Mitä yhteistä on seuraavilla musiikintekijöillä: Maija Vilkkumaa, Kimmo Pohjonen, Kimmo Hakola, Jukka Tiensuu, Ilmiliekki, Veli-Matti Puumala, Tuomari Nurmio, Marzi Nyman, Jonna Tervomaa, Magnus Lindberg, Mira Luoti, Jori Sjöroos, Paula Vesala, Anna Eriksson ja Risto Ylihärsilä? No, eivät ainakaan ole voittaneet 10000 euron arvoista Iskelmä Finlandiaa. Sen sijaan he kaikki ovat voittaneet Teosto-palkinnon, jonka jakosumma useammalle taiteilijalle jaettuna voi nousta 40 000 euroon. Tänä vuonna sen sai yksin Mikko Hassinen levystään Elektro GT. Siitä hyvästä Mikon tilille räpsähti mukavat 25 000 euroa. Sillä jo ostaa kummasti uutta ohjelmoitavaa elektroniikkaa tulevia projekteja varten. Mainittakoon että paljon enemmän hehkutettu kirjallisuuden Finlandia-palkinto on vain viisi tonnia suurempi.
Tänä vuonna esiraati oli valinnut kilpailuun kuusi teosta seuraavilta säveltaiteilijoilta: Matti Mikkola, Olavi Uusivirta, Tuomas Logren, Perttu Haapanen, Antti Paalanen ja tietysti Hassinen. Palkinnon saajan valitsi ehdokkaiden joukosta kolmihenkinen raati, johon kuuluivat Suomen Kansallisoopperan pääjohtaja Päivi Kärkkäinen, RadioMedian toimitusjohtaja Stefan Möller ja viime vuoden palkittu Risto Ylihärsilä.
Hassinen on rumpali, säveltäjä, sovittaja, tuottaja sekä kapellimestari (UMO). Mutta minkälaista musiikkia tämän monitoimimiehen porukka tekee? Resepti voisi olla tällainen. Otetaan Miles Davisin Bitches Brew (1969) ja sama vielä Livenä (1969/1970), lisätään Eric Dolphyn Out To Lunch (1964). Pannaan mausteeksi Berion ja Madernan elektronimusiikkia ja koko keitos siirretään 2010-luvulle. Tuloksena on fuusiojazzia – ja vetävää sellaista.
Rumpali Hassinen ja Stratovariuksen basisti Lauri Porra sekä Mongo Aaltonen (kongat) luovat vahvan rytmisen pohjan, jolle kitaristi Timo Kämäräisen ja kosketinsoittaja/pianisti Aki Rissasen on hyvä ladata soolojaan. Hatun noston ansaitsee myös trumpetisti Jorma Kalevi Louhivuori, joka osoittaa hallitsevansa torvensoiton aina Freddie Hubbardista avantgarden kieku-kaiku efekteihin.
”Elektro GT on röyhkeä,
anteeksipyytelemätön ja
kuulijansa vangitseva
kokonaisuus.”
Onko musiikki palkinnon arvoista? Kerrankin voi yhtyä raadin arvioon: ”Tekemisen ja sanomisen tarve on Mikko Hassisen levyllä vahvasti läsnä. Monipuolinen teos on täynnä rikkaita musiikillisia ideoita, joita virtuoosimaiset soittajat ovat päässeet toteuttamaan. Elektro GT on röyhkeä, anteeksipyytelemätön ja kuulijansa vangitseva kokonaisuus”. Taidatko sen paremmin sanoa.
PS. Mikäli aikalaistodistuksiin on uskominen, Elektro GT on livenä vielä kovempi porukka kuin studiossa. Niinpä kehotankin kaikkia kiinnostuneita tulemaan Hämeen Linnajazzeihin pe. 10. heinäkuuta. Silloin torilla voi alkuillasta kuunnella yhtyettä ilmaiseksi ja illalla Rantakasinolla seitsemän euron pilkkahintaan!
PPS. Minkäs sille mahtaa, jos sattuu syntymään Sibeliuksen tyttärentyttären pojaksi. Basisti Porralle on näin käynyt, ja ihan ilman omaa syytä. Tämän monipuolisen säveltäjän viimeisin levy Flyover (Texicalli) osoittaa, että esimerkiksi elokuviin tehty sävelrunomainen maalailu sujuu hyvin jälkipolveltakin. Kannattaa tutustua.
Kommentointi suljettu.