Iso asia on juuri se, että basso on todella nopea ja napakka olematta yhtään ylikontrolloidun tai kuivakan tukkoisen oloinen. Akustisesti optimaalinen lähtökohta, bassot kotelon vastakkaisilla puolilla ja vielä moottorien rungot toisissaan kiinni, on osa tuon lopputuloksen lähdettä. Paljon lisämerkitystä on tietysti hyvin elottomalla kotelolla, samoin itse elementtien laadulla. Varmasti vähiten ei merkitse neljän yhdeksäntuumaisen elementin kyky liikuttaa ilmaa – yhteispinta-alaa on enemmän kuin 15-tuumaisessa elementissä.

Saumaton jatkuvuus

Saumaton on sekä koko taajuusalueen yhtenevyys että koaksiaalielementin sovitus. Erään kotimaisen valmistajan tavoin KEF on rakentanut elementtinsä niin, ettei diskanttikalotin ja keskiäänikartion välillä ole käytännössä yhtään pykälää. Samoin keskiäänikartio jatkuu saumattomasti kaiuttimen etulevyyn, joka kaartuu pehmeästi kylkiin.

Tässä vaiheessa voidaan jo hyvällä omallatunnolla sanoa, että puheet koaksiaalielementin heikkouksista hyvin puolien valitettavana lisukkeena ovat auttamatta vanhentuneita.

Siirtyminen nopean vaivattomasta bassosta keskialueelle jatkuu huomaamattomasti. Ihmisäänessä on vahvasti käsinkosketeltava henki, solisti nousee esille ilmavana ja elävänä – joskin hieman totuttua suurempana.

Siinä, missä voimakkaasti suuntaavat ratkaisut ovat tarkkoja, mutta joskus myös stereokuvallisesti pieniä tai kuivakoita, KEF Bladen henki on tilan suurena piirtävä. Asiat ovat oikeilla paikoillaan ja suhteessa toisiinsa myös oikean kokoisia, mutta vain hieman totuttua suurempia. Stereokuvallisesti kaiutin on siis iso ja helppo. Sen tarkkuus riittää hyvin ääniteteknisten ratkaisujen tutkimiseen, mutta se ei kuivata isoa konserttisalia kaiuttimien väliin vaan antaa musiikin soida koko seinän leveydeltä.

Vaivaton nopeus

Pelkkä basson vaivaton nopeus ei ole kaiuttimen hyve vaan sama jatkuu läpi taajuuskaistan. Akustisen kitaran soundi irtoaa heleästi ja ilmavasti, räväkästi ja kuitenkin ilman turhaa kipakkuutta. Laulajan artikulaatio ei tuo sylkeä kuuntelijan paidalle, mutta suun liikkeet näkyvät selkeinä. Keskialueen ja diskantin dynamiikka onkin pidäkkeetöntä ja samalla yhtään tuputtamatonta. Nopeutta ei siis ole saatu tuomalla hieman lisäenergiaa yläkeskialueelle.

Itse asiassa pahasti tukkoon miksattu ja ääriräkäinen materiaali ei kuulosta ollenkaan niin pahalta kuin voisi. Blade ei tee huonosta äänitteestä toivottoman surkeaa vaan onnistuu jotenkin ohittamaan ne kohdat, jotka tuppaavat usein sattumaan korviin.

Älkää ymmärtäkö väärin, äänessä ei ole mitään ylimääräistä romanttista tai erottelukykyä peittävää. Se on vain luonteeltaan juuri sen verran pahimpia äksyilijöitä anteeksiantava, ettei muutu äärimmäisen ääniteronkelinksi.

Leppoisaa

Kaikki KEF Bladeen käytetty hi-tech on tuottanut kaiuttimen, joka on kuitenkin lopulta nautintoväline. Sen ääreen on helppoa unohtua vain haaveilemaan ja kuuntelemaan musiikkia. Se ei ole työkalu, vaikka voin hyvin kuvitella Bladen siinäkin tarkoituksessa toimivan.

Blade on veistos, joka tarjoaa juuri sopivasti ilmavuutta kaksikanavaiseen äänentoistoon sen pitämiseksi helppona ja nautinnollisena. Muita piirteitä sen sijaan ei ole pehmennetty yhtään, nopeus, tarkkuus ja erottelukyky yleisesti ovat erittäin korkealla tasolla.

KEF Blade on huippukaiuttimena sellainen, että oltuaan hetken modernissa sisustuksessa sitä ei voi enää viedä pois tai jäljelle jää selvästi puutteellinen vaikutelma. Vaikeinta Bladen kanssa on miettiä sen tyyliin istuvaan pelkistettyyn sisustukseen sopiva akustiikka.

Lyhyesti: Moderni ja puhdaslinjainen huippukaiutin, joka sopii erittäin hyvin musiikkinautinnon lähteeksi.
Hinta: 25 000 euroa pari
Maahantuoja: Highend Studio Finland

Kuvat: Valmistaja ja Samu Saurama